Kun kello herättää 4.30, se tietää yleensä yhtä asiaa. Tavoitteena on startata kohti pohjoista puolen tunnin kuluttua. Se onnistuu kyllä, kun auto on valmiiksi pakattuna ja kahvinkeitin valmiiksi ladattuna. Ensimmäinen etappi on ketjuhuoltamo Viitasaarella. Siellä saa huokean aamupalan ja vessat ovat siistejä. Pitkänmatkalainen ei malta katsella nähtävyyksiä tai ihailla maisemia kuin auton ikkunasta. Matka on siirtymä taival paikasta A paikkaan B. Näillä ajatuksilla lähdimme joulun jälkeen liikkeellä tavoitteena viettää vuoden vaihde tutuksi tulleessa paikassa Pallastunturin kupeessa Ounasjoen rantatörmällä. Kaipuu Lapin rauhaan oli itselläni kova. Onneksi loma järjestyi, eikä tarvinnut odottaa hiihtolomaan.
Viime vuonna joulun aikaan pääsimme ihailemaan kaamos-Lappia täydenkuun valossa ja näimme useita pastellinsävyisiä päiviä. Tänä vuonna oli toisin. Yhtenä päivänä oli vähän selkeämpää. Muuten taivas oli pilvessä ja useampana päivänä sateli luntakin. Lunta pohjoisessa oli vuoden vaihteessa jo niin paljon, että siitä riittäisi vähän meille tänne eteläänkin. Runsas lumi on ajoittain haitannut myös latujen ylläpitoa. Silti meidän kelpasi hiihdellä Raattaman reiteillä. Kiertelimme lähinnä Tynnyrikierrosta eri kokoonpanoilla. Pakkanen ei todellakaan kiusannut, mutta kova tuuli, melkein myrsky, ajoittain kyllä. Kunnon fhön-tuuli toi muutamia lämpöasteita ja siinä oli suksihuoltotiimin taidot koetuksella.
Kaamoksen aikaan hiihtoaika on varsin lyhyt ja vaikka lähtöjä ladulle oli joka päivä kilometrejä ei kovin paljon kertynyt. Vaan eipä se ollut tarkoituskaan. Valoisa ajan lyhyys aiheutti myös se, että en tullut kaivelleeksi kameraa esille kertaakaan koko reissulla, vaikka se mukana olikin. Tämän postauksen kuvat ovat puhelimella otettuja.
Yksi parhaista ajanvietteissä pohjoisen lomilla on tulen tuijottelu. Erityisen mukavaa se on ulkona laavulla ihan oman mökin pihassa. Nuotiolla söimme oikein onnistunutta lohta. Olin suolannut lohifileen 10% suolaliemessä ja leikannut sen jälkeen pieniksi paloiksi. Noita pieniä palasia paistoimme nuotiolla tikkujen nokassa. Aivan loistavaa retkiruokaa ja helppoa, kun teki sisällä mökissä kaiken valmiiksi. Nuotioperunoitakin laitoimme. Niissä ei tosin onnistuttu ihan yhtä hyvin. Vähän turhan kypsiksi perunat folion sisällä pääsivät, mutta syödyksi ne tulivat silti.
Pääosin laittelemme mökillä ihan arkista tavallista kotiruokaa. Naapurista ostamme yleensä poroa ja vähän kalaakin, ne kuuluvat aina ohjelmaan. Samoin viimeisen illan pizza Ravintola Loimussa, jos pizzauuni vain on lämpimänä. Suosittelen erinomaista pizzaa muillekin, jotka satutte liikkumaan Raattaman suunnilla. Ravintola Loimu toimi muuten Sirkan baari Kaurismäen uusimmassa elokuvassa Mestari Cheng, joten nähtävyys se on sinänsäkin. Noilla seuduilla ei ole kovin paljon palveluita kulutettavaksi, mutta niitä mitä on olemme käyttäneet. Lämmöllä suosittelen myös Autton porotilamajoitusta, josta saa ihan parhaat munkit, Autton kyläkauppaa ja Kyrön lomaa, josta erityisesti karavaanarilukijoilla saattaa olla kokemustakin.
 |
| Parit poropizzat Ravintola Loimussa Raattamassa |
Viime kesän reissulla retkeilimme Montellin majalla, Särkitunturilla ja Punaisilla hiekoilla. Melkein joka reissulla vierailemme Pallaksella ja Enontekiön Hettassa. Toissa kesänä poikkesimme Norjan puolella Skibotnissa. Tällä reissulla kävimme Ylläksellä, jossa otimme vastaan uuden vuoden siellä lomailleen ystäväperheen vieraina. Oli kivaa, kiitos! Hiihtolomalle on suunniteilla ainakin laskettelua Levillä. Muu perhe laskee, minä tyydyn murtsikoihin. Tai sitten kävelen. Mutkamäki ja hissit pelottavat!
Onneksi seuraavaan Lapin reissuun ei ole enää pitkä aika. Seuraavan kerran kello herättää klo 4.30 hiihtolomaa edeltävänä perjantaina tai lauantaina ja Volvon nokka suunnataan kohti pohjoista. Jos sinulla on vinkki näkemisen arvoisesta paikasta noilla seuduilla, vinkkaahan siitä minulle! Matkaa ja muutakin touhuja pääsee seuraamaan lähes reaaliaikaisesti instagramissa. Matkakertomuksen myötä mukavaa tätä vuotta kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti