Praha - minun kaupunkini

Pitkä viikonloppu joulukuisessa Prahassa kävi aurinkolomasta. Sitä ei joulukuiselta matkalta osannut odottaa, mutta niin vain pääsimme nautiskelemaan meille tutusta kaupungista auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Kun aurinko laski, syttyivät jouluvalot. Kaupunki oli kauniisti valaistu. Lähes jokaisella aukiolla oli edes pieni joulutori joulukuusineen, valoineen ja myyntikojuineen. Sen verran piipahdimme toreilla, että pääsimme tunnelmaan ja maistamaan kuumaa viiniä. 

Me olemme molemmat olleet aikaisemminkin kaupungissa. Prahaan teimme ensimmäisen yhteisen ulkomaanmatkamme joskus 2000-luvun alkupuoliskolla ja muutama vuosi sitten kävimme siellä lasten kanssa. Sen lisäksi mies on käynyt kaupungissa pitkästi toista kymmentä kertaa työasioissa. Olimme kuin kotonamme. Tästä reissusta teki erityisen se, että pääsimme matkalle pitkästä aikaa kahdestaan.  Meillä ei ollut juurikaan suunnitelmia matkalle, mutta hyvin saimme aikamme tutussa kaupungissa kulumaan ilman suunnitelmiakin. 

Kävelimme paljon! Prahassa on helppo liikkua kävellen, ja välillä kun etäisyys on pidempi tai halua levähtää, matkaa voi taittaa julkisilla. Liikenneverkosto ratikoineen, busseineen ja metroineen on toimiva, ja ennen kaikkea edullinen. Ostimme 72 h lipun heti lentokentältä ja siinä riitti virtaa koko reissumme ajaksi. Lippu maksoi 310 Kc eli noin 12 €.

Turisteina pyörimme ympäri kaupunkia. Liikuimme pienellä puolella eli Mala Starnassa, Kampa-saarella, Strahovin luostarin kulmilla, Vanhassa ja uudessa kaupungissa (Stare Mesto ja Nove Mesto) Smihovissa ja Holosevicissa. Pari viimeksi mainittua ei taida olla tyypillisiä turistialueita, mutta niistäkin löytyy nähtävää. 

Smihovissa kävimme tutustumassa Staropramenin olutpanimoon. Olutpanimon englanninkielinen virtuaaliesitys oli varsin informatiivinen ja mielenkiintoinen. Pääsimme kiertämään kierroksen kahdestaan, ja pidimme kierroksesta. Paikoin tuntuu, että olisi ollut kiva jäädä tutkimaan museoa tarkemmin, mutta virtuaalikierros eteni omaa vauhtiaan ja pakotti jatkamaan. En tiedä miten käy, jos paikalla on isompi turistijoukko. Lippu kierrokselle ja olut maistiainen kustansi 199 Kc. Staropramenin panimoon pääsee hyvin ajelemalla metron B-linjaa Andeliin tai ottamalla raitiovaunun   (7, 12, 14, 20) pysäkille Na Knizeci.

Holesovicessa meillä oli kaksi kohdetta. Lauantainen Prague market, joissa keskityimme lähinnä ihailemaan ruokahallin anteja. Alueella sijaitsee myös aasialainen ravintola Sasazu, joka olisi ollut mielenkiintoinen käynti kohde. Olimme vain liikkeellä niin aikaiseen, että emme päätyneet edes drinkeille. Voin kuvitella, että kun takana on muutama päivä tsekkiruokaa aasialainen fuusiokeittiö maistuisi taivaalliselta. 

Toinen kohteemme Holesovicessa oli näyttely alue. Sinne menimme ainoastaan katsomaan upeaa 1891 valmistunutta näyttelyhallia, joka on hengästyttävän kaunis art nouveau-rakennus kellotorneineen ja lasiseinineen. Juuri nyt siellä oli remontti meneillään, mutta onneksi koko rakennus ei ollut huputettuna. Olisi tullut turha reissu!

Ruokaa kaupungissa on tarjolla paljon, ja joka paikassa. Aamiainen kuului meillä hotelliin, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Kävimme perinteisissä kahviloissa Cafe Louvressa ja Cafe Imperialissa, jotka olisivat molemmat olleet loistavia aamiaiskahviloita. Me ihastelimme kaunista miljöötä vain iltapäivädrinkeillä. Varsinainen löytö oli Bistro Kaprova, joka sattui valitettavasti sellaiseen saumaan, että joimme siellä vain kupit kahvia. Bistro Kaprovan näytti houkuttelevalta aamiais- tai lounaspaikalta. Bistron kanssa samoissa tiloissa oli kirjakauppa. Mikä yhdistelmä! Ihastuin jo pelkkään ajatukseen. Tyylikäs eleetön sisustus ja paikkaan sopiva musiikki tekivät kahvihetkestä miellyttävän. Musiikki oli  nimittäin sellainen asia, joka minua monessa kahvilassa, bistrossa ja ravintolassa kummastutti. Vain harvoissa paikoissa musiikki noudatteli muuta tyyliä.

Valtaosan aterioista söimme ihan tavallisissa turistiravintoloista, josta saa hyvää ruokaa edullisesti. Perinteitä kunniottaen kävimme myös U Flekussa makkaralla, oluella ja Becherovkalla.  Prahankin kokoisessa kaupungissa pitäisi tehdä valtavasti ennakkotyötä, että löytäisi helmiä ravintolakentästä. Vaikka energiaa ja aikaa ennakkotyöhön ei sitten lopulta ollut, helmiäkin löytyi. Yksi niistä oli Pohostinec Monarch, jonne sattumalta pääsimme ilman pöytävarausta. Monarch on pihviravintola, jossa on myös koko joukko hyviä viinejä tarjolla. Minä söin valtavan ihanan tartar-pihvin vasikasta ja upeaa kananpoikaa. Harmi, että Suomessa syödään vain mautonta broileria. Miten hyvää onkaan kana! Se maistuukin joltakin. Mies söi alkuruuaksi keiton ja pääruuaksi villisikaa. Hän ei ollut yhtä vaikuttunut ruuastaan, vaikka se kuulemma hyvää olikin.

Ylärivissä: Vasikkatartaria, kananpoikaa ja villisikaa (Pohostinec Monarch)
Alarivissä: sipulikeittoa, ihanaa lämmintä leipää ja gulassia (U Tří housliček)

Reissun toinen helmi oli viinibaari, joka löytyi aivan sattumalta. Pratele wine friends viinibaari on tunnelmallinen kellariviinipaikka Namesti Mirun lähistöllä. Hyvin sympaattisen viinibaarin pyörittäjät ovat ystävyksiä, joita yhdistää kiinnostus musiikkiin, matkusteluun ja viiniin. Tämä kaikki näkyy viinibaarissa. Sen pöydät oli rakenneltu vanhoista ompelukoneen rungoista. Penkkien ja tuolien lisäksi istuimiksi oli viritelty pari keinua. Kun googlailin sattumalöytöä tarkemmin hotellihuoneessa, huomasin, että siellä on tarjolla usein elävää musiikkia. Tämän vuoksi päädyimme toisenakin iltana Wine Friendseille kuuntelemaan taitavien brittimuusikoiden kitaran soittoa ja maistelemaan tsekkiläistä punaviiniä. Mikäli et ole viininystävä niin oluttakin löytyy. Mikäli Namesti Miru on helposti saavutettavissa kannattaa pistäytyä persoonallisessa paikassa.

Valitettavan huonot puhelinkuvat eivät tee oikeutta sympaattiselle
kellaribaarille. Viinin ja pienen naposteltavan lisäksi oluttakin oli.

Omistajien kiinnostuksen kohteet matkustus, viini ja musiikki
 oli huomioitu sisutuksesta lähtien.

En usko, että tämäkään matka oli viimeinen matka Prahaan. Praha on minun kaupunkini! Yritimme varmistella paluuta Kaarlensillalla, kun monen muun turistin tavoin kosketimme tiettyjä patsaita ja relieffejä. Taikauskoa tai ei, mutta päätimme ottaa varman päälle. Tähän asti taika on toiminut ja toive paluusta Prahaan on toteutunut

Reilun kolmen vuoden takaisiin matkatunnelmiin pääset täältä.