Jeppe Niilonpoika - kohtuuttomuuden komediaa Tampereen Työväen Teatterissa

Tampereen Työväen Teatterin näyttämön valtaa kevätkaudella Akse Pettersonin versio Jeppe Niilonpoika klasikkonäytelmä. Modernisoitu versio on perusjuoneltaan uskollinen vanhalle klassikolle, mutta näytelmä oli tuotu rohkein ottein nykypäivään. Ihan kevyt lauantai-illan kulttuuririento Jeppe Niilonpoika ei ole. Alkoholi ja siihen liittyvät lieveilmiöt eivät koko ajan naurata, vaikka komediasta kysymys onkin.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Jeppe Niilonpojan rohkea toteutus saanee ristiriitaisen vastaanoton. Tämä oli huomattavissa jo ensi-illassa. Väliajalla keskusteluissa kävi ilmi kahtia jakoinen suhtautuminen näytelmään. Oli niitä, jotka pitivät kovasti ja niitä, jotka eivät pitäneet lainkaan. Väliajan jälkeen kiinnitin huomiota siihen, että osa yleisöstä oli äänestänyt jaloillaan.

Mitä sitten itse pidin näytelmästä? Ensin ajattelin, että ei, ei ole hyvä. Koenkin olevani enemmän sellaista kesäteatterityyppiä, joka nauttii siitä, että katsomossa pääsee helpolla, kun juoni etenee lineaarisesti ja tapahtumat ovat selvästi jossakin ajassa ja paikassa kiinni. Mutta enemmän mietittyäni totesin, että välillä on hyvä haastaa itseään ja kykyään katsoa rohkeaa ja modernia näyttämötaidetta. Yön yli nukkumisen jälkeen voinkin todeta, että paljon oli näytelmässä hyvää ja katsomisen arvoista. Nousuhumalan hilpeyden ja laskuhumalan ankeudeun pääsee kokemaan katsomossa ilman, että tarvitsee kärsiä krapulaa.

Kuva: Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Taisi olla ensimmäinen kerta, kun näen lavalla Joonas Heikkistä näytelmän Jeppe Niilonpoikaa. Mielestäni hän onnistuu hyvin roolissaan ja näyttelee ilmeekkäästi, mutta melko vähäeleisesti sen miten käy kun viina vie ja kun alkoholilla on valta. Muista hahmoista jäivät erityisesti mieleen hillittömästi hihittelevänä paronina esiintynyt Jyrki Mänttäri ja näytelmän hauskimpana hahmona viinatrokari Jaakko Suutari, jota näytteli Mia Selin.

Eräissä kohtauksissa olisi ollut hieman tiivistämisen varaa. Esimerkiksi näytelmän alkupuoliskon kohtaus, jossa Jeppe nousuhumalassa kulkee kaupungissa bileistä ja baarista toiseen, on mielestäni tarpeettoman pitkä. Kohtauksen pituutta lisää se, että kaikki vaikuttaa vähän psykedeeliseltä sekametelisopalta. Näyttämöllä tapahtuu paljon ja kaikkea, joten siinä mielessä kohtaus on hyvä kuvaus nousuhumalan iloista ja riemuista, mutta vähemmälläkin katsoja olisi saanut ajatuksesta kiinni. Kohtauksesta tuli vähän mieleen syksyllä niin ikään työviksessä näkemäni Juhannustanssit. 

Kuva:  Kari Sunnari/Tampereen Työväen Teatteri

Samaa tiivistämisen varaa olisi ollut myös kohtauksessa, jossa Jeppe Niilonpoika uskoi olevansa paroni ja vallankahvassa. Todellinen valtias taisi läpi näytelmän olla kuitenkin olla Kuningas Alkoholi. Erityisesti näissä edellä mainituissa kohtauksissa on helppo ymmärtää miksi näytelmän suositusikäraja on varsin korkea. Ikäraja 15-vuotta ei välttämättä ole liioittelua, vaikka se etukäteen saattoi siltä tuntuakin.

Lopuksi en malta olla kehumatta näytelmän musiikkia. Miten hienolta kuulostaa Sibelius kitaralla soitettuna! En ole usein kuullut, mutta kuulisin mielelläni lisää. Teatteriharrastukseni jatkuu jo ensi viikolla, jolloin niin ikään lähden Tampereelle. Silloin Työväenteatterin Kellarisalin näyttämöllä on Ruusuruoskan ensi-ilta. Ja oikein erityisellä innolla odotan ensi syksyä, jolloin Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä esitetään Hamlet. Teatterin mukaan tulossa on visuaalisesti ja musiikillisesti taidokas tuotanto. 

Yhteistyö: Liput saatu Tampereen Työväen Teatterista

Kokonaisena paahdettu tahini-kukkakaali

Minä jatkan oodia kaalille. Tällä kerralla ylistyslaulu on osoitettu kukkakaalille. Kokonaisena paahdettu tahinilla hunnutettu kukkakaali on maistuu lisäkkeenä tai vaikkapa kasvissyöjän paistina. Vielä olisi yksi kaaliresepti mielesessä, vaikka tässä vaiheessa, kun viimeisen parin viikon aikana on syönyt kukkakaalia, parsakaalia, ruusukaalia, borssikeittoa ja kaali-jauhelihakeittoa alkavat muutkin ruuat vähän kiinnostella. 

*

Tahini-kukkakaali

kukkakaali

1/2 dl tahinia 

2 valkosipulinkynttä

1/2 tl kanelia

1/2 tl jauhettua korianteria

2 tl jeeraa

sitruunanmehu

1 tl harissatahnaa

suolaa
2 tl seesamiöljyä

noin 1 dl hyvää oliiviöljyä

tuoretta persiljaa

kourallinen mantelilastuja

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Valmista ensimmäiseksi tahinista maustekastike tai tahna. Tähän tarvitset tehosekoitinta tai vastaavaa. Mittaa tahini, kuoritut valkosipulin kynnet, mausteet, osa mantelilastuista (vähän voit jättää koristeeksi) ja persilja tehosekoittimeen. Aja tasaiseksi tahnaksi. Lisää lopuksi öljy.

Laita kukkakaali kevyesti öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Jos tarpeen siivoa kukkakaalin lehdet ja leikkaa vähän kantaa niin, että kaali pysyy hyvin pystyssä astiassa. 

Levitä tahini kukkakaalin päälle ja laita koko komeus paahtumaan uunin alatasolle noin 50 minuutiksi kaalin koosta riippuen. Haarukalla voi testata kaalin kypsyyden. 

Koristele kukkakaali mantelilastuilla ja tuoreella persiljalla ja nautiskele.

*

Kukkakaalin kypsyminen ottaa oman aikansa. Minulla ei ollut kiire mihinkään ja uuni muutenkin kuumana, joten kypsensin kaalin kokonaan uunissa. Mikäli haluat nopeuttaa kaalin kypsymistä hieman voit esikeittää sitä kevyesti suolalla maustetussa vedessä, mutta en lopulta tiedä nopeuttaako se ruuan valmistumista juurikaan.

Tulisen ruuan ystävä voi maustaa kukkakaalinsa vähän tiukemmin. Minä laitoin vain vähän harissaa, että ruoka maistuisi koko perheelle (ei maistunut!). Voisin kuvitella, että kaalin mausteeksi sopisi myös sriracha, sambal oelek tai mitä tulista maustetahnaa nyt jääkaapista sattuu löytymään.

Maistuuko sinulle kukkakaali? Mikä on lempireseptisi?

Paahdettu siika ja uunimunat - kevyt herkku tammikuuhun

Innostuin niin valtavasti tästä uunissa paahdetusta siiasta ja uunimunista, että päätin nopesti naputella reseptin blogiin, vaikka oikeastaan oli tarkoitus kirjoittaa tahinikukkakaalista. Paahdetun siikan ja uunimunien alkuperäinen resepti on julkaistu Glorian ruoka & viini (2/2015), mutta tein reseptiin aika paljon muutoksia. 

Siika ja munat valmistettiin uunissa. Toki uunipannun pohjalla olleille kasviksille joutui näyttämään paistinpannua, mutta kaiken kaikkiaan ruoka oli helppo ja nopea valmistaa. Paahdettu siika ja uunimunat syötiin terveellisen tammikuun lauantai-illallisessa kynttilänvalossa. Edes kameraa en tullut kaivelleeksi esille. En arvellut, että ruoka olisi niin hyvää. Onneksi se oli sen verran kaunista, että tuli mieleen ottaa puhelimella pari kuvaa. Puhelinkuvien avulla ymmärrettä varmaan millaisesta herkusta oli kysymys.

*

Paahdettu siika ja uunimunat

2 annosta

2 nahallista siikafilettä

2-3 kananmunaa

50 g voita

250 g pinaattia

suolaa pinaatille ja kalalle

kirsikkatomaatteja

puolikas punasipuli

valkosipulinkynsi

herkkusieniä

puolikkaan sitruunan mehu

oliiviöljyä

mustapippuria myllystä

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen.

Tarkista, että kalat ovat ruodottomia ja ripottele päälle suolaa.

Sulata voi paistinpannussa. Lisää pinaatit ja hauduta ne pehmeiksi. Nostele pinaatit uunikestävään vuokaan. Kuullottele samalla pannulla myös suikaloidut sipulit ja pieneksi pilkotut herkkusienet. Nostele nämäkin uunivuokaan pinaattien sekaan. Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla.

Nosta sitten siikafileet vuokaan nahkapuoli ylöspäin. Kannattaa asemoida fileet niin, että samaan vuokaan saa vielä sopivasti rikottua kananmunat. Riko kananmunat varovasti eri puolille vuokaa. Kannattaa vaikkapa lusikalla pyöräyttää sopiva kolo kananmunalle. Tarkoitus on, että keltuaiset pysyvät ehjinä. Jääkaappikylmissä munissa keltuaiset pysyvät paremmin ehjinä, mutta toisaalta kypsymisaika pitenee.

Ripottele päälle vielä hyvälaatuista oliiviöljyä ennen kuin nostat vuuan uuniin. Kypsennä 10-13 minuuttia. Sinä aikana kalan pitäisi kypsyä juuri sopivasti. Kala on kypsää, jos nahka irtoaa hyvin. Kananmunasta puolestaan valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen vielä juoksevaa.

Tarjoile ruoka heti kun nostat sen uunista. Kananmunien pinnalle voi vielä rouhaista hivenen suolaa ja pippuria myllystä.

*

Nyt on kyllä rehellisesti tunnustettava, että lasillinen kylmää Rieslingiä olisi nostanut aterian tasoa huomattavasti. Täytyy tehdä toisinto, kunhan tipaton tammikuu on ohi. Kala olisi ollut kypsää jo 10 minuutissa, mutta isohkot jääkaappikylmät kananmunat ottivat enemmän aikaa hyytyäkseen. Siksi vuoka oli uunissa noin 13 minuuttia. Kannattaa tarkkailla tilannetta! Niin ja tietysti kypsennysaika riippuu monesta asiasta, kuten kalafileiden koosta, munien koosta, raaka-aineiden lämpötilasta ja siitäkin millaisena munansa haluaa syödä. Valitettavasti siian nahka ei näin matalassa lämpötilassa ja lyhyessä ajassa tullut niin rapeaksi, että sitä olisi halunnut syödä.

Mukavaa alkavaa viikkoa lukijoille. Tammikuun puoliväli on jo ylitetty!

Vire - Tampereen terveysmessut

Tammikuussa on perinteisesti ryhtiliikkeen aika. Minulle se tarkoittaa huomion kiinnittämistä entistä parempaan ruokavalioon, säännöllisempään liikuntaan ja parempaan uneen. Kuten monella muullakin myös minulla on tipaton tammikuu. Tästä näkökulmasta Tampereen terveysmessut ovat juuri oikeaan aikaan. Uskoakseni uudenvuodenlupauksia on tehnyt aika moni muukin.

Kuva: Tampereen messut

Pääsin messuille vasta tänään sunnuntaina, messujen toisena päivänä. Olin Pirkkahallissa iltapäivästä. Silloin messuilla tuntui olevan kovin vähän ihmisiä. Kerrankin oli tilaa jutella edustajien kanssa ja katsella millaista tarjontaa oli. Uskoakseni olisin saanut messuista enemmän irti, jos olisin ehtinyt kuuntelemaan Terveysmessujen runsasta ja korkealuokkaista luentotarjontaa. Myös sermeillä erotetut jooga-alueet näyttivät olevan täynnä joogaajia. Ensi vuonna täytyykin varustautua paremmin ja osallistua myös jooga- ja pilatestunneille.

Kuva:Tampereen messut

Lyhen messuvierailun enimmän aikani kulutuin Basilika ruoka-alueella. Vire-messujen Basilika-alue oli erikoistunut vegaaniseen, gluteenittomaan ja luomuruokaan. Ehkä kaikkein päällimmäisinä Basilika osastolta jäi mieleen kaksi asiaa. Ensinnäkin Vegem, ja sen multitalentti seitansuikale. Tarkoitus on lähitulevaisuudessa kokeilla, mitä testiyleisö kotona sanaa varsin proteiinipitoisen vegaanisen seitansuikaleen. Ennakkoluulojen välttämiseksi on tehtävä sokkotesti. Toiseksi Vilppulalainen Keskisen Mylly, joka esitteli muun muassa erilaisia kauratuotteita. Minusta hyvä, että riisille löytyy ohran lisäksi toinenkin kotimainen korvaaja. Kokeiluun on menossa myös kaurasuurimoista tehty risotto eli kauratto.

Valitettavasti ostoslistalla ollut joogamatto jäi hankkimatta. Sellaista ei silmiini osunut. Olisi voinut kuvitella, että joogatuotteille olisi voinut messuilla olla enemmänkin kysyntää.  Joogamaton sijaan lastasin kassiini hyvästä tarjouksesta monta pakkausta teetä. Hyvässä Vireessä jatketaan tammikuun ja härkäviikkojen viettoa. 

Yhteistyö: Messulippu saatu Tampereen messuilta

Provencen broileri ja ratatouillevuoka

Suunnittelin ratatouillevuokaa ja Provencen broileria sellaiseksi sunnuntairuuaksi, jonka eteen ei tarvitse nähdä vaivaa sen jälkeen, kun ne työntää uuniin. Haaveilin, että ne saavat kypsyä uunissa tunnin vähän toista ja sillä aikaa ulkoilen tai touhuilen muita sunnuntaipuuhia. Ratatouillen osalta tämä toteutuikin. Onhan kasvisten pilkkomisessa hommansa, mutta sen jälkeen kokki pääsee vähällä. Broilerin ajattelin tehdä nahallisista, luullisista ja marinoimattomista rintaleikkeistä, vaan enpä tehnyt. Niitä ei löytynyt mistään. Haeskelin sentään Valkeakoskelta Citymarketista ja S-marketista. Lidlissäkin poikkesin. Onneksi oli muutakin asiaa Tampereelle. Vaan en löytänyt etsimääni Ratinan K-marketista, enkä Kauppahallistakaan. Ratinasta sain kyllä tiedon, että tilaamalla onnistuu, mutta tarve oli heti.

Olisin halunnut broilerin rintaleikkeet nimenomaan luullisena ja nahallisena. Ne ovat parhaita pitkässä haudutuksessa. Leikkeessä on paljon enemmän syömistä kuin koivissa, eikä liha ole niin rasvaistakaan. Marinoimattomia halusin, koska tarkoitus oli maustaa kanat itse, kuten yleensäkin. Halusin myös kokeilla kanan suolaamista liemessä. Samaan tapaan kuin miten käsittelen uunilohen tai savulohen ennen kypsentämistä. Koska hyvästä yrityksestä huolimatta en onnistunut saamaan mieleistäni tuotetta, oli tyytyminen nahattomiin ja luuttomiin leikkeisiin. Marinoimattomina niitä onneksi löytyi. Päätin myös kokeilla kanojen maustamista ennakkoon suola- ja mausteliemessä, kun kerran olin niin ajatellut. Konsti toimi leikkeisiin ihan yhtä hyvin kuin kalaankin.

*

 Provencen broileri ja ratatouillevuoka

Provencen broileri

1 l vettä

1 dl suolaa

3 laakerinlehteä

5 mustapippuria

5 viherpippuria

5 rosepippuria

2 rkl provencen yrtit -sekoitusta

6 broilerin rintaleikettä

voita ja öljyä paistamiseen

Laita vesi kiehumaan. Lisää joukkoon suola ja mausteet. Hämmennä ja keitä kunnes suola on kokonaan sulanut nesteeseen. Jäähdytä suola-mausteliemi.

Jätä rintaleikkeet jäähtyneeseen suola-mausteliemeen pöydän kulmalle vähän vajaaksi tunniksi suolaantumaan ja maustumaan. 

Nosta broilerit leikkuulaudalle ja kuivaa talouspaperilla. Laita paistinpannulle voita ja öljyä, ota pannulta väriä leikkeiden pintaan ja siirrä sitten noin 180 asteiseen uuniin kypsymään, kunnes paksuimpaan kohtaan asetettu lihamittari näyttää 72 astetta. Tämä otti aikaa parikymmentä minuuttia.

Ratatouillevuoka

Tomaattikastike:

400 g laadukasta tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

2 tl Provencen yrttisekoitusta

hieman suolaa

mustapippuria myllystä

sitruunamehua

Lisäksi:

munakoiso

kesäkurpitsa

pari suippopaprikaa

punasipuli

2 isoa tomaattia

hyvälaatuista oliiviöljyä

Provencen yrttisekoitusta

suolaa

mustapippuria myllystä

Päälle:

tuoretta persiljaa ja timjamia

Kaada uunivuokaan tomaattimurska. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet ja sekoita tomaattimurskan joukkoon. Sekoita joukkoon myös mausteet sekä sitruunamehu. 

Leikkaa vihannekset noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Ripottele munakoison ja kesäkurpitsan pintaan suolaa, ja anna niiden itkeä hetki. Kuivaa kyyneleet ja asettele siivut tiiviisti vuokaan tomaattikastikkeen päälle. Isoimmat siivut voit puolittaa. Pirskottele päälle hieman oliiviöljyä ja sitruunamehua. Ripottele päälle Provencen yrttisekoitusta ja mustapippuria. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, sillä sitä on jo ainakin munakoisossa ja kesäkurpitsassa.

Kypsennä 180 asteessa vähintään 1,5 tuntia. Pitempikään haudutus ei tee ruualle huonoa.

Koristele persiljalla ja tarjoile Provencen broilerin kanssa.

*

Olen aivan ihastunut liemessä suolaamiseen. Se todella vaikutti broilerin rakenteeseen ja mureutti sitä. Aika vain oli arvoitus. Luullisia ja nahallisia olisin pitänyt liemessä yön yli. Leikkeiden kanssa päädyin vajaaseen tuntiin. Aika oli mielestäni passeli. Suolaa ei ollut liikaa ja yrtit maistuivat sopivasti. Lopputulos oli niin hyvä, että oikeastaan harmitti enemmän se, etten onnistunut saamaan sellaista lihaa kuin etukäteen ajattelin. Kun kohdille sattuu kaipaamani luullinen, nahallinen, mutta marinoimaton rintaleike, otan reseptin uusinta kokeiluun. 

Ja entäs ratatouille sitten. Siitähän ei oikeastaan edes tarvitse sanoa edes mitään. Ihan täydellistä sunnuntairuokaa. Ja se tuoksu, mikä uunista leijaili kypsymisen aikana. Itse taisin kypsentää alun kolmatta tuntia omaa vuokaani. Kannattaa vain tarkkailla, ettei ruoka pääse kuivahtamaan. Vanha kunnon ratatouille, kuten ystäväni totesi, on mainiota myös lämmitettynä, eikä se ole hullunpaa kylmänäkään. Yllätin itseni maistelemassa kylmää ratatouille jääkaapin oven raossa.

Kokkausinnostus on sellainen, että se menee ja tulee. Minulla on nyt on vahva flow päällä. Hyviä ruokia, mielenkiintoisia testejä ja ideoita on pää täynnä. Blogipostauksiin on jo jono! Kannattaa pysyä kanavalla. Tulossa on tahinikukkakaalin resepti ja broilerin jauhelihapihvit, jotka syntyivät ihan silkasta annoskateudesta.

Israelilainen salaatti - loisto lisäke tai vaikka leivän päällinen

Uusi vuosi, mutta kujeet on vanhat. Tammikuu alkaa taas samoissa merkeissä kuin aina aiemminkin. Tarkoitus on viettää tipaton kuukausi ja tehdä ryhtiliike muutenkin syömisten suhteen. Loppuvuodesta on vähän lähtenyt mopo käsistä. Samalla voi hyvillä mielin syventyä bloggaamisen pariin, kun valoa ruokien kuvaamiseen taas riittää. Ensimmäisenä ruokapostauksena toimikoot israelilainen salaatti. Vuosikymmenen ensimmäinen postaus on matkakertomus Lapista. 

Israelilainen salaatti sopii hyvin myös tammikuun teemaan. Vaikka tavoite on syödä kevyemmin, se ei tarkoita huonoa ruoka, päinvastoin. Salaatin resepti on muuta vuosi sitten julkaistusta Andalusian auringossa -kirjasta, joka on ollut minulla kovassa käytössä. Raikas salaatti on loistava lisäke monelle ruualle ja variaatioiden varaa on! Noudatin melko uskollisesti kirjan reseptiä. 

*

Israelilainen salaatti

4-6 annosta

punasipuli hienonnettuna

sitruunan mehu ja raastettu kuori

kurkku

4 isoa tomaattia

1/2 granaattiomenan siemenet

5 dl hienonnettuja yrttejä maun mukaan 

(lehtipersiljaa, persiljaa, korianteria ja minttua)

hyppysellinen suolaa

ripaus sokeria

1/2 dl hyvälaatuista öljyä

Laita hienonnettu sipuli sitruunamehun kanssa kulhoon odottelemaan kunnes valmistelet muut ainekset.

Halkaise kurkku pitkittäin ja poista siemet teelusikalla. Leikkaa sitten pieniksi kuutioiksi. Halkaise tomaatit ja poista niistäkin siemenet. Leikkaa tomaatti pieniksi kuutioiksi. (Tarkka kokki ottaa siemenet talteen ja heittää vaikkapa smoothien tai sosekeiton joukkoon.) Yhdistä ainekset ja kääntele joukkoon granaattiomenan siemenet, yrtit, sitruunankuori ja mausteet. 

Lisää sipulin ja sitruunamehun joukkoon öljy. Kääntele kastike salaatin joukkoon. Tarkista maku ja tarjoile kylmänä. Herkullista esimerkiksi lihapullien kanssa tai vaikka leivän päällä.

*

Kun seuraavan kerran teen israelilaista salaattia ajattelin varioida sitä lisäämällä joukkoon myös avokadoa. Eikös kuulosta hyvältä? Nyt kun pääsin taas tahattoman blogitauon jälkeen kirjottamisen makuun, postauksia on ihan jonossa. Seuraavaksi ajattelin kirjoitella teille uunissa haudutettavan ratatouillen ohjeen. Ratatouillen kanssa tarjosin broilerin rintaleikkeitä, jotka suolasin suola- ja mausteliemessä. Suolaaminen teki broilerin rakenteesta aika kivan. 

Vuoden vaihde Lapissa ja vinkki nuotiolohelle

Kun kello herättää 4.30, se tietää yleensä yhtä asiaa. Tavoitteena on startata kohti pohjoista puolen tunnin kuluttua. Se onnistuu kyllä, kun auto on valmiiksi pakattuna ja kahvinkeitin valmiiksi ladattuna. Ensimmäinen etappi on ketjuhuoltamo Viitasaarella. Siellä saa huokean aamupalan ja vessat ovat siistejä. Pitkänmatkalainen ei malta katsella nähtävyyksiä tai ihailla maisemia kuin auton ikkunasta. Matka on siirtymä taival paikasta A paikkaan B. Näillä ajatuksilla lähdimme joulun jälkeen liikkeellä tavoitteena viettää vuoden vaihde tutuksi tulleessa paikassa Pallastunturin kupeessa Ounasjoen rantatörmällä. Kaipuu Lapin rauhaan oli itselläni kova. Onneksi loma järjestyi, eikä tarvinnut odottaa hiihtolomaan.

Viime vuonna joulun aikaan pääsimme ihailemaan kaamos-Lappia täydenkuun valossa ja näimme useita pastellinsävyisiä päiviä. Tänä vuonna oli toisin. Yhtenä päivänä oli vähän selkeämpää. Muuten taivas oli pilvessä ja useampana päivänä sateli luntakin. Lunta pohjoisessa oli vuoden vaihteessa jo niin paljon, että siitä riittäisi vähän meille tänne eteläänkin. Runsas lumi on ajoittain haitannut myös latujen ylläpitoa. Silti meidän kelpasi hiihdellä Raattaman reiteillä. Kiertelimme lähinnä Tynnyrikierrosta eri kokoonpanoilla. Pakkanen ei todellakaan kiusannut, mutta kova tuuli, melkein myrsky, ajoittain kyllä. Kunnon fhön-tuuli toi muutamia lämpöasteita ja siinä oli suksihuoltotiimin taidot koetuksella.

Kaamoksen aikaan hiihtoaika on varsin lyhyt ja vaikka lähtöjä ladulle oli joka päivä kilometrejä ei kovin paljon kertynyt. Vaan eipä se ollut tarkoituskaan. Valoisa ajan lyhyys aiheutti myös se, että en tullut kaivelleeksi kameraa esille kertaakaan koko reissulla, vaikka se mukana olikin. Tämän postauksen kuvat ovat puhelimella otettuja.

Yksi parhaista ajanvietteissä pohjoisen lomilla on tulen tuijottelu. Erityisen mukavaa se on ulkona laavulla ihan oman mökin pihassa. Nuotiolla söimme oikein onnistunutta lohta. Olin suolannut lohifileen 10% suolaliemessä ja leikannut sen jälkeen pieniksi paloiksi. Noita pieniä palasia paistoimme nuotiolla tikkujen nokassa. Aivan loistavaa retkiruokaa ja helppoa, kun teki sisällä mökissä kaiken valmiiksi. Nuotioperunoitakin laitoimme. Niissä ei tosin onnistuttu ihan yhtä hyvin. Vähän turhan kypsiksi perunat folion sisällä pääsivät, mutta syödyksi ne tulivat silti.

Pääosin laittelemme mökillä ihan arkista tavallista kotiruokaa. Naapurista ostamme yleensä poroa ja vähän kalaakin, ne kuuluvat aina ohjelmaan. Samoin viimeisen illan pizza Ravintola Loimussa, jos pizzauuni vain on lämpimänä. Suosittelen erinomaista pizzaa muillekin, jotka satutte liikkumaan Raattaman suunnilla. Ravintola Loimu toimi muuten Sirkan baari Kaurismäen uusimmassa elokuvassa Mestari Cheng, joten nähtävyys se on sinänsäkin. Noilla seuduilla ei ole kovin paljon palveluita kulutettavaksi, mutta niitä mitä on olemme käyttäneet. Lämmöllä suosittelen myös Autton porotilamajoitusta, josta saa ihan parhaat munkit, Autton kyläkauppaa ja Kyrön lomaa, josta erityisesti karavaanarilukijoilla saattaa olla kokemustakin.

Parit poropizzat Ravintola Loimussa Raattamassa

Viime kesän reissulla retkeilimme Montellin majalla, Särkitunturilla ja Punaisilla hiekoilla. Melkein joka reissulla vierailemme Pallaksella ja Enontekiön Hettassa. Toissa kesänä poikkesimme Norjan puolella Skibotnissa. Tällä reissulla kävimme Ylläksellä, jossa otimme vastaan uuden vuoden siellä lomailleen ystäväperheen vieraina. Oli kivaa, kiitos! Hiihtolomalle on suunniteilla ainakin laskettelua Levillä. Muu perhe laskee, minä tyydyn murtsikoihin. Tai sitten kävelen. Mutkamäki ja hissit pelottavat!

Onneksi seuraavaan Lapin reissuun ei ole enää pitkä aika. Seuraavan kerran kello herättää klo 4.30 hiihtolomaa edeltävänä perjantaina tai lauantaina ja Volvon nokka suunnataan kohti pohjoista. Jos sinulla on vinkki näkemisen arvoisesta paikasta noilla seuduilla, vinkkaahan siitä minulle! Matkaa ja muutakin touhuja pääsee seuraamaan lähes reaaliaikaisesti instagramissa. Matkakertomuksen myötä mukavaa tätä vuotta kaikille lukijoille!