tiistai 1. marraskuuta 2016

Päivä oli mukava, ruoka hirveä (...ja vitsit huonoja): Syntymäpäivän hirvipata

Taas on tullut se hetki vuodesta, kun piti päivittää bloggerin profiilia. Siellä on pari lukua, jotka muuttuvat joka vuosi. Apukokkien ikää muutetaan keväällä ja omaa ikääni päivitän aina tässä syyspimeillä. Ehkä voisin muokata tekstiä niin, ettei tarvitsisi päivittää. Syntymäpäivääni juhlittiin vain perhepiirissä. Meillä on sääntönä, että päivänsankari saa päättää ruuan. Minä toivoin hirveä, joka valmistettiin hyvin samaan tapaan kuin kerran aiemminkin. Riista on meidän keittiössä harvinaista, mutta mieleistä herkkua.




*

Syntymäpäivän hirvipata


n. 1200 g hirven lihaa 
suolaa
mustapippuria
n 1 dl vehnäjauhoja

öljyä ja voita lihan ruskistamiseen ja kasvisten kuullottamiseen

vettä pannun huuhteluun

50 g pekonia
2 porkkanaa
varsisellerin varsi
sipuli
kolme valkosipulin kynttä

130 g tomaattipyrettä
0,5 dl sokeria
mustapippuria
maustepippuria
katajanmarjoja
kuivattua lipstikkaa
tuoretta timajamia

2 dl balsamiviinietikkaa
1 dl punaviiniä

1 dl hillosipulia
1 prk kokonaisia herkkusieniä


Kuori ja pilko kasvikset pieneksi. Kuullottele pilkottuja kasviksia ja pieneksi pilkottua pekonia pannulla. Siirrä sivuun odottamaan.

Leikkaa liha kuutioiksi. Minulla oli käytössäni ulkofilettä ja -paistia. Hiero lihan pintaan suolaa ja mustapippuria. Pyörittele lihakuutiot jauhoissa. Ruskista lihat paistinpannussa pienissä erissä voi-öljyseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat pataan ja huuhtele pannu vesitilkalla aina ennen uuden lihaerän ruskistamista. Kaada vesi lihojen päälle pataan.

Lisää pataan aiemin kuullotelemasi kasvikset, mausteet sekä punaviini ja balsamiviinietikka. Lisää vielä vettä, jos lihat eivät muutoin ole nesteen peitossa. Hauduta uunissa miedolla lämmöllä (100-120 astetta) useita tunteja. Lisää loppuvaiheessa hillosipulit ja herkkusienet. Minulla pata oli uunissa lähes 5,5 tuntia. Tarkkaile välillä, että neste ei kuivu padasta.

Anna padan vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Kylkeen sopivat hyvin perunalisäkkeet ja kasvikset.

*












Pataruuissa parasta on se, että niiden aktiivinen valmistusaika on tosi lyhyt. Vähän hollilla pitää olla, kun pata on uunissa, että pystyy tarkkailemaan nesteen määrää, mutta muutoin on vapaa tekemään mitä vaan. Olen joskus monia vuosia sitten saanut samantyylistä pataa kylässä, ja se on etikkaisuudessaan jäänyt mieleeni. Kysymällä sain alkuperäisen reseptin, jota sitten hieman muokkailin. Kuulemma samalla reseptillä naudastakin tulee hyvää pataa. Jossain kypsennyksen alkuvaiheessa voimakas etikkainen tuoksu, ja makukin vähän hirvittivät. Lisäämällä sokeria, sain maut aika hyvin balanssiin. Epäilen myös, että käyttämäni tomaattipyre toi aika paljon lisää hapokkuutta pataan, ja sen voisikin ehkä korvata paseeratulla tomaatilla tai tomaattimurskalla. Kehotan kuitenkin rohkeasti kokeilemaan. Luulen, että se oli juuri balsamiviinietikka, joka mureutti lihan ihanasti.





Hirvipata tarjottiin veneperunoiden kanssa. Pöydässä oli myös balsamicopunajuuria, sienisalaattia ja graavilohta. Pääsimme isännän kanssa nauttimaan apukokkien järjestämästä taikuriesityksestä jossakin pääruuan ja jälkiruuan välissä. Jälkiruuaksi oli käpykakkua. Se on suuri suosikkini, ja usein valitsenkin sen syntymäpäiväkakukseni. Käpykakun kun oppisi tekemään itse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti