Alkaa olla aika lyödä pakettiin ruokavuosi 2016. Bloggaamisesta on tullut kuluneen vuoden aikana entistäkin tärkeämpi harrastus, ja se näkyy blogissakin, vaikka yhä edelleen Viikonloppukokki on minulle puhdas harrastus. Koen kehittyneeni vuoden aikana harrastuksen parissa niin ruuanlaittajana, kirjoittajana kuin valokuvaajanakin.
 |
| Mansikkacharlotta deluxe jättää lähes sanattomaksi (ohje) |
Vuonna 2016 julkaisin blogissa 126 postausta, joista suurimmassa osassa kirjoitan ruuasta, ruuanlaitosta tai leipomisesta. Melkein kaikki kirjoituksen sisältävät reseptin, muutama useammankin. Mukana on myös muutamia matkakertomuksia kotimaasta ja Euroopasta sekä pari kesäistä kirjoitusta veneretkistä, sillä veneily on ruuan lisäksi toinen perheen yhteinen harrastus. Toiset nauttivat erityisesti siitä, että veneellä pääsee purjehtimaan, mutta viikonloppukokki on enemmän sellainen (lähes) tyynellä järvellä lilluttelija, veneessä ja veneellä puuhailija sekä laiturissa retkeilijä.
 |
| Venettä vesillelasku kuntoon puuhatessa eväänä oli savuporowrappeja (ohje) |
Kuluneen vuoden aikana blogin ulkoasu muuttui hieman. Blogi sai uuden bannerin ja muutamia välilehtiä, joista erityisesti reseptit-välilehden tarkoitus on helpottaa reseptien ja vanhempien postauksien löytämistä ja niihin palaamista. Toiselta välilehdeltä löytyy tietoa kokista ja blogista. Siellä kerron hieman itsestäni, ja sieltä löytyvät yhteystietonikin. Joku on välilehden löytänytkin, sillä olen saanut useita yhteydenottoja lukijoilta. Ja sehän se vasta tuntuu hyvältä. Lisääkin postia saa tulla! Myös erilaiset yhteistyökuviot kiinnostavat. Yhteydenottoja on tullut myös facebook-profiilin kautta. Jokainen kommentti, tykkäys ja peukku on harrastelijabloggarille suuri riemun aihe.
Olen, varsinkin loppuvuodesta, huomannut sosiaalisen median voiman. Jouluiset, muun muassa facebookin, satokausikalenterissa jaetut postaukset nousivat hetkessä kaikkien aikojen suosituimpien postausten joukkoon. Toivottavasti moni laktoositonta ruokavalio noudattava pääsi nauttimaan tänä jouluna valkoisesta riisipuurosta. Valkoisen, mutta silti laktoosittoman riisipuuron ohjen oli yksi tämän vuoden suosituimmista resepteistä. Riisipuuron sesonki on lyhyt. Sen sijaan helppoa sunnuntairuokaa kananpojasta on ohje, jota haetaan ympäri vuoden.
 |
| Valkoinen, laktoositon, riisipuuro hittipostaus joulun alla (ohje) |
Viime vuoden lopulla taisin luvata, että vuonna 2016 yritän kirjoitella enemmän myös arkiruuista. Yritin ja ainakin jollakin tasolla onnistuinkin. Arkiruokareseptit ovat haettuja ja luettuja. Sellainenkin (entinen) trendiruoka kuin avokadopasta tuli vihdoin testattua ja hyväksi todettua. Avokado on oman suun mukainen ruoka, ja toinen avokadoruoka, jonka tässä haluan nostaa esiin on avokadotoast. Trendit tulevat ja menevät, ja yleensä ne saapuvat viiveellä Viikonloppukokin keittiöön.
 |
| Avokadotoast kelpaa aamiaiseksi tai iltapalaseksi (ohje) |
 |
| Maistuva ja kauniin värinen punajuuririsotto. (ohje) |
Toinen uudenvuoden lupauksistani taisi olla yritys lisätä kasvisruuan syöntiä tässä perheessä. Käsi sydämellä voin vakuuttaa, että kasviksia todella syödään meillä nyt enemmän kuin aikaisemmin. No, ei meidän ruokalistalla kovin montaa uutta kasvispääruokaa ole, mutta valon pilkahduksia on useita. Kesäkurpitsalätyt maistuivat koko perheelle. Munakoisoa syötiin monessakin uudessa ruuassa, joista viimeisin oli hapanimelä munakoiso paprikoiden ja pinjansiementen kera. Itse ihastuin niinkin yksinkertaiseen kasvislisäkkeeseen kuin grillatuun kaaliin. Viikonloppukokkihan on suuri kaalinrakastaja, joten pakko on mainita toinenkin kaali. Tutustuin nimittäin uuteen kaaliin: kyssäkaaliin. Kyssäkaalia voissa meinasi viedä jalat alta.
 |
| Lätty maistuu lapsille varmasti, ei haittaa vaikka se on kesäkurpitsasta tehty. (ohje) |
 |
| Pösilöitä sipuleita voi tehdä viinistä, joka ei ole niin hyvää juotavaksi (ohje) |
 |
| Kyssäkaalia voissa on yksi monista Tommy Myllymäen ohjeista, joita olen kuluneena vuotena kokeillut (ohje) |
Harmittavasti moni hyvistä kasvisreseptipostauksista jäi turhan vähälle huomiolle. Viimeinen epätoivoinen yritys on yrittää nostaa ainakin kesäkurpitsagratiinin, paahdetun kukkakaalin ja pösilöitten sipuleitten -reseptejä. No, ehkä ihmiset ja hakukoneet löytävät reseptit ensi vuonna satokausien aikaan. Kasvisten parissa on hyvä jatkaa matkaa ensi vuonnakin. Se olkoon ensimmäinen lupauksistani tulevalle uudelle vuodelle. Onneksi Myllymäen Kasvikset -kirjassa on monta hyvää reseptiä kokkaamatta, vaikka monta on jo kokattukin. Kasvisten lisäksi meillä syötiin monenlaista muutakin. Liha oli usein nautaa tai lammasta, kala lohta tai kuhaa. Täplärapuja nostettiin omasta järvestä, mutta muut äyriäiset, simpukat ja osterit tulivat isommilta vesiltä.
 |
| Helmikuun menun ensimmäisenä alkuruokana oli ostereita (menu) |
 |
| Ruskistetun kuhan kypsennys tv-ohjelman innoittamana (ohje) |
Viime vuonna testatuista "uusista" valmistusmenetelmistä on pakko mainita pari kohokohtaa. Ensinnäkin kikherneiden nesteestä todella saa marenkia aikaiseksi! Lakritsainen pavlova sijoittuu ehdottomasti viime vuonna valmistettujen jälkiruokien kärkikastiin. Kananmunat jäivät käytettäväksi toisaalla ja keltuaisia riitti graavattavaksi asti. Fenkolia valmistin confit-tyylillä, ja kuhaa kypsensin ruskistetussa voissa. Täytekakku-pohjien kanssa koin ahaa-elämyksiä. Mikroa käytin ruuanvalmistukseen enemmän kuin ikinä, sen jälkeen kun luin, että lemon curd valmistuu mikrossa helposti. No joo, myönnettäköön, että tässä lähti vähän mopo käsistä. Tahnaa tuli tehtyä sitruunan lisäksi raparperista, appelsiinista ja puolukasta. Koska vierivä kivi ei sammaloidu ja uteliaisuus on ehtymätön luonnonvara mielessä on jo monta uutta testiä ensi vuodelle. Se olkoon toinen lupaukseni: uusia menetelmiä, uusia raaka-aineita, uusia makuja ja uusia yhdistelmiä vuonna 2017.
 |
| Kun ruualla piti vähän leikkiä: täytetyt yllätysmunat (ohje) |
 |
| Lemon curdia ja vielä mikrossa (ohje) |
 |
| Kokeellista ruuanlaittoa: graavatut keltuaiset (ohje) |
Viimeinen erävoitto, jonka kuluneelta vuodelta nostan esiin on karitsan ribsit. Nyt ei enää viety viikonloppukokkia kuin pässiä narussa, vaan sain vihdoin valmistettua todella hyviä ribsejä. Laatulihassa ei tähänkään asti ole ollut moitteen sanaa, kyllä saa kokki katsoa peiliin. Karitsanlihan parissa jatketaan ensi vuonnakin. Kolmas uudenvuoden lupaukseni voisi liittyä lihaan: koitan hyödyntää myös edullisempia ruhonosia. Tähän tarvitsen tosin apua (vink-vink), sillä lihojen kanssa minulla on usein apukokin rooli.
 |
| Lihapullat ja ruskeakastike on koko perheen herkkua (ohje) |
 |
| Perinteikäs sunnuntaipaisti (ohje) |
 |
| Grillattu kaali - yksinkertaisuuden ylistys (ohje) |
Kokemuksena ruokavuosi 2016 ei ole ainakaan edeltäjäänsä heikompi. Vuoteen 2016 on liittynyt paljon uusia elämyksiä, oivalluksia ja makuja ruuan parissa. Niitä on koettu sekä yksin että yhdessä perheen, suvun ja ystävien kesken. Hetket ovat liittyneet arkeen ja juhlaan, kotona ja matkoilla. Onneksi on paljon kuvia ja useita tarinoita blogiin tallennettuna. Kaikkea ei säily pelkän muistin varassa ikuisesti, vaikka kuinka haluaisi. Viime vuotiset toiveet lohen loimuttamisesta hankien keskellä ja ruokatorit muualla kuin kotoisissa maisemissa toteutuivat. Mitähän sitä uskaltaakaan ensi vuodelle toivoa? Näköjään toiveilla on tapana toteutua. Vielä on muutama hetki aikaa miettiä...
 |
| Hanki oli niin korkea, että vähän piti nähdä vaivaa päästäkseen loimuttamaan (matkakertomus Lapista) |
 |
| Sanoisin, että parasta loimulohta, jota olen eläissäni syönyt |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti