Visavuoren museo ja valimokahvila Vaniljahelmi - Viikonloppukokki kotiseuturetkellä

Yhteistyössä Visavuoren museo ja Valimokahvila Vaniljahelmi

Visavuori juhannuksena 2017

Kauniilta Lovenkalliolta Sääksmäen Tarttilan kylässä avautuu upea näkymä Vanajavedelle. Eipä ihme, että kuvanveistäjä Emil Wikström päätti rakennuttaa sinne erämaa-ateljeensa aivan 1900-luvun alussa. Kalliolla kasvavien visakoivujen mukaan paikkaa alettiin nimittää Visavuoreksi. Vaikka kulkuyhteydet Visavuoreen olivat hyvät, on silti varmasti aikamoinen onnenkantamoinen, että kuvanveistäjä rakennutti huvilansa juuri Sääksmäellä. Yhtä hyvin se olisi voinut valmistua esimerkiksi Tuusulanjärven rannalle kuten Jean Sibeliuksen Ainola ja Pekka Halosen Halosenniemi tai Ruovedelle kuten Gallen-Kallelan erämaa-ateljee.

Sateisen päivän maisema asuinrakennuksen parvekkeelta Vanajavedelle

Kun minusta tuli valkeakoskelainen reilu 10-vuotta sitten en oikeastaan edes tiennyt, että meillä on tällainen helmi. Sittemmin Visavuoressa on tullut vierailtua monesti, jopa useita kertoja kesässä. Visavuori on mieleinen paikka myös lapsille, vaikka vaikuttavat veistokset joskus pieniä pelottivat. Visavuori on museo, jossa riittää nähtävää useiksi kerroiksi. Lukuisat yksityiskohdat ateljeessa ja asuinrakennuksessa, kaunis hyvin hoidettu puutarha, komeat rakennukset ja vaikuttava maisema saavat palaamaan museoon yhä uudelleen ja uudelleen. Onko Visavuori sinulle tuttu?

Jos Visavuori on vielä näkemättä, kannattaa hypätä auton rattiin ja ajella Sääksmäelle. Visavuori on autoilijalle helposti saavutettavissa. Helsinki-Tampere moottoritieltä ei ole pitkäkään matka museoon. Helsingistä matkaa kertyy 130 km, Tampereelta 45 km ja Valkeakoskelta vain 14 km. Jos aikanaan Visavuori oli helposti saavutettavissa vesiteitse se on sitä yhä. Ne, jotka eivät omista omaa venettä, pääsevät Hämeenlinnasta Hopealinjalla Visavuoren laituriin. Valitettavasti paikka ei ole esteetön.

Viisi syytä vierailla Visavuoressa:

1. Rakennukset
2. Veistokset
3. Puutarha
4. Tarinat 
5. Kahvila

1. Rakennukset. Kuvanveistäjä Emil Wikström (1864-1942) oli puusepän poika, jonka kyvykkyys havaittiin ja hän pääsi tukijoiden avulla opiskelemaan ensin kotimaassa Turussa ja Helsingissä, ja sitten apurahan turvin Euroopassa Wienin taideakatemiassa ja Pariisissa. 

Visavuoren ateljee heinakuun sateisena maanantaina

Visavuorin ateljee rakentui Sääksmäelle 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Ensimmäinen ateljee rakennus valmistui jo 1800-luvun lopussa, mutta se, ikävä kyllä, paloi vain muutama vuosi valmistumisestaan. Nykyisellään Visavuoressa on kolme rakennusta. Kuvanveistäjän Emil Wikströmin ja hänen perheensä asuinrakennus, ateljeerakennus sekä Kari-pavilijonki, joka esitellään pilapiirtäjä Kari Suomalaisen, Emil Wikströmin tyttärenpojan, elämäntyötä. Lisäksi Kari-paviljongissa on vaihtuvien näyttelyiden tila. 

Ateljeen vanhimmassa osassa olivat kuvanveistäjän työtilat ja uudemmalla puolella oli tilat vieraiden vastaanottamista varten, talvipuutarha, urkuparvi sekä tähtitorni. Ateljeen maantasa kerroksessa oli lisäksi Suomen ensimmäinen pronssivalimo, joka nykyisellään toimii kahvilana. Ateljeerakennuksen monikäyttöisyys ihmetyttää ja hämmästyttää vielä museokävijääkin. Lapsia tietysti kiinnosti kovasti tähtitorni, jossa Pariisin tähtitieteellisen seuran jäsen teki havaintoja ja raportoin niistä Ranskaan. Visavuoren tähtitorni saattaisi olla nykypäivän tähtitieteilijällekin hyvä paikka tehdä havaintoja, vaikka Visavuori ei enää aivan yhtä erämaassa olekaan kuin 1900-luvun alussa, on paikka kuitenkin kohtuullisen syrjässä kaupungista ja valosaasteesta.  

Ateljee-rakennuksen talvipuutarha. Etualan visakoivuinen tuoli on "mallituoli", jossa ainakin
presidentit Mannerheim ja Svinhuvud ovat istuneet malleina.

Visavuoren asuinrakennus yksityiskohtineen aiheuttaa syviä huokauksia. Karjalaishenkisen hirsilinnan ulkoasu ja sisätilat ovat keskenään täysin erilaiset, jopa ristiriitaiset. Ei uskoisi, että hirsirunkoisen ja paanukattoisen rakennuksen huoneissa on ranskalaiset huonekalut ja tapetit, jotka ovat säilyneet alkuperäisinä. Ruokailutila on enemmän rakennuksen ulkoiselle habitukselle uskollinen. Aikakaudelle tyypilliset puiset kiinteät penkit ja pöytä sekä seinäkoriste sydän- ja hakaristisymboleineen ovat tyylilltään enemmän rakennuksen ulkoiselle tyylille uskollisia.

Visavuoren keittiö on varmastikin kaikkea muuta kuin aikakaudelle tyypillinen. En ainakaan usko, että lehikäisraudat ja ruokailuvälineiden kiillotuskoneet ovat aikakaudelle tyypillisiä. Kerrotaan myös, että Visavuoressa käytettiin paljon eurooppalaisia raaka-aineita ja mausteita. Esimerkiksi oliiviöljyä tuotiin säännöllisesti Wikströmeille.

2. Veistokset. Vaikka ei tietäisi kovin paljoa veistotaiteesta, on varmasti törmännyt Wikströmin töihin. Hänen tunnetumpia töitään ovat muun muassa Lyhdynkantajat eli Helsingin rautatieaseman graniitista veistetyt kivipatsaat, Säätytalon päätykolmio ja monet kansallisten suurmiesten patsaat ja muistomerkit Helsingissä ja muualla kotimaassa.

Anna-Liisa Vaniljahelmen ikkunalla.

Veistoksia, niiden luonnoksia ja harjoitelmia ja erilaisia tutkielmia on nähtävillä Visavuoren ateljeessa. Suurin osa nähtävillä olleista vedoksista on kipsivaluja, mutta esillä on myös muutamia kivestä tai pronssista tehtyjä veistoksia tai niiden osia. Suurikokoiset veistokset voivat varsinkin pienten lasten silmissä olla vähän pelottavia, aikuisestakin on vaikuttavaa katsella Väinämöistä silmästä silmään.

Jos olet paikallinen, saatat hyvin löytää veistoksista tuttuja piireteitä. Kuvanveistäjä käytti mielellään paikallisia malleina. Veistoksia on sijoitettuna myös Visavuoren puutarhaan.

3. Puutarha. Visavuoren pihapiiri on upea! Koska kesä on ollut melko kylmä ja vettä on riittänyt, puutarha kukoistaa heinäkuun puolessa välissä yhä. Lukuisat kukkivat kukat pioneista ruusuihin saavat aikaan silmiä hivelevän näyn. Kasveja paremmin tuntevat voivat varmasti löytää puutarhasta monia jo harvinaiseksi käyneitä perennoja. Puutarha muuttuu kesän kuluessa nopeasti sen huomaa tämän postauksen kuvistakin. Aurinkoiset kuvat on otettu juhannuksen aikaan ja pilvisen päivän kuvat heinäkuun puolessa välissä. 

Juhannuksena 2017

Puutarha oli tärkeä myös Wikströmeillä. Hyötypuutarhan lisäksi Visavuoressa kasvatettiin kasveja, jotka eivät 1900-luvun alussa olleet Hämeessä kovinkaan tavallisia. En usko, että muissa taloissa kasvatettiin aprikooseja tai viinirypäleitä. Ilmeisesti oli niin, että Emil Wikström paneutui täysillä siihen mitä teki oli sitten kysymys kuvanveistosta, valokuvauksesta, tähtitieteestä tai puutarhanhoidosta.

Heinäkuussa 2017

4. Tarinat. Vierailu Visavuoreen kannattaa ehdottomasti ajoittaa siten, että pääsee osallistumaan joko klo 12 tai 16 starttaaville opastetuille kierroksille. Museoon ja sen näyttelyihin voi tutustua omatoimisestikin, mutta silloin ei pääse osallisiksi tarinoista. Ja tarinoita Visavuoressa riittää! Opasta kuunnellessani ajattelin, että mitä kaikkea mahtaisimmekaan tietää, jos seinät osaisivat puhua. Parasta olisi, jos ne osaisivat monta kieltä, sillä Visavuoressa puhuttiin varmuudella suomen lisäksi ainakin ruotsia ja ranskaa, jotka olivat suomen kieltä taitamattoman Alice-rouvan kielet. Kunnioitettavaa on, että umpisuomalainen kuvanveistäjä pystyi edellä mainittujen lisäksi kommunikoimaan myös englanniksi ja espanjaksi. 

Emil Wikströmin monipuolinen lahjakkuus eri aloilla saavat hänet näyttämään renessanssi-ihmiseltä, enkä yhtään ihmettele, että Kari Suomalainen on mielessään ylentänyt isoisänsä  Jumalasta seuraavaksi.

Vaikka olen vieraillut opastetuilla kierroksilla monina kesinä useampia kertoja, joka kerran kuulen jotain uutta. Tällä kerralla uudet tarinat koskivat juuri Alicea, joka on pitänyt ainakin palkollisensa ja lapsensa kurissa ja nuhteessa. Vai mitä sanoisitte siitä, että rouva pystyi vuoteestaan peilien kautta seuraamaan oliko piikojen ikkunan takana liikehdintää. Tyylilleen uskollisena rouvan kerrotaan osallistuneen talon töihin puutarhassa korkokengät jalassa ja pedanneen sängyt hansikkaat kädessä, että kauniisti laitetut kynnet eivät vioittuisi. Voisi kuvitella, että elämä erämaa-ateljeessa ei ollut helsinkiläiselle seurapiiriperhoselle helppoa.

5. Valimokahvila Vaniljahelmi. Visavuoressa ateljerakennusassa toimii museokahvilana valimokahvila Vaniljahelmi. Valimon tunnelmallisissa tiloissa voi piipahtaa museoon tutustumisen lomassa nauttimassa kupin kahvia ja ihania leivonnaisia, jotka ovat aina taatusti tuoreita. Kahvilassa laatu korvaa määrän. Tarjolla ei ole sen seitsemää sorttia, mutta vaihtoehtoja on muutama; sekä makean että suolaisen nälkään. 

Vaniljahelmen värikäs vitriini pitää sisällään lähi- ja luomutuotteita.

Kahvilassa on mukava vierailla jo senkin vuoksi, että kahvilayrittäjä Anu Mäenpäästä näkee, että hän tekee työtään tosissaan ja suhtautuu siihen intohimoisesti. Yrittäjä suosii sesonkiajattelua ja pyrkii tarjoamaan paljon lähi- ja luomutuotteita. Pienyrittäjänä hän haluaa myös tukea toisia yrittäjiä. Yhteistyö näkyy kahvilassa; osa kahvilan valikoimasta valmistetaan muualla kuin Visavuoressa. Tämä on osin aivan käytännön sanelema juttu. Keittiön tilat ovat minimaaliset. Kahvilassa on myynnissä myös laadukas valikoima pienyrittäjien tuotteita hilloja, makeisia, hunajaa ja niin edelleen.

Viinereitä sesonkiherkkuilla täytettynä

Vierailessamme Vaniljahelmessä pullataikina oli vasta nousemassa, mutta vitriinissä kuitenkin komeili samana aamuna Hämeenlinnassa leivottuja täydellisiä wienermunkkeja. Kun museokierros oli ohi, kahvilasta kantautuikin jo tuoreen pullan tuoksu. Sitä oli vaikea vastustaa. 

Vaniljahelmen vohveliviikonloppu on ollut tämän kesän hitti. Vohveleita on kuulemma kyselty muutenkin kuin vohveliviikonloppuna. Seuraava kerran vohveleilla pääsee herkuttelemaan tulevana viikonloppuna (22.-23.7.2017)! Jos suunnitelmat on vielä tekemättä, piipahda ihmeessä vohvelille. Hyvänmakuiset vohvelit ovat jääneet mieleen myös huokean hintaisina.  Tulevana viikonloppuna vohveleiden hinta on 5,90 €. Suolainen vaihtoehto on kinkku-juustotäytteinen ja makea versio täytetään sitruuna-limesorbetilla, vadelmilla ja lähituottajan hunajasta valmistetulla kastikkeella. Jos ottaa molemmat, saa sekä ruuan että jälkiruuan.  Gluteenitonta tai maidotonta ruokavaliota noudattavienkaan ei tarvitse jäädä sivustakatselijoiksi. Me kävimme maistelemassa juhannuksena vohveleita ja sen perusteella voin suositella. Silloin sesonki oli eri ja täytteet sesongin mukaiset.

Edellisen vohveliviikonlopun suolainen ja makea vohveli

Me tutustuimme museoon niin huolella, että opastuksen jälkeen kävimme uudelleen läpi sekä ateljeen että asuinrakennuksen. Kari-Paviljonki jäi tällä kerralla vähemmälle huomiolle, vaikka siellä olisi olltu pilapiirrosten lisäksi myös mielenkiintoinen vaihtuva näyttely Sanasta kuvaan. Näyttelyssä oli esillä eri aikakausien suomalaisten kirjailijoiden muotokuvia, joista pikaisella vilkaisulla Anja Kaurasen ja Jari Tervon muotokuvat tekivät suurimman vaikutuksen.

Paljastuipa Kari-paviljongin museomyymälässä sellainenkin salaisuus, että kotimme seinällä roikkuva kipsinen vauvan käsi ei olekaan nuoremman apukokin, vaan kipsiveistos on Wikströmin Syntymä. Originaali kipsi Syntymä (Tintin 1895) on museon kokoelmissa.

EDIT kesä 2019: Visavuoren kahvilayrittäjä on vaihtunut, mutta leivonnaiset ovat aivan yhtä herkullisia kuin aikaisemminkin.