Kaneliässät Klassikkoruokia reseptit ja tarinat -keittokirjasta

Tarinat ovat parhaita. Aina. Siksi ei kestänyt kovinkaan kauaa, kun olin kahlannut läpi kustantajan lähettämän uutuuskirjan Klassikkoruokia Reseptit & tarinat. Kirja on ruokatoimittaja ja tietokirjailija Tiina Rantasen käsialaa. Hän kirjoittaa, myös Himahella-blogia. Kirjassa on vähän reilu 50 klassikkoruokaresptiä kasviksista, kalasta ja lihasta. Myöskään jälkiruokia tai suolaisia ja makeita leivonnaisia ei ole unohdettu. Jokaiseen reseptiin liittyy tarina. Tiedätkö sinä mikä on Casanovan lemmenlääke, kenen mukaan on nimetty Stroganov tai mitä Mannerheim toi tuliaisiksi Puolasta?

Mielestäni kirjan klassikkoruuat oli erityisen hyvin valittu. Kirjaan päässeet reseptit täyttävät hyvin määritelmän siitä, että ne eivät ole unohtuneet. Ruuat ovat kestäneet aikaa ja tuntuvat yhä ajankohtaisilta ja tärkeiltä. Ajat ja paikat vaihtuvat, mutta klassikot pysyvät. Itselleni kirjassa oli ainoastaan yksi outo ruoka: kanaa Marengo, mutta sekin resepti ja tarina vaikuttavat herkullisilta testattavaksi. Useimmat ruuista olivat sellaisia, joita minulla on tapana laittaa kotonakin. Blogia selaillessa näyttääkin, että Viikonloppukokki on varsinainen retro- tai klassikkokokki.

Ensimmäiseksi valitsin testattavaksi perinteiset kaneliässät. Kaneliässistä minulle tulee mieleen mummu. Olin vain vajaan neljä vuotias, kun mummu kuoli, eikä minulla ole kovin monta muistikuvaa hänestä. Näistä muutamista muistikuvista monet liittyvät ruokaan, tuoksuihin ja makuihin; muistan raparperimehun tuoksun ja värin. Muistan miltä maistuivat Hanna-tädin kakut ja kaneliässät. Aivan varma, en ole muistikuvistani, mutta ainakin nuo kolme asiaa yhdistän mummuun. Mitä enemmän tätä asiaa olen päivän aikana miettinyt, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, että kaneliässillä on oikeutetusti klassikkostatus. Kunhan olen kirjoittanut reseptin, kerron lisää kaneliässistä, jotka sitten lopulta herättivätkin minussa aika paljon ajatuksia.

*

Kaneliässät

noin 40 kpl

200 g voita

2 dl sokeria

2 kananmunaa

5 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

pinnalle 

kanelia ja sokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää munat voimakkaasti vatkaten.

Lisää taikinaan vehnäjauho-leivinjauheseos ja kaneli. Sekoita taikina tasaiseksi ja anna levätä hetki kylmässä.

Leivo taikinasta ohutta, pikkusormen paksuista tankoa, leikkaa siitä noin 8 cm pätkiä. Kieritä tanot kaneli-sokeriseoksessa ja muotoile ässiksi pellille. Voit myös levittää kaneli-sokeriseosta suoraan leivinalustalle ja pyöritellä tangot siinä.

Paista 200 asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna pikkuleipien levähtää hetki, ennen kuin siirrät niitä.

*

Hetken jo kadutti koko leipomishankkeeseen ryhtyminen. Pitäisi tuntea itsensä paremmin. Pikkuleipien piipertäminen ei oikein ole meikäläisen hommia. Kun taikina oli tarpeeksi levännyt kylmässä, homma kuitenkin sujui ihan kivasti. Levitin kaneli-sokerin nimenomaan leivinalustalle ja pyörittelin tangot sen päällä riittävän pitkiksi. Näin ässiin tarttui aika paljon kanelia ja sokeria. Kovin kauhean kauniita minun ässistäni ei tullut, mutta herkullisia. Ja onneksi uuni korjasi pahimmat puutteet.

Onko kaneliässiin liittyvä tarina sinulle tuttu? Se liittyy Suomen historiaan ja jääkäriliikkeeseen, vaikkakin kaneliässät olivat tulleet suomalaisten kahvipöytiin Ruotsista jo silloin kun hovia pidettiin Turussa. Sitä en tiedä miten juuri kaneliässistä tuli jääkäreiden värväyksen koodileivonnaisia. Värväys tapahtui venäläisiltä sotilailta ja viranomaisilta salassa. Tarinan mukaan ässät nostettiin pöytään silloin, kun vieraille haluttiin viestiä, että salaisista isänmaan asioista voitiin keskustella luottamuksellisesti.

Kovin vaikea on kuvitella, että mummulle ässien tarina olisi ollut tuttu. Ei hänen elämässään ässien koodilla ollut merkitystä. Mummu eleli varhaislapsuutensa puoliorpona punaleskiäitinsä ja myöhemmin syntyneen pikkusiskonsa kanssa vain vähän päälle kymmenvuotiaaksi. Äidin varhainen kuolema oli lapsuuden loppu. Äidiltään mummu ei siis voinut leivontataitoja oppia, mutta muistelisin hänen olleen kova leipomaan.

Tänään on tammisunnuntai. Tammisunnuntaita vietetään Suomen sisällissodan alkamisen muistoksi. Perinne on ollut ennen kaikkea valkoisten perinnejärjestöjen ylläpitämä. Vain 100-vuotta on kulunut siitä, kun surulliset ja veriset tapahtumat lähtivät vyörymään läpi  juuri itsenäistyneen Suomen. Isänmaan asia ei ollut kaikille yksiselitteinen ja sama.

Tänään 28.1.2019 voimme kaikki olla isänmaan asialla. On vaalisunnuntai ja jokaisella 18-vuotta täyttäneellä suomalaisella on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Se kannattaa käyttää! Äänestyksen jälkeen voi nostaa kaneliässät pöytään ja juoda vaalikahvit. Oman ääneni  olen jo antanut, sillä olen huomenna isänmaan asialla aamusta iltaan. Olen viran puolesta kirjaamassa ääniä vaalitietojärjestelmään. 

Klassikkoruokia. Reseptit & tarinat on saatu Otavalta arvostelukappaleena.