Tänä vuonna syksy, syyskuu oikein erityisesti, oli kaunis ja aurinkoinen. Marraskuussa sitä alkaa kuitenkin jo kaipaamaan aurinkoa ja lämpöä. Meillä on monta hyvää kokemusta marraskuisesta aurinkolomasta. Mieli olisi vähän halajanut Thaimaaseen, mutta päädyimme kuitenkin Teneriffalle monestakin syystä. Joista yksi on se, että koululaiselle kahden viikon poissaolo kesken lukukauden on aika pitkä. Viikko vielä menee. Ahkeran surffailun jälkeen päädyimme valitsemaan entuudestaan tuttuun lomakohteeseen Blue Star Costa Los Gigantesiin. Kehtaankohan edes kertoa... neljännen kerran. Edellisestä visiitistä on tosin kulunut jo viitisen vuotta, ja siksi palaaminen jännitti ja pelottikin. Entä jos hotellissa on taso laskenut tai aika kullannut muistot?
Aikainen matkalle lähtö ei tunnu lapsillekaan olevan ongelma. Vaatteet oli järjestetty orrelle siinä järjestyksessä, kun ne piti päälle pukea. Autoon oli varattu peittoja ja jääkaapissa oli valmiiksi tehdyt evässämpylät automatkaa varten. Eihän kukaan rupea ennen neljää aamupalan laittoon. Matka lentokentälle ja lentokin sujuivat mukavasti, vaikka koneessa olikin vähän levotonta, kun matkassa oli paljon pieniä lapsia. Lentokoneen irtautuminen kiitoradasta sai aikaan söpöä kikkattelua ja ihailevia huokauksia. Meidän koululaisemme suhtautuivat jo hyvin coolisti.
Olen oikeastaan vähän sitä mieltä, että maailmassa on niin monta kokemisen ja näkemisen arvoista paikkaa, että samaan kohteeseen ei kannattaisi mennä useita kertoja. Mutta on tässä samaan kohteeseen ja vieläpä samaan hotelliin palaamisessa puolensakin. Lapsilla ei juurikaan ollut hotellista muistikuvia, mutta meillä aikuisilla kohteen parhaat puolet olivat ehdottomasti kirkkaina mielessä. Osasimme jopa esittää toiveen huoneen sijainnista, ja tulimme toiveessamme kuulluksi. Saimme huoneen täydellisellä merinäköalalla. Parvekkeelta ihailimme joka ilta erilaista auringonlaskua La Gomerran saaren taakse.
Me päädyimme kyseiseen kohteeseen, koska hotellissa on loistavat allasalueet. Resortissa on kaksi allasaluetta. Pääallas, jossa on aktiviteetteja ja rauhallisempi allasalue, jossa ei ole aktiviteetteja eikä hälinää. Hotelli on rauhallisella sijainnilla ja ranta on kävelymatkan päässä. Emme kaipaa ostosmahdollisuuksia tai yöelämää. Tiesimme, että hotellilla on tarjolla jotain ohjelmaa ja lähiympäristössä on jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Huoneet kyseisessä hotellissa ovat juniorsviittejä. Lapset nukkuivat levitetyllä vuodesohvalla ja aikuisille oli makuuhuone. Tarjolla on kohtalaisen laadukas all inclusive, mutta silti mahdollisuus pariin a la carte illalliseen viikon aikana. Lisäksi meillä oli mielikuva, että hotelli oli siisti, hyvin hoidettu ja siellä oli hyvä palvelu.
Jo parin ensimmäisen päivän jälkeen totesimme, että asiat olivat valtaosin aivan kuten ennenkin! Hotellista oli pidetty hyvää huolta. Parhaillaan yksi taloista oli remontissa. Lähiympäristöä oli rakennettu ja ostosmahdollisuuksia oli tullut lisää sekä lähiympäristöön, että ihan hotelliinkin. Miinuspuolena meillä oli mielessä meluisat ruokailut, eikä se seikka ollut muuttunut lainkaan. Etenkin aamiaiset ja buffetillalliset olivat todella meluisia. Saattaa olla, että myöhäisempinä ajankohtina tunnelma on rauhallisempi, mutta me olimme liikkeellä aikaisin, niin aamulla kuin illallakin. Sen sijaan lounaalla, joka tarjoiltiin eri ravintolarakennuksessa, tunnelma oli rauhallinen ja miellyttävä. Sama ravintola toimi a la carte ravintolana. Viikon matkaan sai valita kaksi a la carte illallista, jos halusi. Me käytimme mahdollisuuden.
Meillä ei ollut suuria suunnitelmia lomaviikollemme. Ajattelimme etukäteen käyttävämme viikon pääosin uimiseen sekä meressä, että rauhallisella altaalla. Ajattelimme välillä piipahtavamme pääaltaalla, että lapset saisivat leikkiä vesileluilla ja minä kenties osallistuisin vesijumppaan. Pääallas oli kuitenkin suljettu. "Ei hätää", meille kerrottiin. Altaaseen vaihdettiin suodattimia ja vaihto kestää pari päivää. Hommat näyttivätkin edistyvän, mutta sitten tyssäsi, eikä pääallas auennut. Uusi suodatin oli rikki ja altaan klooritasapainoa ei saatu ilman uuttaa suodatinta kuntoon. Pääallasalue ei auennut koko lomamme aikana!
Rauhallinen allasalue oli kaikkea muuta kuin rauhallinen. Vähitellen allasalueelle siirtyivät myös viihdytysjoukot ja musiikki. Väkeä oli kuin pipoa sekä altaassa että altaan reunalla. Musiikin jyskyttäessä rauhallinen tunnelma oli kaukana. Onneksi aurinkotuoleja riitti. Eniten pyyhkeitä tässä asiassa jaan siitä, että missään vaiheessa remontista, sen kulusta tai haasteista ei tiedotettu asiakkaita sen kummemmin matkatoimiston kuin hotellinkaan taholta. Kysymällä asioihin tuli jotain selkoa. Luultavasti asian aiheuttama mielipaha ei olisi ollut tämänkään vertainen, jos meillä ei olisi ollut aikaisempia kokemuksia kyseisestä hotellista. Mielipahan olisi voinut saada pienemmäksi aika vaatimattomallakin eleellä, koska kuitenkin kysymys oli onnettomasta sattumasta. Tästä sattumastakin huolimatta voin edelleen suositella hotellia lämpimästi.
Pääaltaan kiinniolo ei meidän uimiseemme vaikuttanut. Varsinkin lapset viihtyivät altaassa, vaikka se oli täynnä väkeä. Jonkinlainen saturaatiopiste uimisessa kuitenkin saavutettiin, kun viimeisenä päivänä leikkiminen hotellihuoneessa houkutti enemmän kuin uiminen. Tuolla rauhallisella uima-altaalla on myös snackbar, jossa juomien lisäksi oli tarjolla syötävää hedelmistä ja jugurtista, pizzaan ja hampurilaisiin. Erityisen nautinnollista oli istua baarin reunimmaisilla pöydillä ja ihailla maisemaa Atlantille tai jyhkeillä Los Gigantesin kallioille.
Pariin otteeseen kävimme läheisellä Playa la Arenan mustahiekkaisella rannalla. Itse en uskaltautunut edes mereen asti, mutta nautiskelin alloista ja tunnelmasta rannalla. Mukavia huveja tuntuivat olevan myös simpukoiden keräily ja aaltojen vastaanottaminen ihan rannalla. Mies oli ainoa, joka uskaltautui aaltoihin oikein kunnolla.
Vaikka loman suurin tarkoitus oli löhöily ja uiminen, pientä ohjelmaa järjestääksemme vuokrasimme auton. Automatkamme suuntautui ylös Teidelle ja toista serpentiinitietä alas Los Abricos -nimiseen kalastajakylään, joka paikallisten mukaan on vielä melko autenttinen kanariansaarelainen kalastajakylä. Sen kummempaa ohjelmaa tai nähtävyyksiä emme automatkan varrelle suunnitelleet. Erilaisia maisemia ja muutama kahvila. Matkamuistoksi lapset keräsivät muutamat laavakivet. Karussa maisemassa korkealla, pilvienkin yläpuolella, sitä tuntee pienuutensa. Luonto on ihmeellinen!
Ruokabloggarin olisi kai syytä kirjoittaa myös jotain ruuasta. Ruokaa oli tarjolla koko ajan, paljon ja monenlaista. Mitään erityistä tai kovin elämyksellistä en ruuista saanut irti, vaikka on todettava, että ruoka oli mielestäni laadukasta, monipuolista, hyvää ja kauniisti esille aseteltua. Tarjolla oli aina mereneläviä, kalaa ja lihaa, kanaa harvemmin. Lapset eivät innostuneet enää ns. lastenpöydästä, vaan hakivat mieluumin lihansa ja kalansa suoraan paistopiisistä. Parempi niin onkin. Mies tankkasi pääosin kalaa ja mereneläviä. Minä olin ihastunut kasvisten runsaaseen määrään ja nautinkin runsaasti kasviksia erimuodossa, niin ja juustoja. Ai niin, ne juustot, ne juustot! Herkullisia juustoja oli joka lähtöön: pehmeitä ja kovia, yrteillä maustettuja tai öljyssä marinoituja, savustettuja, vuohen- ja lehmänmaidosta valmistettuja. Voin kertoa, että Polar 15 ei maanantaina maistunut miltään. Jälkiruokapöytä on tietysti oma lukunsa: kakkuja, piirakoita, paistoksia, hyytelöitä, mousseja ja vanukkaita, suklaata ja jäätelöä. Aika pian huomasimme, että perheen herkkuhaukkojen jälkiruokailua oli syytä rajoittaa!
Viikon aikana pääsin taas kokemaan monenlaista. Sillä hetkellä, kun päiväkävelyltä pistäydyimme Casa Pedro -nimisessä ravintolassa juomassa lasilliset, minusta tuntui, kuin olisin ollut maailman laidalla. Kadulle päin vaatimattoman näköinen ravintola avautui terassiksi kallioiden päälle ja meren ylle. Terassilta oli aivan huikaiseva näkymä Atlantille. Vaikka all inclusive -loma on välillä paikallaan meille kiireisessä arjessa ahertajille, ja helppo ja mutkaton valinta lapsiperheelle, tälläiset Casa Pedrossa koetut hetket ja tunnelmat saattavat jäädä kokematta. Ehkä seuraava lomamatka voisikin olla tässä suhteessa erilainen. Juuri nyt, kun takana on onnistunut loma kauniissa ympäristössä, voisin väittää, että auringonlasku Los Gigantesissa on yksi maailman kauneimmista. Vaan lopulta se taitaa olla kuitenkin niin, että kaikki on hetkessä. Kun on hyvä olla, laskevan auringonkajo tuntuu kauniilta juuri siellä missä on, oli sitten erämaassa, veneellä, suurkaupungissa tai omalla kotiterassilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti