Porkkanalaatikon viimeinen mahdollisuus

Olen sitä mieltä, että joulupöydässä on oltava kaikki niin kuin ennenkin. Koko joulukuu on aikaa irrotella ja hakea jouluisia makuja ja tuoksuja käyttäen uusia tekniikoita, raaka-aineita ja yllättäviä yhdistelmiä, mutta jouluna pöydässä on oltava kaikki kinkusta laatikoihin. Melkein kaikki. Porkkanalaatikkoa ei mielestäni tarvittaisi. Koska perheessä on kuitenkin yksi, joka porkkanalaatikosta pitää, päätin minäkin antaa porkkanalaatikolle viimeisen mahdollisuuden. Törmäsin nimittäin eräässä facebookin perinneruokaryhmässä reseptiin, jossa porkkanat lisättiin laatikkoon raakana. Tarkkaa reseptiä ei ollut, vaan porkkanalaatikon ohje oli ennemminkin mallia:  kyllä sen sitten kätehensä tuntoo. Näinhän se tietysti perinneruuissa, äideltä ja isoäideiltä perityissä ohjeissa, onkin. Minäpä sitten porkkanalaatikon aineet, ja tälläinen resepti tuli:

*

Porkkanalaatikko

5 dl löysää riisipuuroa

300 g porkkanaraastetta

1 muna

suolaa

2 rkl siirappia

Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita porkkanaraaste riisipuuroon. Mausta suolalla ja siirapilla. Lisää seokseen muna. Kaada taikina vuokaan ja paista porkkanalaatikkoa 150 asteisessa (kiertoilma)uunissa noin tunti.

*

Monet tekevät joululaatikot raakapakasteiksi eli paistamista vaille valmiiksi, mutta minä tykkään tehdä kypsäksi asti. Tarkoitukseni on pakastaa porkkanalaatikko. Tyttöjen kanssa yritimme siististi ja huomaamattomasti ottaa pienet lusikalliset laatikon kulmasta maistaaksemme, miltä maistuu raaoista porkkanoista tehty porkkanalaatikko. Ei muuten paljon huomaa, että nurkasta on maistettu. Tätä porkkanalaatikkoa en heti tyrmää, mutta tarkempaa analyysia joudutte, ikävä kyllä, odottamaan jouluun. 

Porkkanalaatikon lisäksi meillä on joulupöydässä lanttulaatikkoa, imellettyä perunalaatikkoa, joka odottaa niin ikään pakastimessa. Viime jouluisen perunalaatikko-tutkielman löydät tämän linkin takaa. Aina ihana lanttulaatikko oli uunissa tänään yhtä aikaa porkkalaatikon kanssa, mutta siitä kirjoitan myöhemmin. Perinteisten laatikoiden lisäksi  joulupöydästämme löytyy vielä maksalaatikko, joka ilmeisesti ei ole niin perinteinen joululaatikko. Se onkin enenmmän ja vähemmän nirsoja lapsia varten. Välillä haaveilen myös makaronilaatikosta. Sellaisesta, jossa on makaronia ja munamaitoa, ja joka on hieman makea, mutta toistaiseksi se on jäänyt joka vuosi tekemättä. Olisi kiva kuulla kuuluvatko laatikot sinun joulupöytääsi?

Valkoista riisipuuroa, ja silti laktoositonta

Maidon sisältämä laktoosi alkoi aiheuttaa minulle vatsavaivoja viimeistään yläkouluikäisenä, ehkä jo aiemmin. Siitä on helppo laskea, miten kauan olen syönyt punaista riisipuuroa. Apua! Olen kaivannut valkoista riisipuuroa lähes 25 vuotta. Sehän on ihmisikä. Laktoosittomilla ja vähälaktoosisilla tuotteilla tuntuu olevan sellainen ominaisuus, että ne muuttuvat pitkässä haudutuksessa punertaviksi. Joskus vaaleanpunaisiksi ja joskus sävy on enemmän ruskea. Tiedän, että moni muukin tuskailee punaisen riisipuuron kanssa kanssa, ja siksi tuntuu mahdottoman mukavalta jakaa tämä valkoisen laktoosittoman riisipuuron ohje. Ja vielä näin joulun alla.

*

Valkoinen riisipuuro

2 dl puuroutuvaa riisiä

litra vettä

2 dl laktoositonta kuohukermaa

ripaus suolaa

Kiehauta kattilassa litra vettä. Mittaa sekaan riisi. Anna puuron kiehua hiljalleen lähes kypsäksi välillä hämmennellen. Tähän kuluu aikaa noin 30-40 minuuttia. Kun puuro on lähes kypsää, kaada sekaan laktoositon kerma. Hauduttele hiljaisella lämmöllä vielä viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja nauti reilulla voisilmällä maustettuna ihaillen samalla puuron valkoista väriä.

*

Kun jälleen taas tänä syksynä keksin miten saan valkoista riisipuuroa, olen tehnyt sitä jo useampaan kertaan. Eihän siinä vaaleanpunaisenkaan maussa mitään vikaa ole, mutta väri on jotenkin luotaan työntävä. Veteenkeitetyssä riisipuurossa on lisäksi se etu, että keittämisen aikana puuroa ei tarvitse hämmennellä läheskään yhtä ahkearasti kuin maitoon keitettyä. Maitoon keitetty on äärimmäisen helppo polttaa pohjaan kiinni. Riisipuuro maistuu minusta parhaalta voisilmällä. Tänään nautin puuroa kaksi annosta. Ensimmäisen pääruuaksi voisilmällä ja toisen jälkiruuaksi kanelisokerilla. Perheessä löytyy myös niitä, jotka pitävät mehukeitto-voisilmä -yhditelmästä. Ja on meillä yksi, joka laittaa puuroon kuin puuroon tilkan maitoa.

Valkoisen riisipuuron välityksellä toivotan rauhallista kolmatta adventtia. Joulu on jo tosi lähellä! 

Kun olet tykännyt viikonloppukokin facebook-profiilista, voit uutisvirrastasi seurata milloin blogiin ilmestyy uusia päivityksiä. Haastankin kaikki, jotka ovat kaivanneet valkoista riisipuuroa tykkäämään Viikonloppukokista. Meillä kokataan vähintäänkin vähälaktoosisilla tuotteilla, vaikka en muista sitä yleensä edes mainita. Pitäisköhän?

Sillikakkua ja itsenäisyyspäivän mietteitä

Itsenäisyyspäivä on kulunut ulkoillessa. Kirpeä, mutta tyyni pakkassää loi mahtavat olosuhteet ulkoilulle. Takana on pitkä kävelylenkki. Kotijärven jää kestää luistelijoita. Siitä on iloittu. Vaikka ulkoilija ei toivokaan tuulta, juuri tänään pieni tuulen vire olisi ollut Suomen lipulle kunniaksi. Sinivalkoinen lippu olisi näyttänyt kauniilta kirkkaan sinistä taivasta ja upeita auringon värjäämiä mäntyjä vasten upealta. Perheessä juhlitaan itsenäisyyspäivää hyvin perinteisin menoin. Uunissa kypsyy lihapata, joka on tänä vuonna karitsaa. Alkuruuaksi on sienisalaattia, graavilohta ja silliä, joka tarjoillaan kakussa. Itsenäisyyspäivän kynttilät sytytetään klo 18 ja aletaan keskittyä linnan juhliin. Ruuanlaitossa pääsee tänään helpolla. Itsenäisyyspäivää otettiin vastaan eilen ystäväperheen kanssa. Suurin osa itsenäisyyspäivän alkuruuista on eilistä perua. Idean hyydykekakkuun sain Maistuis varmaan sullekin!-blogista. Reseptin kaivelin lopulta oman blogin arkistosta. Muokkasin hieman siika-mätikakun-reseptiä. Sillistä tuli juhlava kakku!

*

Sillikakku

250 g perunalimppua

50 g voita sulatettuna

2 keitettyä kananmunaa

150 g matjessilliä

4 liivatelehteä

2 dl kuohukermaa

250 g kermaviiliä

2 rkl pieniä kapriksia

sitruunamehua

1 dl hienonnettua tilliä

koristeluun

punasipulia

ruohosipulia 

tilliä

keitettyä kananmunaa

Hienonna perunalimpun viipaleet esimerkiksi monitoimikoneella hienoksi. Kaada päälle sulatettu voi ja sekoita. Painele taikina irtopohjavuokaan, jonka pohjalle on pingotettu leivinpaperi. Käytin 20 cm irtopohjavuokaa. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan 10 minuutiksi. Vaahdota kerma. Sekoita kermaviili vaahtoon. Lisää pieneksi leikattu silli, hienonetut tilli, kaprikset ja kananmunat vaahtoon. Sekoita hyvin.

Purista sitruunasta mehu. Lämmitä mehu mikrossa. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois, ja sulata liivate kuumaan sitruunamehuun. Lisää sitruunamehuun sulatetut liivatteet ohuena nauhana täytteeseen. Kaada täyte vuokaan limppupohjan päälle.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa vähintään pari tuntia, mieluiten yön yli. Koristele ennen tarjoilua esimerkiksi ruoho- ja punasipulilla, tillillä ja keitetyllä kananmunalla.

*

Matjessillikakusta tuli aika mausteinen. Kakun voi varmasti tehdä perinteisestäkin sillistä, silloin maku on oletettavasti miedompi. Sillikakku tai mistä tahansa kalasta tehty hyydykekakku on näyttävän näköinen tarjottava illanistujaisissa tai perhejuhlissa. Tähän juhlakauteen sillikakku sopii oikein erityisen hyvin. 

Kakku on helppo ja aika nopeakin valmistaa. Varsinkin kun sen tekee matjessillistä, joka on heti käyttövalmista, ruodotonta ja nahatonta. Kakun voi huoletta tehdä valmiiksi ainakin edellisenä päivänä. Koristelu kannattaa kuitenkin jättää mahdollisimman lähellä tarjoiluajankohtaa. Pöytään se kannattaa nostaa vähän ennen tarjoilua, jolloin pohja ehtii pehmetä hieman ja leikkaaminen on helpompaa.

Sotaveteraanin pojantyttärelle itsenäisyyspäivän merkitys on suuri. Viime vuosina itsenäisyyspäivälle on tullut toinenkin merkitys. Kiireisen arjen keskellä itsenäisyyspäivä tuo ylimääräisen hengähdystauon. Päivää on mukava viettää perheen parissa ulkoillen ja nautiskellen. Samalla voi pitää yllä juhlaan liittyviä traditioita ja kertoa lapsille edesmenneistä sukupolvista, jotka ovat mahdollistaneet tämän tärkeän juhlapäivän.

Ihanan punainen punajuuririsotto

Viime aikojen yksi parhaimmista lauantai-illan pääruoista on ollut punajuuririsotto. Eikä synkän ja pimeän syksyillan menussa ollut muutenkaan mitään valittamista. Kevyt se oli, mutta ei kaloriton. Kokonaisuus oli väriä ja makua tulvillaan.

Pimeän syksyn menu

*

avokado-katkarapusalaatti

punajuuririsottoa, pösilöitä sipuleita ja vuohenjuustoa

suklaalajitelma

*

Punajuuririsotto on kutkutellut mieltä jo loppukeväästä. Silloin söin kotikaupungin ravintolassa Stellassa kehuttua punajuuririsottoa. Keväällä päätin, että syksyllä, kun on uusia punajuuria, kokeilen itse tehdä punajuuririsottoa. Aika pitkälle piti syksyn mennä ennen kuin ryhdyin tuumasta toimeen. Valmistin punajuuririsottoa vähän samalla kaavalla kuin parsarisottoakin eli punajuuri tuli risottoon pyreenä. Ravintolan versiossa käytettiin labneh-juustoa, joka on turkkilaisesta jugurtista valmistettua juustoa. Kaupasta en juustoa löytänyt, enkä ehtinyt sitä enää itse valmistamaan. Esimerkiksi suolaa ja hunajaa -blogista löytyy ohje. Ratkaisin asian paistamalla vuohenjuustokiekkoja. Muutenkaan en aivan yltänyt ravintolan tasolle (ei ole turhaan palkittu risotto), mutta hyvää risotosta tuli. Niin hyvää, että muutamalla pikku muunnoksella teen risottoa varmasti uudelleen.

*

Punajuuririsotto

Punajuuripyre

4 keskikokoista punajuurta 

(3 sta tuli pyrettä 2,5 dl, yhden jätin lohkoiksi)

siirappia

oliiviöljyä 

balsamicoa

suolaa

vettä

risotto

banaanisalottisipuli

valkosipulin kynsi

oliiviöljyä

2 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä

7 dl kasvislientä (+2,5 dl pyrettä)

timjamia

suolaa

40 g parmesanjuustoa

nokare voita

vuohenjuustotangosta leikattuja kiekkoja

Kypsennä ensin punajuuret. Valmistin pyreen ennakkoon. Otin hyödyn irti uunista, joka oli muutenkin kuumana.  Kuorin ja paahdoin oliiviöljyllä, suolalla, siirapilla ja balsamicolla maustettuja punajuurilohkoja uunissa, kunnes ne olivat kypsiä. Valmista kypsistä punajuurista pyre. Ohenna survosta vedellä. Lopputulos saa olla ohutta pyrettä, ei kiinteämpää survosta. Jätin yhden punajuuren verran lohkoja kokonaiseksi annosta koristamaan.

Aloita risoton valmistaminen kuullottamalla sipuleita öljyssä. Lisää kasariin risottoriisi ja kuullottele hetkinen hyvin sekoittaen. Nesteistä laita kasariin ensimmäisenä valkoviini, ja sitten vähitellen lisää pienissä erissä kasvislientä koko ajan hämmennellen ja sekoitellen. Kun riisi alkaa kypsyä, lisää kasariin punajuuripyre. Jatka vielä kasvisliemen lisäämistä ja riisin kypsentämistä, jos se on tarpeen. 

Juuri ennen tarjoamista lisää risottoon raastettu parmesanjuusto ja mausteet. Viimeistele risotto lisäämällä siihen pieni nokare voita kiiltoa tuomaan.

Leikkaa vuohenjuustotangosta kiekoista ja paista niitä leivinpaperin päällä kuumalla pannulla molemmin puolin.

Kokoa kaunis annos punajuuririsotosta, vuohenjuustokiekoista ja punajuurilohkoista. Myös pösilöt sipulit sopivat annokseen erinomaisesti.

*

Punajuuri on hitaasti kypsyvä. Yritin olla nokkela ja valmistaa pyreen ennakkoon, kun kerran uunikin oli päällä. Uunissa paahtaminen toi makeutta ja paahteisuutta punajuuriin ja oli sinällään onnistunut valinta kypsennystavaksi. Punajuuret voi myös kypsentää keittämällä. 

Samalla pyre oli kuitenkin kompastuskivi kokonaisuudessa. Vaikka risotto ei missään mielessä epäonnistunut, mutta pyreen kanssa olisin parissakin kohdassa voinut tehdä toisin. Ensinnäkin en juuri maustanut pyrettä. Punajuurilohkoissa oli kyllä mausteita, mutta pyre oli vedellä ohennettu. Siihen olisi voinut käyttää hieman kermaa, ja/tai voita. Mausteitakin olisi voinut hieman lisätä, vaikka sitten tuota timjamia. Toinen moka oli tapahtui siinä vaiheessa, kun lisäsin pyreen risottoon. Risottoonhan lisätään lämmintä nestettä. No arvaattekin varmaan, että pyre oli jääkaappikylmää. Risoton kypsyminen keskeytyi. En tiedä mitä se lopulta vaikutti makuun tai rakenteeseen, mutta itse ajattelen näin jälkikäteen, että myös pyreen olisi pitänyt olla lämmintä niin kuin oli kasvisliemikin.

Oppia ja oivalluksia tuli tällä kerralla roimasti. Juuri tämähän on harrastuksen suola! Onneksi ruokakin oli hyvää. Ja kauniin väristä. Punajuuririsotto todella oli syvän punaista. Valkoinen vuohenjuusto toi annoksen värehin kontrastia, ja punarusket pösilöt sipulit harmonisoivat kokonaisuutta. Sopii tarjottavaksi vaikka pikkujouluissa!

Pösilöt sipulit

On ollut ajatuksissa jo pidemmän aikaa kiittää kaikkia teitä, joilta olen saanut palautetta sähköpostilla, kommetteina blogiin tai tykkäyksinä facessa. Usein kuitenkin käy niin, että sitä alkaa tohkeissaan kirjoittamaan siitä, mikä on mielen päällä. Kiitokset unohtuu. Nyt siis vihdoin: kiitos! Blogista ja kaikkeen siihen liittyvästä on tullut minulle tärkeä harrastus. On ilo huomata, että lukijoita ja seuraajia, hyvän ruuan ystäviä, on paljon ympärillä.

Blogia pystyt seuraamaan helposti facebook-profiilin kautta. Tykkäämällä Viikonloppukokista saat uutisvirtaasi tiedon uudesta blogi-päivityksestä. Ja muutenkin, jos seuraat, käy tykkäämässä, minäkin tykkään. Toinen näppärä tapa seurata uusia julkaisuja on painaa seuraa-painiketta blogit.fi -sivustolla. Kirjautuneen seuraajan suosikit pysyvät tallessa ja matkassa mukana, mikäli seuraat blogeja eri laitteilla.

Mutta sitten asiaan eli Pösilöihin sipuleihin. Nimihän tulee luonnollisesti Beaujolais Noveau -viinistä, jota käytin tehdessäni Tommy Myllymäen ohjeella balsamiviinietikassa keitettyjä sipuleita. Etikkainen, hunajalla maustettu sipuliruoka on loistava lisäke monelle ruualle. Aniksensiemenillä maustetut sipulit sopivat varmasti loistavasti esimerkiksi jouluiseen juustopöytään tai leikkelelautasen lisukkeeksi.

*

Pösilöt sipulit

2 annosta

250 g paistinsipuleita kuorittuna (käytin pieniä salottisipuleita)

0,5 dl balsamietikkaa

1 dl punaviiniä (beaujois nouveauta)

0,5 dl hunajaa

1 tl aniksen siemeniä

suolaa

Laita kaikki ainekset suolaa lukuunottamatta kattilaan ja hauduta kannen alla keskilämmöllä 40 minuuttia.

Nosta sipulit kattilasta ja keitä liemi kokoon. Laita sipulit takaisin ja mausta suolalla. 

*

Sipulit voi tarjota heti lämpiminä tai myöhemmin kylmänä. Pösilöitä sipuleita kannattaa oikeastaan isompi satsi kerrallaan, sillä ne säilyvät puhtaassa tiiviissä astiassa pitkään hyvänä. Takana on viikko jääkaapissa, ja vielä sipulit olivat ihan kunnossa.

Varmasti sillä, mitä punaviiniä liemessä käyttää, on vaikutusta lopputulokseen Minä hukutin tähän koe-erään tämän vuoden beaujolais nouveauta, joka ei juomalla tästä huushollista loppunut. Avattu pullo oli Georges Duboeuf. Viinille tuli käyttöä, ja niinkin vaikuttunut olin tästä reseptistä, että ajattelin tehdä jouluksi uuden satsin. 

Pienten sipuleitten kuorimisessa on aika kova homma. Tiesittehän sen niksin, että upottamalla sipulit vähäksi aikaa kylmään veteen, kuori lähtee helpommin?