Kaalikääryleet - Viikonloppukokki perinnekokkina

Olen saanut viime aikoina kovasti uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan! Olethan huomannut, että Viikonloppukokin kuulumisia pystyy seuraamaan myös facebookissa. Painamalla tykkää-painiketta facen-päivittyminen näkyy uutisvirrassasi. Ja kiitos myös kommenteista, joita olen saanut eri kanavia pitkin. Jokainen tykkääminen tai kommentti lukijalta merkitsee paljon. Pitkästä aikaa kirjoittelen blogiin pääruoka-reseptiä. Viime aikoina on tullut kirjoiteltua välipaloja, aamiaisia, jälkiruokia, lisäkkeitä jne. Nyt saavat vuoron kaalikääryleet.

Kaalikääryleistä puhuttaessa mieleen tulee jo edesmennyt isotätini Aino. Hän oli käsityöihminen; erityisen taitava hän oli kutomaan. Ruuanlaitossa Ainolla oli kaksi bravuuria ylitse muiden: kaalikääryleet ja maksalaatikko. Maksalaatikkoa en oikein muista, mutta kaalikääryleet kylläkin. Persoonallinen isotätini eli melko vaatimatonta elämää, mutta uskon, että kaalikääryleiden raaka-aineissa Aino ei säästellyt, vaikka tarkan markan ihminen olikin. Hän oli kova kirjaamaan asioita muistiin. Vuosien saatossa muistikirjoihin kertyi kaikenlaista tietoa aina omista ja sukulaisten elämäntapahtumista lottonumeroihin, mutta epäilen, että kaalikääryleistä ei löydy muistikirjamerkintää. Luulen, vaan ne on valmistettu kätehensä tuntoo - menetelmällä. Minä opiskelin kaalikääryleiden valmistamista Mysi Lahtisen reseptistä, jonka löysin Pata porisee -blogista, ja muokkasin vain hiukan tuota reseptiä Ainon kaalikääryleet mielessäni.

*

Kaalikääryleet viikonloppukokin tapaan

18 isohkoa käärylettä

1 käärylekaali

800 g nauta-sika jauhelihaa

noin 2 dl kypsää riisiä

sipuli

suolaa

maustepippuria

valkopippuria

1 tl meiramia

kuivattua lipstikkaa

noin 4 dl vahvaa lihalientä

noin 2 dl kuohukermaa

0,5 dl siirappia

voita

Tee kaalin kantaan ristiviilto. Keitä kaalia väljässä suolattomassa vedessä muutamia minuuttia, että lehdet alkavat kypsyä.

Nosta kaali valumaan. Ota talteen keitinliemi (tai osa siitä). Valmista noin 4 dl vahvaa lihalientä hyödyntäen kaalin keitin vesi. Myös riisi kannattaa keittää kypsäksi kaalin keitinvedessä, johon on lisätty hieman suolaa.

Kun kädet kestävät, ota kaali käsittelyyn. Irrota kaalista lehti kerrallaan ja tarvittaessa leikkaa paksuja lehtiruoteja ohuemmaksi, että lehti on helpompi kääriä. Kaalin keskiosa, jossa lehdet ovat pienempia, kannattaa leikata veitsellä hyvin pieneksi ja lisätä täytteeseen.

Täyte valmistetaan ruskistamalla kevyesti jauheliha ja hienoksi silputtu sipuli nokareessa voita. Jauheliha maustetaan suolalla, mauste- ja valkopippurilla, meiramilla ja lipstikalla. Lisää jauhelihan sekaan pieneksi hienonnettu kaali ja kypsä riisi. Lisää lopuksi seokseen noin 0,5 dl kuohukermaa ja saman verran lihalientä.

Nosta ruokalusikallinen tai pari, riippuen kaalilehden koosta, täytettä kaalin lehdelle ja kääräise tiukalle rullalle. Nosta kaalikääryleet vieriviereen korkealaitaiseen voilla voideltuun vuokaan.

Kun kaikki kaalin lehdet on rullattu, valele kääryleiden päälle vähän lihalientä, kermaa ja siirappia. Laita vuoka 225 asteiseen uuniin, ja anna olla uunissa kunnes kaalin pinta alkaa tummua. Kääryleiden koosta ja uunin tehosta riippuen tämä kestää noin 10-20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja käännä kääryleet varovasti. Valele taas ohuesti lihaliemellä, kermalla ja siirapilla ja laita takaisin uuniin. 

Kun toinenkin puoli on saanut väriä pintaan, nosta vuoka uunista ja käännä kääryleet vielä kerran. Valele taas päälle siirappia, lihalientä ja kermaa. Siirapin kanssa kannattaa olla varovainen, ettei kääryleistä tule liian makeita. Vuole vielä kääryleiden päälle muutamia voilastuja. Alenna uunin lämpötila 175 asteeseen ja anna kaalikääryleiden haututua uunissa vielä tunti-puolitoista. Tarkkaile, etteivät kääryleet pääse kuivumaan. Jos näin meinaa käydä, valele kaalikääryleet lihaliemellä tai kermalla tai vaikka vähän molemmilla.

Kun tunti vähän toista on kulunut, voit sammutta uunin ja antaa kääryleiden jäähtyä yhdessä uunin kanssa, jos vain maltat. Toinen vaihtoehto on keitellä perunat ja syödä kääryleet tuoreeltaan ruskean kastikkeen ja puolukoiden kanssa. Säilyttäessä ja lämmittäessä kääryleiden maku ei pahene päin vastoin. Kaalikääryleet ovatkin sen verran aikaa vievää väännettävää, että kerralla kannattaa tehdä iso satsi ja vaikka pakastaa osa.

*

Oikein on voittaja olo. Kaalikääryleet ovat roikkuneet to do -listalla iät ja ajat. Vihdoin sain aikaiseksi, enkä ymmärrä miksi en ole aikasemmin ryhtynyt hommiin. Sateiseen päivään  kaalikääryleiden väkertäminen sopi hyvin. Vaikka kaalikääryleissä riitti tekemistä ja näpräämistä koko aamupäiväksi, ei homma lopulta ollutkaan ihan niin kova kuin mihin olin henkisesti varautunut. Mitään muuta ei samaan aikaan oikein voi tehdä. Uunissa ollessaankin kääryleet vaativat huomiota, kun niitä pitää käännellä ja valella, joten kovin kauas hellan äärestä ei voi lähteä. Samalla vaivalla olisi kannattanut tehdä ehkä vähän enemmänkin. 

Käärylekaali oli minulle uusi tuttavuus. Bongasin sen kaupasta ihan sattumalta. Kaali oli keräkaalia littanampi, eikä sen kerä ole niin tiivis kuin keräkaalissa. Kaalin keittäminen sujui sutjakkaasti ja lehdet sai irroteltua hyvin. Valitettavasti en tullut katsoneeksi, paljonko kaali painoi.

Ilmeisesti täytteeseen olisi voinut laittaa kananmunaa, jotenkin se epähuomiossa jäi laittamatta. Makuun sillä ei juurikaan taida olla vaikutusta, mutta varmasti se olisi sitonut vähän täytettä, joka nyt jäi aika irtonaiseksi. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen, maustoin täytettä vähän reilummin. En oikein osaa tehdä mitään ilman sipulia, joten sitä on lisätty hyvin pieneksi pilkottuna. Valkopippurin lisäksi käytin maustepippuria, koska arvelin, että sitä saattoi Ainokin käyttää. Lipstikka nyt sopii ihan kaikkeen, joten sitä tulee laitettua automaattisesti. Vaikka täytteen koostumuksessa olikin vähän sanottavaa, maku oli kohdillaan.

Keitetyt perunat, kaalikääryleet ja ruskea kastike on perinneruokaa parhaimmillaan, ja on mukava huomata, että perinneruoka kelpaa myös lapsille. Kovin monta kaalikäärylettä ei jäänyt jäljelle, mutta sen verran, että ensi viikolla saattaa olla kateellisia työkaverita lounaspöydän ääressä.