Näin loppu vuodesta on mielenkiintoista selailla taaksepäin ruokavuotta 2015. Postauksia on lähes 80 ja vuotta on vielä jäljellä. Blogi ei tietenkään kerro koko totuutta viikonloppukokin perheen ruokaideologiasta, -valiosta, ruokailutottumuksista tai raaka-aineista, joita meidän keittiössämme käytetään, mutta kyllähän näistä kirjoituksista aika hyvän käsityksen tämän huushollin ruokataloudesta saa.
Postausten perusteella näyttää siltä, että syömme melko monipuolisesti. Se on varmasti ihan oikeastikin totta. Ruokavalioon kuuluu lihaa, kalaa ja kasviksia monipuolisesti valmistettuna. Tosin on myönnettävä, että kasvikset ovat harvoin pääroolissa. Ja lihaa syödään paljon enemmän kuin mitä ihminen elääkseen tarvitsisi. Usein kasviksia syödään lisäkkeinä. Juureksista saa vaikka mitä! Erityisen ihastunut olen punajuureen, mutta myös esimerkiksi lanttu ja palsternakka maistuvat. Kovin montaa rehellistä kasvisruokaa ei meidän taloudessa ole, vaikkakin olen kuluneena vuotena kokeillut sellaisia kasvissyöjille tuttuja raaka-aineita kuin kikherneet ja tofu. Tofu ei minulta mitään ylistäviä kommentteja saa, mutta kikherneistä valmistetut falafelit olivat mielestäni aidosti herkullisia.
 |
| Paistettua ankanrintaa ja karpalomehussa kypsennettyä punajuurta (resepti) |
 |
| Palsternakkapyrettä ja sisäfilettä (resepti) |
 |
| Salaatti mariniduista punajuuresta ja kylmäsavutofusta (resepti) |
Ruokafilosofiaan kuuluu hyödyntää kaikki ne raaka-aineet, mitä kaupasta kotiin kannetaan. Tämä näkyy blogissakin. Erityisen usein salaatit ovat sellaista ruokaa, johon käytetään jääkaapista viikonlopulta jääneitä lihoja, kaloja ja kasviksiakin. Salaatti voi olla varsinaista pikaruokaa, kun aineksia on valmiina kaapissa. Vaikka kuulostaa arkiselta valmistaa salaattia edellisiltä aterioilta jääneistä ruuista ja raaka-aineista, ei siitä luksuskaan ole kaukana. Vai miltä kuulostaa arkisen salaatin raaka-aineena luomukaritsa tai marinoidut kasvikset huolellisesti valikoiduin maustein? Viimeistään, kun salaatin rinnalle ottaa lasillisen viiniä, ei arjesta ole juhla kaukana.
 |
| Nostalginen juusto-savukalasalaatti (resepti) |
Toinen hyvä jääkaapin tyhjäysruoka on keitot. Sosekeittoihin saa upotettua vähän parhaat päivänsä nähneitä kasviksia. Keitto onkin perheen arkiruuista se, joka näkyy parhaiten blogissa. Ylipäätään arkiruoka näyttäytyy täällä sivuroolissa. Harmi, arkipäivä on kuitenkin paljon enemmän kuin juhlapäivä. Tulisikohan vuodesta 2016 arkiruokavuosi? Soppa on järkevä valinta lauantailounaaksi. Isolla kattilalla keitetystä ruuasta on suuri apu kiireisiin ja harrastusten täyteisiin arki-iltohin. Soppalauantai on käsite. Aina keitto ei ole arkiruokaa. Kuinkakohan monta vuotta meillä on tarjottu apukokkien sukulaissynttäreillä hartaudella luisista lihoista keitettyä lihakeittoa?
Syntymäpäivätarjoilut, tai ainakin osa niistä, ja kalenterivuoden juhlat näkyvät luonnollisesti blogissa. Kalenterivuoden juhlat näkyvät myös siinä, miten lukijat löytävät viikonloppukokin blogiin ja keittiöön. Täällä on aika paljon reseptejä lampaanlihalle ja pääsiäisen aikaan avauksissa olikin suuri piikki. Toinen yleisöryntäys oli loppukesästä, jolloin haettiin vinkkejä rapujuhliin. Viime kaudellakin vietettiin useammat juhlat, joista kirjoittelin ensin elokuussa ja toistamiseen syyskuussa. Syyskuisissa rapujuhlissa leivoin yhden viime vuoden onnistuneimmista kakuista. Se oli omenainen juustokakku, joka oli kuorrutettu italialaisella marengilla.
Vuoden toinen onnistunut resepti omenaisen juustokakun ohella on ehdottomasti ollut Glorian ruoka ja viini -lehdessä heti vuoden alussa julkaistu ja omaan suuhun sopivaksi muokattu kermaviilihunnutettu uunilohi, jossa lohi maustetaan ensin suolaliemessä ja sen jälkeen kypsennetään uunissa miedolla lämmöllä 42 asteiseksi. En olisi vielä joitakin vuosi sitten uskonut, että mieheni laittaa lohifileeseen lämpömittaria. Tällä reseptillä valmistettu uunilohi on niin hyvää, että ei ole sanoja sitä ylistämään. Sitä kehotan kokeilemaan
Totaaliset katastrofit ovat jääneet keittiössä vähälle. Suurimpana tulee mieleen loistava sisäpaisti, joka kuivui uunissa melkein korpuksi. Syy oli täysin kokin. Ei pitäisi lähteä ulkoilemaan, kun paisti on uunissa. Kaikki tiivisyy apukokin ystävän, myös 9-vuotta, kysymykseen: "onko tuo puuta?" Harmittamaan on jäänyt myös epäonnistunut hatsapuri. Jo edellisenä vuonna katastrofi on yhä tuoreessa muistissa. Sitkeä pavlova. Onnistunut pavlova on edelleen haaveissa.
Hassua on, että blogin mukaan näyttää siltä, että meillä leivotaan paljon sekä suolaista että makeaa. Itse en koe olevani mikään leipuri. Se on tarkempaa työtä. Ruuanlaitossa saa olla suurpiirteisempi. Taitaa vain olla niin, että leipomuksista tulee joka kerran otettua kuva ja kirjoitettua blogiin.
Trendiruokiakin viikonloppukokki on laittanut yksi niistä oli peltipiirakka aivan muutama viikko sitten. No onhan se georgialainen ruokakin kovin pinnalla, ja sitäkin olen laittanut. Villiruokakokkia leikin yhden jälkuruuan verran valmistamalla jälkiruuaksi suklaamoussea, jonka koristelin ketunleivillä. Jälkiruuat ovatkin viikonloppukokille mieleisiä valmistettavia. Niissä käytän mielelläni marjoja, suklaata ja kermaa eri tavoin yhdistettyinä. Marjojen lisäksi raparperi on yksi raaka-ainesuosikeistani. Vaikka trendien aallonharjalla ei ratsastetakaan, kyllä ne trendit ja ruokamaailman ilmiöt vain saavuttavat tämänkin keittiön, vaikka sitten vuosikymmenien kuluttua nostalgia- tai retroruokina.
 |
| Suklaamousse pistaaseilla ja ketunleivän kukkasilla (resepti) |
 |
| Pannacotta ja lakritsainen vadelmacoulis (resepti) |
 |
| Puolukkakiisseliä ja maustettua mascarponevaahtoa (resepti) |
 |
| Raparperiunelma italialisella marengilla resepti) |
 |
| Mango-valkosuklaapannacotta (resepti) |
Paitsi itsetehtyä ruokaa on tänä vuonna blogin mukaan syöty ravintoloissa ainakin Pietarissa, Thaimaan Phuketissa ja Suomen Lapissa. Matkailu avartaa myös ruokaharrastajan makumaailmaa ja aina matkasta jotain tarttuu omaan keittiöönkin. Thaimaalainen ruoka on aika tulista, mutta sitä aasialaista makumaailmaa on haettu kastikkeisiin ja marinadeihin. Näin kelpaa paremmin lapsillekin. Pietarissa ihastuin venäläiseen, erityisesti gruusialaiseen ruokaan, enkä usko, että marraskuinen pelmeni-testaus ja venäläistyyppinen ruoka meidän keittiössämme jäi ainutkerraiseksi. Epäonnistunut hatsapuri harmittaa sen verran, että ainakin sille on löydettävä parempi resepti. Aikuisten risteily Itämerellä on harmittavasti jäänyt postaamatta. Ei ollut kameraa matkassa laivalla. Äyriäislautanen oli kokemus sinänsä ja palvelu laivan ravintoloissa oli huippuluokkaa. Laivamatkoista ollaan monta mieltä, mutta keväinen risteily oli viikonloppukokille piristävää vaihtelua arkeen. Muutamia kertoja on syöty ulkona koti- tai naapurikaupungissa tai sitten vähän etäämmällä, mutta usein, vaikka alunperin on aikomus, ravintolakokemuksesta kirjoittaminen jää. Kun ulkona syödään harvoin, kokemus on aina jollakin tavoin erityinen. Harvoin ravintolakokemuksesta jää pahamaku suuhun. Kaikelle on paikkansa ja ravintola valitaan sen mukaan, mikä kulloinkin tyydyttää sen hetkisen tarpeen. Välillä on Ikean lihapullat on juuri oikea siihen hetkeen, joskus on kiva syödä paremmin valkoisten pöytäliinojen ravintolassa ja toisinaan jotain siltä väliltä.
Vuosi 2015 on ollut ruuan suhteen monipuolinen ja moninainen. Harrastus on antanut ja opettanut paljon. (paitsi ruuanlaitosta myös esimerkiksi valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta) Vaikka alkuksi lähdin kirjoittamaan vain itselleni, huomaan nyt kirjoittavani myös muille. Olen saanut lukijoita! Saamani palaute ja kommentit lämmittävät mieltä ja tuntuvat tosi hyvältä.
Tätä vuotta on jäljellä vielä muutama viikko. Sen aikana ehdin laittaa ruokaa vielä lukuisia kertoja, ehkä kirjoittaakin siitä. Vuoden vaihtuminen on kutkuttavan lähellä. Ennustajaksi en uskalla ryhtyä, mutta toiveita tulevalle voi esittää. Vai onko se päämäärien tai haasteiden asettamista? Jospa ensi vuoden aikana saisin ujutettua jonkin uuden maun ruokiimme ja pääsisin loimuttamaan lohta viimeistä kuvaa talvisemmissa maisemissa. Toivoisin, että pääsisin käymään sellaisessa ruokakaupassa, kauppahallissa tai torilla, joka ei kuulu normaaliin arkiseen reittiini. Toivoisin myös, että pääsisin nauttimaan hyvästä ruuasta kotona, ravintolassa ja vierailulla, viettämään aikaa perheen, sukulaisten ja ystävien parissa ja oppimaan uutta, kuten olen oppinut vuonna 2015. Olkoon ruokavuosi 2016 ainakin yhtä mielenkiintoinen ja maukas kuin vuosi 2015 on ollut!
 |
| Loimulohta Ounasjoen rantatörmällä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti