Keskiviikko iltapäivä tuntui kiireiseltä. Iltaruuan, eli niin sanotun viiden ruuan aikoihin, nakertelimme näkkäriä ja totesin, että syödään vasta myöhemmin, että laitetaan vähän tuhdimpaa iltapalaa. Siihen tarkoitukseen sopi hyvin pinaatti-nakkipannari. Suolainen pannari toimi samalla jääkaapin siivousruokana, sillä siihen upotettiin parhaat päivänsä nähneitä yrttejä, päiväyksellä olevia nakkeja ja niin edelleen.
*
Pinaatti-nakkipannari
4 munaa
7 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoja
150 g pakastepinaattia
suolaa
mustapippuria
täytteeksi
1 pkt Kivikylän nakkeja pilkottuina
puolikas punasipuli ohueksi siivutettuna
100 g fetajuustoa murustettuna
tomaatti siivutettuna
tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia
Valmista pannari taikina. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne kevyesti rikki. Lisää kulhoon sulanut pinaati, maito ja jauhot. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Anna taikinan turvota hetkinen noin 10-15 minuuttia.
Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle. Laita täytteitä tasaisesti ympäri uunipannua taikinan päälle ja paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Laita vielä pieneksi hienonnettuja tuoreita yrttejä pannarin pinnalle ennen tarjoilua ja nauti vaikkapa salaatin kanssa. Jos pannaria jää yli, sen voi hyvin lämmittää. Kovaan nälkään tai pikkuhiukoon sitä voi syödä suoraan jääkaapista vaikka kylmänä. Toimii myös retkieväänä.
*
Pinaatti-nakkipannari oli meidän perheen viimeinen ehtoollinen, the end of an era, iltapala etäopetuksen viimeisenä päivänä. Keskiviikkoillassa tunnelma oli erilainen kuin minään iltana pitkään aikaan. Tunnelma oli jännittynyt ja odottava, mutta kuitenkin positiivinen. Tuli mieleen elokuinen päivä. Tiedättehän sen viimeisen lomapäivän ennen koulun alkua.
Eiväthän nämä edeltävät 8 tai oikeammin 9 viikkoa mitään lomaa ole olleet. Meidän koronakevät alkoi kuopuksen flunssaviikolla, joka huipentui karanteenimääräykseen luokkakaverilla todetun positiivisen koronanäytteen vuoksi. Näyte osoittautui myöhemmin negatiiviseksi, mutta tuossa hässäkässä otimme myös esikoisen pois koulusta. Lasten etäkoulu alkoi muutamaa päivää aiemmin kuin koulut sulkivat ovensa. Siitä saakka minäkin olen tehnyt enimmäkseen etätöitä ja mieskin jonkin verran. Kotona on välillä ollut kaista tiukilla. Enkä puhu pelkästään tietoliikenneyhteydestä.
Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.
Hyvin meillä on kuitenkin mennyt. Uskon, että tätä kiireetöntä, aikataulutonta perheaikaa tullaan vielä kaipaamaan. Vaikka myönnettävä on, että näiden viikkojen aikana olen monesti huokaillut myös sitä, miten kiva olisi viettää aikaa yhdessä ystävien ja sukulaisten kanssa. Sekä elämän ilot ja surut on tärkeä kohdata läheisten kanssa. Se mitä sanotaan jaetusta ilosta ja surusta, ei ole pelkkä klisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti