Myrsky Tampereen Työväen Teatterissa

Shakespeare kirjoitti Myrskyn 1600-luvun alkupuolella. Vuosisatojen kuluessa siitä on tullut yksi hänen arvostetuimpia ja esitetyimpiä näytelmiä, joista on tehty myös oopperaversioita, orkesteriteoksia ja elokuvaversioita. Suomessakin Myrsky on esitetty yli 20 kertaa. Jean Sibeliuksen säveltämä orkesteriversio lienee monelle tuttu. Myrsky on yksi niistä Shakespearen näytelmistä, joissa on hyvin vahvasti läsnä myös yliluonnollinen elementti. Tästä syystä ennakkoon mietin miten näytelmä taianomaisine tapahtumapaikkoineen ja henkiolentoineen sopii minulle, joka en ole kovin suuri teatteritaiteen kuluttaja. Etukäteen pelotti ymmärränkö sanomaa tai jaksanko ylipäätään keskittyä.

Huolehdin turhaan, sillä näytelmä oli paitsi taidokkaasti tuotu nykypäivään, sen ensimmäine kohtaus oli rakennettu ovelasti. Kohtaus ikään kuin ujutti katselijan sisään tarinaan. Tunsin olevani tirkistelijä, joka pääsi seuraamaan ulkopuolelta mitä loistokkaan huvijahdin kannella tapahtuu, kun myrsky nousee. Musiikki veti minut mukaan tarinaan. Ja sen jälkeen näytelmä etenkikin vauhdilla. Tarina oli täynnä suuria tunteita, omien pelkojen ja painajaisten kohtaamista ja lopulta myös anteeksiantoa ja rakkautta. Yliluonnollisuudesta huolimatta päällimmäisenä mieleeni jäivät kuitenkin selviytmistarinat, joiden onnistuminen lähti liikkeelle anteeksiannosta ja armollisuudesta itseään ja muista kohtaan.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Mielestäni näytelmän valosuunnittelu oli todella onnistunutta. Erityisesti toisella puoliskolla valoilla oli suuri merkitys tarinan ja tunnelman onnistuttu erityisen hyvin luomaan tunnelmaa ja tukemaan tarinaa. Tähän päivään tuodun klassikon ilmastonmuutosteeman pureskelu vaatii vielä aikaa, enkä näin ensi-illan jälkeisenä päivänä osaa siitä lausua mitään. Kun puoliajalla lasikin vettä muovimukiin, tuli väistämättä mieleen ajatus siitä, että päätyykö sekin muovi mereen, ilmakehään ja maaperään? 

En ole kovinkaan kokenut teatteriharrastaja, ja sen vuoksi en oikein osaa luonnehtia näyttelijä suorituksia. Pidin kuitenkin niin Pentti Helinistä Prosperona kuin Jaana Oravistosta Arielina. Oikein erityisesti, näin päivä ensi-illan jälkeen, alan tuumia, että Arielin vaatimaton ulkoasu hämää. Jaana Oraviston lavakarisma loistaa harmaan siivojan vaatteen altakin.

Pentti Helin Prosperona Kuva: Kari Sunnari Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmän kesto väliaikoineen oli lähes 2,5 h. Aika kului kuin nopeasti, kun kertomus imi mukaansa. Vielä katsomosta pois kävellessä en ollut varma mitä mieltä näytelmästä olin. Mutta nukuttuani yhden yön yli, huomaan ajatusten jalostuneen. Ja ajateltavaa näytelmä antoi, sen huomasi myös levottomista yöunista. Jos kevään teatterikalenterissa on tilaa, suosittelen maagista Myrskyä.

Yhteistyö: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista

Oluessa haudutettu possupata

Harvoin, jos koskaan, olen syönyt näin hyvää possupataa. Vaikka todettava on myös se, että nälkä on hyvä mauste. Oluessa haudutetun possupadan ohje "löytyi" pari vuotta vanhasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä (1/2017) samaan saumaan, kun pakastimesta "löytyi" pala kasleria. Oluessa haudutetulla possupadalla pääsen näin ollen osallistumaan myös pakastimentyhjennyshaasteeseen ja kuivakaappihaasteeseen. Pataan nimittäin käytetään myös ohrasuurimoita. Alkuperäiseen reseptiin tein poikkeuksellisen vähän muutoksia. Pahoittelen huonolaatuisia kuvia, mitä lie tapahtunut? Ohje oli kuitenkin niin hyvä, että pakko oli kirjoitella se muistiin tänne blogiin.

*

Oluessa haudutettu possupata

6 annosta

700 g porsaan kasleria

1 rkl voita

1 rkl öljyä

suolaa

mustapippuria

sipuli

4 valkosipulin kynttä

200 g mukulaselleriä

Guinness-tölkki (44 cl)

6 dl lihalientä

4 laakerinlehteä

kuivattua rosmariinia

kuivattua timjamia

1 1/2 dl kokonaisia ohrasuurimoita

3 perunaa

Ota liha hyvissä ajoin lämpeneämään. Leikkaa liha kuutioiksi ja ne ruskista pienissä erissä öljy-voiseoksessa. Siirrä ruskistetut lihat pataan. Mausta suolalla ja pippurilla.

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Kuori ja hienonna sipulit. Kuori ja kuutio selleri. Lisää kasvikset pataan ja sekoittele.

Kaada pataan myös lihaliemi ja olut. Lisää mausteet ja ohrasuurimot. Laita kansi päälle ja nosta pata kuumaan uuniin hautumaan noin tunniksi. Tarkkaile välillä, että padassa on riittävästi nestettä.

Pese perunat huolellisesti ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi. Ota pata uunista ja lado perunat pataan päällimmäiseksi. Jatka kypsentämistä vielä noin toisen tunnin ajan. Tarkista vielä, että padassa riittää nestettä, eikä se pääse kuivumaan. Kun pata on hautunut perunakannen alla noin tunnin ja perunatkin ovat kypsyneet ja saaneet väriä, ruoka on valmista nautittavaksi. Ehdottoman hyvää ihan tavallisen vihreän salaatin kanssa.

*

Maistelin pataa juuri ennen uuniin laittoa ja ajattelin, että mitähän tästä tulee. Olut maistui tympeän voimakkaana. Mielessäni jo pohdin millä makua saa parannettua. Pitkä haudutus uunissa teki kuitenkin ihmeitä. Ei ollut mitään parannettavaa, kun maistoin pataa seuraavan kerran ennen perunakuoren latomista padan pintaan. Lopputulos oli niin hyvä, että pata maistui koko perheelle!

Ilmeisesti ohrasuurimot voisi lisätä pataan samaan aikaan perunoiden kanssa olin kuitenkin tyytyväinen, että lisäsin ne hyvissä ajoin. Rakenne oli aika puuromainen, mutta juuri sellainen on minulle mieleinen lopputulos. Jos haluat liemimäisemmän rakenteen, lisää suurimot yhtä aikaa perunoiden kanssa, mutta ota tämä huomioon kypsennysajassa.

Meillä vietetään perinteitä kunnioittaen tipatonta tammikuuta. Ruokaan alkoholia voi kuitenkin sopimuksen mukaan käyttää. Onneksi, sillä ilman olutta tämä pata olisi jäänyt maultaan vajaaksi. Samoin kuin aiemmin tekemäni kikherne-broileripata ilman viiniä. Tammikuu on jo loppupuolellaan, mutta jos härkäviikkojen laskee kestäväksi pääsiäiseen saakka, vielä on tässä vielä talvea ja kevättä kuljettavaksi. Toivottavasti hiihtokelejä piisaa pitkään!

Avokado-persimonsalaatti ilmakuivatulla kinkulla

Perjantai on valikoitunut salaattipäiväksi. Koska salaatti korvaa usein päivällisen, sen täytyy olla ruokaisa ja siinä on oltava kunnolla proteiinia. Vaihtoja on pilvin pimein, mutta useinmiten lautaselle nostellaan kylmäsavulohta, broileria, rapuja, kananmunaa tai juustoa. Yleensä tietysti useampaakin vaihtoehtoa. Näin talvisaikaan salaatti saattaa olla myös kokonaan tai osin lämmintä.

*

Avokado-persimonsalaattia ilmakuivatulla kinkulla

2 annosta

2 pientä avokadoa

persimon

8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

noin 200 g salaattia

Salaattikastike

2 tl dijon sinappia

1/2 sitruunan mehu

1 dl rypsiöljyä 

suolaa

mustapippuria

Valmista ensin kastike mittaamalla kulhoon sinappi ja sitruunamehu. Sekoita tasaiseksi ja lisää öljy pikkuhiljaa voimakkaasti vispaten. Kastike paksunee koko ajan. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. 

Kokoa sitten salaatti kinkusta, kuorituista ja pilkotuista hedelmistä ja mieleisistä salaatin lehdistä. 

Mausta salaattikastikkeella juuri ennen tarjoilua.

*

Persimon-avokadosalaattia söivät vain aikuiset, mutta uskoisin, että tämä olisi kelvannut myös apukokeille. Erityisesti teini on innostunut salaateista. (kuuluuko se ikään?) Ja jos häneltä kysytään salaatti olisi ilman muuta caesaria, jossa meillä yleensä on myös broileria. Yksi omista suosikeistani on punajuuri-kylmäsavulohisalaatti tai nostalginen juusto-savukalasalaatti. Koska makuja on monia, hyvä keino on koota pöytään erilaisia aineksia, joista jokainen saa valita itselleen mieleisiä. Salaattibuffa toimii kotioloissa siinä missä lounasravintolassakin!

Joulun aika Lapin lumoissa

Kevättalven aurinko on jo useampana päivänä paistellut taivaalta. Sen valolla on ollut uskomaton vaikutus. Valon ihmettä korostaa Lapissa vietetty kaamosjoulu, johon palaan muutaman kuvamuiston verran. Lapinhullut ajoivat pohjoiseen neljästi vuoden sisällä: jouluna, hiihtolomalla, kesälomalla ja uudelleen taas jouluna. Erämaan rauha ja hiljaisuus tekevät vaikutuksen kaikkina vuoden aikoina. Jouluna erityistä on vielä kaamoksen sininen hehku ja pastellivärit taivaalla. 

Viikko Lapissa kului siivillä. Ulkoilimme suksilla ja jalan, loimuttelimme lohta, paistelimme makkaraa, lämmittelimme glögiä, pelailimme pelejä ja saunoimme. Ja tietysti ohjelmaan kuului myös perinteisiä joulujuttuja, lähinnä ruokien muodossa. Joulupukkia emme nähneet, vaikka lahjat ilmestyivätkin ovan taakse, mutta vieraitakin kävi; mökin naapurista on tullut niin tuttu, että hänet kutsuimme taas käymään. Kaukaisemmat vieraat olivat kotikulmilta. Naapurikadun kaverit olivat hekin pohjoisessa, ja he pyörähtivät tapaninajelulla meillä kylässä. Kätevää tavata 1000 km päässä kotoa. Siinä sitten saunottiin ja pelailtiin Trivialia, jotain taisi jäädä hampaankoloon.

Jälkeenpäin on laskettuna reissussa sattui monia pieniä vastoinkäymisiä. Onneksi vain pieniä. Meillä oli matkassa yhdet väärät monot tai siteet, miten sen nyt ottaa. Kinkku oli liian iso tai uuni liian pieni. Vanhan puhelimen sim-kortti ei sopinutkaan uuteen lahjapuhelimeen, varmisteluista huolimatta. Kertaalleen poltin perunatkin pohjaan ja mitähän vielä... Kaiken kaikkiaan Lapin reissu teki taas tehtävänsä. Loman jälkeen olo on rentoutunut.

Kaikilla Lapin reissuillamme olemme poikenneet Pallaksella ja joko Levillä tai Ylläksellä. Tällä kerralla vietimme niin tiivistä mökkielämää, että emme juuri mökistä poistuneet lukuunottamatta yksiä pizzoja Muoniossa Olostunturilla, joka vaikutti mukavalta paikalta. Täytynee tutustua joku kerta paremmin!

Suunnitteleme seuraavaa Lapin matkaa kesälle. Silloin olisi tarkoitus piipahtaa vielä vähän Enontekiötä pohjoisempana. Olen mietiskellyt Inaria, Utsjokea tai mahdollisesti Norjaa, Altaa ja niitä seutuja. Onko kenelläkään vinkkejä?

Pannaria kylmäsavulohella

Meillä arkiruuanlaitto perustuu pitkälti viikonlopun ruokien lämmittämiselle. Viime viikonlopun kikherne-broileripata ja oluessa haudutettu possupata olivat kuitenkin niin maistuvia, että lämmitettävää ei kummastakaan kahta lounasannosta enempää jäänyt. Hyvä tietysti sekin, että töihin on kunnollista ruokaa lounaaksi. Virhearviosta johtuen olin yllättäen jo tiistaina miettimässä mitä sitten syötäisiin? Tyhjän jääkaapin ruokana teen usein pastaa tai munakasta, mutta nytpä keksi tehdä pannarin, jota höystin kylmäsavulohella, fetajuustolla ja sipulilla. Ikivanha valurautainen paistinpannuni pohja on halkaisijaltaan 20 cm. Pannu levenee hieman ylöspäin. Ohje on uskolliseen palvelijaan mitoitettu. Pannarista riitti salaatin kanssa päivälliseksi kolmelle. Iltapalana pannarista riittää kyllä neljällekin.

*
Pannaria kylmäsavulohella

2-4 annosta

1 rkl voita

3 munaa

1 1/2 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

suolaa

Täyte

170 g kylmäsavulohta

70 g fetajuustoa

punasipuli(hilloketta)

tilliä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Laita voi uuninkestävään paistinpannu, ja pannu uuniin lämpenemään.

Sillä aikaa kun uuni ja pannu lämpenevät sekoita taikina. Riko munien rakenne rikki ja lisää taikinaan muut aineet. Jätä turpoamaan.

Kun uuni on lämmennyt oikeaan lämpötilaan, ota pannu uunista ja kaada taikina kuumaan pannuun voisulan päälle. Nosta pannari takaisin uuniin ja anna kypsyä noin 20-25 minuuttia.

Asettele kypsän pannarin päälle täytteet ja tarjoile vihersalaatin kera.

*

Pannariahan voi höystää millä tahansa mitä kaapista sattuu löytymään. Minulla on usein tapana ostaa kylmäsavulohta "vararuuaksi", jos ei muuten, niin se tulee syödyksi leivän päällä. Punasipulihillokettakin on jääkaapissa usein. Se kun säilyy pitkään ja sopii lisäkkeenä moneen.

Pannaripäivän jälkeenkin pääsen ruuanlaitossa helpolla. Kuopus laittaa parhaillaan sitruunakanaa ja ensi keskiviikkona on esikoisen vuoro tehdä itse valitsemansa ruoka. Ainoa reunaehto tytöille oli, että pitää olla terveellistä kotiruokaa. Ja oikeataan toinenkin. Ehkä kuulette näistäkin lisää...

Kikherne-broileripata yrteillä ja sitruunalla

Tammikuu ei ole vielä puolessa välissäkään, ja jo tuntuu keväältä. Niin ihmeellinen vaikutus auringolla on! Perjantaina kipaisin töiden jälkeen hakemassa kevään kunniaksi kimpun tulppaaneja kotiin. Kaunis perjantai oli vasta alkusoittoa. Lauantai se vasta olikin... Kätevänä emäntänä tein uuniin padan hautumaan, ennenkuin aamupäivällä lähdimme hiihtämään. Kun hiihtolenkin jälkeen avasin kotioven, ihana ruuantuoksu oli vastassa. Aurinkoiseen talvipäivään sopiva sitruunainen ja yrttinen kikherne-broilerpata valmistui vaivattomasti melkein itsekseen. Broilerit kannattaa laittaa marinadiin jo edellisenä iltana. Ja hei, jo pelkkä marinadi tuoksui taivaalliselle.

*

Sitruunainen ja yrttinen kikherne-broileripata

(6 annosta)

4 broilerin koipinuijaa

4 broilerin fileepihviä

7 keskikokoista porkkanaa

punainen paprika

keltainen paprika

6 salottisipulia

2 tlk ( á 240 g ) kikherneitä

suolaa

Yrtti-sitruunamarinadi

1 ruukku salviaa

1 ruukku timjamia

kokonainen valkosipuli

1 (luomu) sitruuna

mustapippuria

3 laakerinlehteä

2 tl suolaa

2 tl sokeria

1,5 dl oliiviöljyä

3 dl valkoviiniä

Valmista marinadi. Hienonna yrtit suureen kulhoon. Kuori valkosipulin kynnet ja lyö ne rikki veitsen lappeella. Sipuleista irtoaa näin enemmän makua. Pese sitruuna huolellisesti ja viipaloi se kulhoon. Lisää viini ja oliiviöljy sekä loput mausteet ja sekoita huolellisesti.

Laita broilerit marinadiin. Peitä kulho ja anna marinoitua jääkaapissa mielellään seuraavaan päivään.

Kuori ja paloittele porkkanat krouveiksi paloiksi. Poista paprikoista kanta ja siemenet ja pilko isoiksi paloiksi. Kuori sipulit ja huuhtele kikherneet. Sekoita kasvikset ja laita padan pohjalle. Nostele päälle broilerit. Kaada marinadia pataan ja asettele sitrukset päällimmäiseksi.

Paista kannen alla noin 200 asteisessa uunissa tunnin verran. Ota kansi pois, jotta koipinuijat nahkoineen saavat väriä pintaan, jatka kypsentämistä vielä kymmenisen minuuttia. Kannattaa jättää nuijat päällimmäiseksi.

Nautiskele lounaaksi tai päivälliseksi reippaan ulkoilun jälkeen.

*

Koska sitruuna käytetään ruokaan ihan kokonaisena, se kannattaa pestä erityisen huolella. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa valita luomusitruunaa, jossa oletettavasti on vähemmän säilymiseen vaikuttavia aineita kuoren pinnalla. 

Salvia on voimakkaan makuinen yrtti ja marinadin kohdalla mietinkin onko kokonainen ruukku liikaa. Minusta nimittäin liian paljon salviaa maistuu fairylle. Laitoin kuitenkin koko ruukullisen, eikä yrttejä ollut yhtään liikaa. Olipa muuten työ löytää tuoretta salviaa. Vasta kolmannesta kaupasta onnistui. No nythän ei ole mikään yrttiaika, ja sen  olivat yrtit näköisiäkin (ja hintaisia).

Marinadia näytti olevan sen verran paljon, että laitoin siitä ehkä noin 2/3 osaa uunipataan. Melkein olisi voinut laittaa kaikkikin, eihän pata-aineksista niin paljon nestettä irtoa. Hyvä oli näinkin, ei tullut liian kuivaa. Jos oikein haluaisi panostaa ruokaan, kannattaisi ehkä ruskistaa broilerit ennen pataan laittamista. Enemmän kuin makuun ruskistaminen vaikuttaa ulkonäköön, ja aivan hyvin voi jättää ruskistamisen välistä. Nopeammin hiihtoladulle tai ulos kävelylle ja vähemmällä tiskillä pääsee ilman ruskistamista. 

Olen niin kertakaikkisen innostunut tästä sitruksisesta ja yrttisestä, hyväntuoksuisesta ja -makuisesta sekä kauniin värisestä padasta, että suosittelen sitä lämpimästi sinullekin. Mukavia talvipäiviä ja liukkaita latuja!

Inkiväärillä, valkosipulilla ja limellä marinoitu parsakaali

Pidän kaalista aivan hulluna! Minulla oli kuitenkin pitkään yksi kaali, jota en millään saanut onnistumaan niin, että olisin voinut sanoa sen olevan herkullista. On täysin Ruokaboksin ansiota, että meikäläiselle maistuu parsakaali. Eikä pelkästään itselleni, vaan koko ruokakunnalle ja nimenomaan Ruokaboksin reseptillä: inkiväärillä, valkosipulilla ja limellä marinoituna. Ruokaboksiin puolestani tutustuin viime vuonna näihin aikoihin, kun sain kotiinkuljetettavasta ruokaboksista näyteboksin. 

*

Inkiväärillä, valkosipulilla ja limellä marinoitu parsakaali

iso parsakaali

1-2 limen mehu

1 rkl soijaa

2 tl seesamiöljyä

1 rkl raastettua inkivääriä

valkosipulinkynsi raastettuna

hieman hunajaa

ripaus suolaa

pinnalle seesaminsiemeniä

Paloittele parsakaali reiluiksi paloiksi ja laita palat uunipellille tai uunivuokaan.

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja kaada parsakaalin palojen päälle. Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä

Paahda 220 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

*

Alkuperäisessä reseptissä limen mehusta, seesamöljystä, inkivääristä, ja valkosipulista valmistetulla kastikkeella maustetaan myös lohi, joka paahdetaan parsakaalin kanssa uunissa. Kastikkeen valmistuksessa kannattaa olla tarkkana yhdessä asiassa. Seesamiöljyä kannattaa lisätä varovasti, jos öljyä on liikaa, ihana pähkinäinen aromi, jota seesamöljyllä tavoitellaan, muuttuu tunkkaiseksi mauksi. Seesamiöljyä kannattaakin sen vahvan pähkinäisen aromin vuoksi käyttää kuin maustetta. Varovasti maistellen löytyy omaan suuhun sopiva määrä.  Marinadi sopii alkuperäisen reseptin mukaan tosi hyvin myös lohelle. Ehkä siksi meilläkin näitä maustettuja parsakaaleja syödään useinmiten juuri lohen kanssa. Aina lohta ei kuitenkaan kypsennetä uunissa. Esimerkiksi sunnuntaina lohi savustettiin sähkösavustimessa ulkona. Lapsille keitin aasialaishenkisesti lisukkeeksi vähän nuudelia, mutta tammikuun ryhtiliikkeen vuoksi aikuiset söimme lohen vihersalaatin ja näiden maustekastikkeessa paahdettujen parsakaalien kanssa. 

Valitettavasti boksia ei vieläkään toimiteta meille asti, mutta jos toimitettaisiin, olisin valmis tilaamaan sen epäröimättä. Niin kummasti helpottaa arkea, kun on valmiiksi mietityt reseptit ja niihin tarvittavat raaka-aineet. Jos asut pääkaupunkiseudulla, kehyskunnissa, Tampereen läheisyydessä tai Turun lähialueella, suosittelen.

Savulla marinoitu punajuuri - vegaanista kylmäsavuporoa?

Sain paljon kyselyitä viime viikonlopun vegaanisesta kylmäsavuporosta. Kysymyksessä oli siis suolakuoressa kypsennetty punajuuri. Punajuuri siivutettiin ja marinoitiin kypsänä ja tarjoiltiin sen jälkeen cashewkermalla ja kapriksilla. Huonoista kuvista huolimatta päätin kuitenkin kirjoitella punajuurireseptin ylös. Sen verran paljon sitä kyseltiin. Tarjosin punajuurta osana alkuruokaa pöytää, jossa oli myös leipäjuustosalaattia ja porkkalaa. Porkkana ja punajuuri kypsyvät kätevästi samoilla lämmöillä.

*

Savulla marinoitu punajuuri cashewkermalla - vegaaninen kylmäsavuporo

Cashewkerma

2 dl cashewpähkinöitä

reilusti vettä liottamiseen

vettä

suolaa

Laita pähkinät reiluun veteen likoamaan edellisenä iltana tai vähintään kuutisen tuntia aiemmin kun aiot valmistaa cashewkerman.

Huuhtele pähkinät ja laita tehosekoittimeen. Lisää vettä, että saat mieleisesi paksuista "kermaa". Koneen kannattaa antaa käydä joitakin minuuteja, että massa on varmasti tasaista ja sileää.

Savulla marinoidut punajuuret - vegaaninen kylmäsavuporo

3 punajuurta

noin 600 g karkeaa merisuolaa

1 rkl ruokaöljyä

2 tl nestemäistä savua

1 tl valkoviinietikkaa

Pese ja kuivaa punajuuret hyvin.

Levitä uunivuuan pohjalle kerros suolaa. Esimerkiksi leipävuoka on hyvänmallinen. Laita punajuuret suolakerroksen päälle ja kaada loput suolat punajuurten päälle. Punajuurten pitää olla kokonaan suolan peitossa.

Kypsennä punajuuria noin 1,5 h 175 asteisessa uunissa.

Irrota punajuuret varovasti suolakuoresta ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori punajuuret kun sormesi kestävät ja siivuta ne mahdollisimman ohuiksi siivuiksi. Huomasin, että itselläni tämä sujui parhaiten mandoliinilla.

Sekoita marinadi ja kaada siivutettujen punajuurten päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Tarjoile punajuuret cashewkerman ja kapristen kanssa.

*

Punajuuret olivat mielestäni jopa parempia kuin samalla menetelmällä valmistettu porkkana eli porkkala. Savunmaku sattui paremmin kohdilleen voimakkaamman makuisessa punajuuressa. Jos jääkaapista olisi löytynyt, olisin lisännyt lautaselle vielä jotain vihreää esimerkiksi rucolaa tai viinisuolaheinää. Molemmat sopivat paitsi punajuuren väreihin myös makuihin. Niille, jotka pitävät punajuuresta voi todella suositella. Samoin voi suositella niille, joiden punajuuri muistot rajoittuvat etikkapunajuuriin tai ylikypsiin, uunissa kuivahtaneisiin  juureksiin. Tässä on hyvä resepti, jos haluaa antaa punajuurille uuden mahdollisuuden.  Ainoa mitä tässäkin reseptissä kauhistelen on kypsentämiseen käytetyn suolan päätyminen biojätteeseen. Suolakuorta varten tarvittiin iso määrä suolaa, enkä oikein keksi sillä mitään jatkokäyttöä. Osaatko vinkata?

Tänään sunnuntaina on joulunpyhät päättävä loppiainen. Loppiaisesta alkavat härkäviikot - ei pyhän pyhää tai juhlan juhlaa ennen pääsiäistä, joka sekin on tänä vuonna vasta huhtikuussa. Loppiaisesta alkaa arki ja uusi vuosi oikein todella. Tähän asti on loman jäljiltä harjoiteltu arkea. Omat härkäviikkoni katkaisee hiihtoloma, johon on aikaa enää 8 viikkoa! Hiihtoloman jälkeinen aika kesään on todella kiireinen töiden kannalta. Sen tiedän jo ennakkoon. Näin kun katselee tulevaa kevättä kesä tuntuu olevan jo aivan nurkan takana. Mukavaa sunnuntaita! 

Porkkalaa ja pientä pohdintaa suomalaisista mauista

Porkkala ei ole mikään uusi juttu, mutta minun köökissäni se on. Tunnettu tosiasia on, etten ole ihan trendien aallonharjalla ratsastaja oikein minkään asian suhteen. Uudet jutut rantautuvat näille main hitaasti. Mahdanko olla ainoa hidas? Tiedätkö sinä mitä porkkala on?

Porkkala on porkkanalohta eli vegaanista lohta. En nyt ajatellut mennä siihen tarvitseeko vegaani lohenkorviketta, mutta nimenä porkkala on mielestäni melko onnistunut. Suolakuoressa kypsennetyn, siivutetun ja marinoidun porkkanan suutuntuma nimittäin todella muistuttaa kylmäsavulohta. Myös savuinenmaku tuo mieleen kalan. Savunmaku porkkalaan saadaan savuaromilla, joka on tuotteena aika kiva. Ihan luontaisesti savusta tiivistetty aine ei sisällä mitään E-juttuja, vaikka äkkiseltään niin saattaisi luulla. Mikäli kiinnostuit, tässäpä sinulle porkkalan resepti.

*

Porkkala

3 pulleaa porkkanaa

noin 600 g karkeaa merisuolaa

1 rkl ruokaöljyä

2 tl nestemäistä savua

1 tl valkoviinietikkaa

Tarjoiluun

saaristolaisleipää

Pese ja kuivaa porkkanat hyvin.

Levitä uunivuuan pohjalle kerros suolaa. Esimerkiksi leipävuoka on hyvänmallinen. Laita porkkanat suolakerroksen päälle ja kaada loput suolat porkkanoiden päälle. Porkkanoiden pitää olla kokonaan suolan peitossa.

Kypsennä porkkanoita noin 1,5 h 175 asteisessa uunissa.

Irrota porkkanat varovasti suolakuoresta ja anna niiden jäähtyä hieman. Kuori porkkanat kun sormesi kestävät ja siivuta porkkana ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä, mandoliinilla tai kuorimaveitsellä.

Sekoita marinadi ja kaada siivutettujen porkkanoiden päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kokoa porkkalaleivät ja tarjoile iltapalana, alkupalana tai ruuan osana.

*

Porkkala osoittautui monikäyttöiseksi ja hyvänmakuiseksi. Meillä on syöty sitä leipien lisäksi salaattikulhon osana ja lisäkkeenä sitruunaisen kanapojan paistileikkeen lisäkkeenä.  Porkkalaa voi myös jatkojalostaa vaikkapa piirakaksi tai sitä voi käyttää voileipäkakkuun kuten ruoka-alkemisti-blogissa on tehty. Ihan parhaita vinkkejä tuttujen raaka-aineiden käyttöön voi saada vege-blogeista, joissa katsotaan maailmaa hieman eri näkökulmasta. 

Jos jotain muuttaisin reseptissä, niin marinadista pienentäisin hieman nestesavunmäärää. Savunmaku oli porkkanalle aavistuksen liian vahva. Tein samaan aikaan samalla taktiikalla myös punajuuria. Punajuurille marinadi oli sopivampi. Punajuurten tarinan kirjoittelen toisella kerralla.

Yksi huono puoli suolakuoressa valmistetussa porkkalassa on, ja se on suuri määrä suolaa, joka valmistamiseen tarvitaan. Käytännössä suolaa ei oikein pysty edes käyttämään uudelleen. Suolan säästäjien versioita löytyy muun muassa Vaimo matskuu -blogista. Koska pidin porkkalan mausta testaan seuraavalla kerralla jotain muuta valmistustapaa. Suola kulutukseen vaikuttaa tosi paljon myös uunissa käytettävän astian muoto. Leipävuokaan sain mukavasti aseteltua kolme pulleaa porkkanaa. Tuntui, että pitkän mallisessa vuokassa riitti vähempi määrä suolaa.

Valmistin porkkalaa harvinaisille vieraille. Serkkuni kävi kyläilemässä äitinsä ja ulkomaalaisen miehensä kanssa.  Halusin tarjota eteläamerikkalaistaustaiselle vieraalle suomalaisia makuja, vaikka totta kai hän on suomalaisiin makuihin ja ruokiin tottunut asuttuaan pari vuotta Suomessa. Kelailin, että pöydässä pitäisi olla kalaa,  juureksia ja riistaa. Paljon puhtaita makuja, joiden mausteena olisi lähinnä suola. Porkkalaleipien kanssa alkuruokana oli myös kylmäsavulohileipiä, vegaanista poroa ja leipäjuustosalaattia. Pääruuaksi söimme poronkäristystä, puikulamuusia ja puolukoita. Koska marjat ovat mielestäni kovin keskeisessä osassa suomalaisessa ruokakulttuurissa valmistin vielä jälkiruuaksi tyrneistä pannacottaa. Mitä sinä tarjoisit vieraalle, jolle suomalainen ruokakulttuuri ei ole vielä kovin tuttu?

Näissä mietteissä keittiössäni päätettiin vuosi 2018. Otan ilolla vastaan vuoden 2019, mitä mahtaakaan se tuoda tullessaan. Hyvää alkanutta vuotta lukijoille.