Aurinkosmoothie - väriä ja valoa marraskuuhun

Milloin viimeksi muistat nähneesi auringon? Melkein tekisi mieli kysyä mikä aurinko? Onkohan siitä pari viikkoa tai jotain, kun tämä valon ihme viimeksi näyttäytyi. Valoa kaipaan. Siitä ei juuri tähän aikaan pääse nauttimaan kahdeksesta neljään työssäkäyvä. Pian ollaan lähellä samaa tilannetta, kun dj:n hommia vuosituhannen vaihteessa tehnyt veljeni. Joululomille mentäessä hän totesi, ettei ollut nähnyt luonnonvaloa aikoihin. Enkä yhtään epäile. Sellaistahan se yötyötä tekevälle nuorelle miehelle tietysti oli. Toivotaan, että aurinko näyttäytyy meille edes vähän tänä viikonloppuna. Ja jos näyttäytyy, vannon, että ryntään heti ulos.

Harmaaseen, sateiseen ja suttuiseen marraskuuhun voi yrittää hakea väriä ruuasta. Pyöräytin taannoin tyttärille välipalaksi smoothien hedelmistä. Makeista hedelmistä tehtyä smoothieta ei tarvinnut erikseen edes makeuttaa millään. Heti tuli pirteämpi mieli.

*

Aurinkosmoothie

1/4 ananasta

päärynä

puolikas isosta omenasta

mandariini

mantelimaitoa

Pyöräytä blenderissä hedelmät ja lisää mantelimaitoa sen verran, että koostumus on sinulle mieleistä. Nautiskele auringosta haaveillen.

*

Smoothiehedelmät voi käyttää nopeasti pakastimen kautta, mutta jääkaappikylmistä hedelmistäkin tulee oikein hyvä juoma. Käyttämäni ananas oli vähän kuivakka ja puumainen. Pilkotut ananaksen palat eivät olleet kadonneet jääkaapista, enkä oikeastaan ihmettele. Puumaista ja kuivaa hedelmä oli minunkin mielestäni. Smoothiessa ananas kuitenkin toimi oikein hyvin samoin kuin muutkin parhaat päivänsä nähneet hedelmät.

Toivotaan nyt sitä aurinkoa. Lämpöä en toivo, sillä odotan talvea. Olisipa edes vähän valoisampaa - edes pienen hetken. Hyvää viikonloppua kaikille!

Kesäloma 2019 Lapissa

Olen yrittänyt viime aikoina lääkkeitä Lapin ikävään selailemalla kesälomareissun valokuvia. Siinä selaillessa tajusin, että en aikomuksistani huolimatta ole kirjoittanut reissusta mitään. Niinpä ajattelin kirjoittaa nyt, vaikka Etelä-Suomen on vallannut marraskuinen harmaus ja pohjoisessa on kuulemma lunta enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Heinäkuinen Lappi oli meille irtiotto heti loman alkuun. Kesän 2018 helteet olivat vain muisto, mutta viileämmät kelit mahdollistivat paremmin patikoimisen. 

Me olemme pääasiassa retkeilijöitä ja teemme kevyttä päiväpatikointia. Eväänä on voileipiä, kahvia ja vähän suklaata. Illaksi pääsemme mökille saunaan, laavulle tulille ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen päiväpatikan teimme Montellin majalle. Meillä kävi tuuri, sillä päiväksi osui selkä ja kaunis sää ja näkyvyys tunturissa oli erinomainen. Montelin majalle patikoimme Vuontispirtiltä. Reitti oli helppoa ja mukavaa käveltävää. Majalla pidimme kunnon tauon evästelyn merkeissä ennen kuin taivalsimme takaisin Vuontispirtille ja autolle.

Toinen kohde oli Särkitunturi Muoniossa. Reitti Särkitunturille oli Montelin majalle vievää polkua leveämpi. Melkein kuin tietä pitkin olisi kävellyt. Särkitunturille pääsisi varmasti hyvin esimerkiksi rattaita tai vaunuja työntäen. Vaikka reitti Särkitunturin huipulle oli helppo, maisema tunturin laelta oli upea! Särkitunturissa oli paljon ihmisiä liikkeellä, mutta se ei haitannut. Löysimme rauhallisen paikan evästauolle yhden tunturijärven kupeesta.

Särkitunturin reissulla kävimme ihailemassa Pallaksen punaisia hiekkoja. Päivä oli niin kolea, että emme olleet varautuneet uimaan, mutta Muonion Rivieralla ajatus alkoi melkein houkuttaa koleudesta huolimatta. Ehkä ensi kesänä sitten. Hämmästyttävää kyllä Punaisilla hiekoilla ei ollut ketään muita sillä kerralla, joten saimme olla ihan keskenämme. Vaikka vieraskirjasta ja instagramin kuvista päätellen paikka on suosittu vierailu ja yöpymiskohde.

Kolmas patikka oli meille ennestään tuttu Taivaskeron kierros Pallaksella. Taitoimme 10 kilometrin reitin naisporukassa, sillä välin kun mies patikoi Vuontisjärveltä Pallakselle. Tarkoituksena oli evästellä Taivaskeron huipulla, mutta huippu oli sankan sumun peitossa ja kylmäkin ylhäällä oli. Sumu oli vähän aikaa niin sankka, että melkein alkoi pelottaa. Eipä tullut mukaan sen paremmin karttaa kuin kompassiakaan. Onneksi reittimerkit olivat näkyvillä ja sumukin alkoi hälvetä kun lähdimme laskeutumaan. Evästelypaikalta pääsimme kuin pääsimmekin ihailemaan maisemia kohti hotelli Pallasta.

Loman ruokailut hoidettiin pääasiassa nuotiolla ruokaa valmistaen. Onneksi tälle vuodelle ei ollut metsäpalovaroitusta, joten saimme kaikki listalla olevat nuotioherkut valmistettua mökin laavulla lätyistä loimuloheen ja halstrattuun siikaan. Tuo laavu Ounasjoen rantatörmällä on melkein parasta mitä näillä lomilla on! Siinä on hyvä istuskella ihaillen tulta ja Ounasjokea. Onneksi kesälomalla osui kohdalle ravintola Loimun pizzaperjantai. Mikäli liikutte sopivaan aikaan Raattaman kylän suunnilla, suosittelen poikkeamaan Loimussa pizzalla.

Valo pohjoisessa on jotain aivan käsittämätöntä. Jos tällä hetkellä pohjoisessa valmistaudutaan kaamokseen, kesällä pääsee nauttimaan yöttömästä yöstä. Yhtenä iltana meillä oli niin hyvä tuuri, että taivas oli selkeä ja pääsimme ihailemaan auringon kultaamia Ounasjoen rantoja. Arvaattekin varmaan, että ei tämä kuvien katselu helpottanut Lapin ikävääni. Onneksi seuraava reissu on jo suunnitteilla. Postauksen viimeinen kuva on muuten otettu puoli yhden aikaan yöllä. 

Nousevan auringon kultaamat Ounasjoen rantatörmät 4.7.2019 klo 00.30

Porognese ja kaipuuta Lappiin

Olen jo muutaman vuoden ajan tilannut poroa suoraan Lapista. Lumiporo kuljettaa tilauksen melkein suoraan kotiovelle. Poronlihan saatavuus täällä etelässä on melko kehno ja aina eivät hinta ja laatukaan oikein kohtaa. Lumiporon lihan laatuu olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Kannattaa tsekata poroauton reitti, jospa se vaikka osuu sinullakin kotisi lähistölle, ja naputella tilaus vielä ehtii. Jos poronliha ei ole ennestään tuttu, kannattaa aloittaa tutustuminen käristyslihasta ja valmistaa poronkäristystä. Jauheliha on kaikille tuttu lihan muoto, ja siksi helppo tapa ottaa poro omaan keittiöön. Meillä erityisesti käristys on lasten suosikki, ja jauhelihakin menettelee. Olen poron jauhelihasta muun muassa hampurilaisen, keittona (ohje keittolihasta), perinteisenä kastikkeena ja nyt tein porosta kastiketta bolognesen tyyliin. Rohkeampi voi kokeilla myös maksaa tai muita sisäelimiä. Itse lisäsin uusimpaan tilaukseen poron kieltä. Herkkua kuulemma sekin.

Pororeseptit.fi facebook-profiilista huomasin, että juuri nyt on meneillään valtakunnallinen pororuokaviikko, joka päättyy huomiseen isänpäivään. Arvokkaana raaka-aineena poro on oikein mainiota juhlaruokaa isänpäivään tai mihin tahansa juhlaan. Viikko ajoittuu parhaaseen sesonkikauteen, sillä meneillään oleva teurastuskausi takaa, että tarjonta on hyvää. Vapaana kulkeva poro valitsee ruokansa tunturissa tarkkaan, mutta jonkin verran poroa myös ruokitaan talviaikaan, koska talviravinnon saatavuus on heikentynyt koko poronhoitoalueella. Poronliha on hienosyistä ja siksi mureaa ja siinä on vahva riistan maku. Poronlihan on vähärasvaista ja siinä on paljon rautaa ja proteiineja.

Poronliha on helposti valmistettavissa. Maustamisessa kannattaa olla maltillinen, ettei tule peittäneeksi ainutlaatuista makua. Liha kypsyy nopeasti ja paistaminen tai grillaaminen kannattaa tehdä nopeasti kuumassa. Poronlihaa valmistaessa kannattaa muistaa, että nousevassa lämmössä liha maksoittuu helposti. Vinkkejä lihan valmistukseen löytyy paljon verkosta, vaikkapa juuri tuolta pororeseptit.fi sivustolta ja täältä viikonloppukokki-blogistakin esimerkiksi poro-tunnisteen avulla.

*

Porognese

500 g poron jauhelihaa

25 g voita

tilkka ruokaöljyä

1 sipuli

valkosipulin kynsi

2 porkkanaa

pala (noin 80 g) juuriselleriä

1 tlk (500 g) tomaattimurskaa

2 dl vettä

1 dl punaviiniä

pari oksaa puuvartista timjamia

muutama pieni rosmariinin oksa

laakerinlehti

suolaa

mustapippuria myllystä 

1 tl sokeria

Kuori ja pilko kasvikset pieneksi. Porkkanan ja sellerin voi myös raastaa. Sipulia ei kannata raastaa, koska siihen tulee karvas maku. Laita pataan tilkka öljyä ja kuullottele kasviksia kunnes ne ovat pehmeitä ja läpikuultavia. Siirrä kasvikset hetkeksi sivuun.

Laita pataan nyt voita ja käristä jauheliha ruskeaksi padassa. Lisää pataan sen jälkeen kuullotetut kasvikset, punaviini, vesi ja tomaattimurska. Laita pataan myös mausteet ja anna hautua miedolla lämmöllä muutamia tunteja.

Ennen tarjoamista poista timjamin ja rosmariinin puiset okset sekä laakerinlehti ja tarkista maku. Nauti porognese pastan tai vaikkapa uuniperunan ja raikkaan salaatin kera. 

*

Pororuualle voi valita ruokajuomaksi oluen tai punaviinin. Pitkään hautuneen poron kanssa sopii paremmin hapokkaampi punaviini kuin tanniininen. Useiden pororuokien kanssa olut sopii hyvin. Itse valitsen poronkäristykselle aina oluen, muuten punaviinin. Valkoviinin ystävän kannattaa testailla myös miltä maistuu poro ja riesling. Ja makumieltymysten mukaan myös vettä tai maitoa voi tietenkin juoda myös. Tämä tuli mieleeni isänpäivän kynnyksellä. Oma isäni valitsee taatusti mieluumin maidon tai veden kuin viinin tai oluen. Porognese-reseptin välityksellä haluankin toivottaa hyvää Isänpäivää kaikille isille, erityisesti omalle isälleni.

Pororuuilla yritän hillitä pahinta Lapin ikävääni. Toivoin myös, että ikävää helpottaisi viime kesäisten Lapin matkan kuvien selailu. Näin ei kuitenkaan käynyt, ja alan olla vahvasti sitä mieltä, että en jaksa odottaa hiihtolomaan asti ennen kuin pääsen seuraavan kerran Lappiin. Sellainen onnekas sattuma kuvien selailussa kuitenkin kävi, että huomasin kesän matkakertomuksen jääneen kirjoittamatta. Vaikka täällä etelässä loska ja marraskuu on pahimmillaan ja pohjoisessa komea hanki peittää jo maan, taidan jatkaa kirjottamalla seuraavaksi kesän Lapin matkasta. 

Lohiconfit ja belugalinssisalaatti - täydellisen pehmeää lohta

Kuulemma Australian Masterchefissäkin on confattu lohta. Minun lohiconfit ohjeeni on Glorian ruoka ja viini lehdestä (7/2009) vuosien takaa. Linssisalaattia on tuunattu vaihtamalla punaiset linssit belugalinsseihin, mutta lohen valmistin ihan uskollisesti kuten lehdessä kirjoitettiin. Valmistusmenetelmänä confit ei ole vaikea. Aikaa hidas hauduttaminen öljyssä matalilla lämpötiloilla ottaa. Resepti on itseasiassa tosi yksinkertainen, mutta yhden erikoistyövälineen se vaatii, jos paistomittarin sellaiseksi vaatii. Ohje vaatii matalia lämpötiloja, ja näissä on vähän vaikea mennä näppituntumalla. Mittari kannattaa, sillä lohi kypsyy öljyssä samettisen pehmeäksi.

*

Lohiconfit ja belugalinssisalaatti

500 g lohta

2 rkl karkeaa merisuolaa

1 tl sokeria

ripaus valkopippuria myllystä

2 luomusitruunaa

noin 2- 3 dl oliiviöljyä

Linssisalaatti

2 dl belugalinssejä

suolaa

punasipuli

2 porkkanaa

ruukku rucolaa

Salaattikastike

1 limetin mehu ja raastettu kuori

3 rkl kalan kypsennyksessä käytettyä öljyä

hieman suolaa

ripaus suolaa

mustapippuria myllystä

Ripottele lohifileelle suola, sokeri ja valkopippuri. Anna kalan suolaantua jääkaapissa kolme
tuntia.

Pyyhi talouspaperilla suola lohen pinnalta. Pane kala uunivuokaan, joka täyttyy kalasta mahdollisimman tiiviisti. Kun astia on oikean kokoinen suhteessa kalaan, öljyä riittää vähäisempi määrä.

Viipaloi pessyt sitruunat ja levitä ne lohen päälle. Kaada oliiviöljyä uunivuokaan kalan päälle sen verran, että kala juuri ja juuri peittyy.

Aseta paistomittari kalan paksuimpaan kohtaan. Kypsennä lohta 75 asteisessa uunissa kunnes se on 38 asteista. Kun jääkaappi kylmä kala lisättiin huoneenlämpöiseen öljyyn, kypsyminen otti aikaa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetkinen.

Tee kalan kypsyessä linssisalatti. Huuhtele linssit ja keitä niitä pakkauksen ohjeen mukaan kevyesti suolatussa vedessä. Kuori ja suikaloi sipuli ja porkkana. Revi rucola sopivan kokoiseksi. Yhdistä hieman jäähtyneet linssit ja muut aineet salaatiksi. 

Sekoita salaattikastike ja lisää kastike linssien joukkoon. 

Lohen ja salaatin voi jäähdyttää ihan jääkaappi kylmäksi ja nauttia leivän kanssa alkupalana, mutta ateria toimii pääruokanakin haalean lämpöisenä.

*

Pelkäsin vähän lopputuloksen olevan rasvainen, mutta sitä se ei ollut lainkaan. Ilmeisesti jo sitruuna taittaa hapokkuutta hyvin. Lisää taittoa saa kun valitsee ruualle kuivan ja hapokkaan viinin. Lehti suosittelee Pinot Grissiä Alsacesta, mutta meillä oli saman alueen Rieslingiä, joka sekin toimi loistavasti. Lohi oli rakenteeltaan aivan täydellinen. Se muistutti rakenteeltaan fenkoliliemessä kypsennettyä lohta. Osaavammat voivat korjata, mutta luulen, että kypsennys miedossa lämpötilassa on valkuaiselle armollinen. Voi niitä liian kuumassa liian kauan kypsennettyjä lohifileitä, joista valkuainen on erottunut. Sellaista ei kyllä tee mieli, ei ainakaan sen jälkeen, kun tätä on maistanut.

Meillä on ollut viime aikoina onnistuneita illallisia. Tämän illallisen alkuun nautittiin ostereita, toisena alkuruokana sienikeittoa suppilovahveroista, postauksen lohi pääruokana ja jälkiruuaksi vielä tiramisu. Ihan tavallisesta lauantaista saa juhlan astetta paremmilla sapuskoilla.

Viikonloppukokille on tullut kovasti uusia seuraajia. Parhaiten tämän huomaan instagramissa, mutta myös täällä blogissa, jonka kävijäennätykset ovat paukkuneet tänä vuonna jo monesti. Kiitos kaikille eri kanavien seuraajille, tykkääjille ja kommentoijille. Viikonloppukokilla on myös facebook-profiili, jossa pyrin jakamaan instagramin tapaan jakamaan laajemminkin sisältöä. Viime aikoina meillä on poroa ja hirveä, joista on tulossa juttua blogiin ja uskoisin tuon tiramisun ohjeenkin kiinnostavan. Tervetuloa mukaan!

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

Kun kaapissa on kananmunia, ei ole mitään hätää. Kananmunissa on oikeasti avaimet vaikka mihin. Kovin monta muuta ainesosaa ei tarvita, että pystyy loihtimaan sekä makeita että suolaisia herkkuja - ja ihan oikeaa ruokaakin - lounasta tai päivällistä. Dutch baby eli paistinpannupannari kananmunaruoka yli muiden. Tämä ihmeellinen hollantilainen, joka alkuperä on oikeasti saksalainen taipuu, sekä makeille, että suolaisille täytteille. Dutch baby on täydellinen hitaisiin aamuihin, kevyeksi lounaaksi, välipalaksi, jälkiruuaksi tai ruokaisaksi iltapalaksi. 

Dutch babyssa on jotain, joka vetoaa kaikkiin niihin, jotka tykkäävät lätyistä ja pannareista. Lohturuuaksi minä sen luokittelisin. Kirjoittelen blogiin ensin suolaisen version. Suolainen Dutch baby täytettiin meillä kylmäsavulohella, ja vähän kaikella muullakin, mitä jääkaapista sattui löytymään. Juuri tämä baby tasattiin touhukkaan sunnuntaipäivän lounaaksi neljälle hengelle. Varaa siis iso uuninkestävä paistinpannu tai pienennä taikinaa. Esimerkiksi kolmen munan taikina mahtuu hyvin halkaisijaltaan 25 cm paistinpannuun,  joka on valurautapannulle varsin tavallinen koko. Iso paistinpannuni on halkaisijaltaan 30 cm ja siihen tämä 5 kananmunan resepti oli passeli. 

*

Dutch baby kylmäsavulohitäytteellä

4 annosta

5 kananmunaa

5 dl maitoa

25 g voita

2,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl maissitärkkelystä

1 tl suolaa

mustapippuria

täyte

kylmäsavulohta

keitettyä perunaa

puolikuivattuja tomaatteja
punasipulia

tilliä 

kapriksia

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Laita voi paistinpannulle ja paistinpannu uuniin.

Riko munat kulhoon ja vatkaa ne sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon muut aineet.

Ota paistinpannu uunista, ja kääntele niin, että voi leviää joka puolelle paistinpannua. Kaada taikina pannulle ja paista 200 asteisessa 15-  20 minuuttia. 

Sillä aikaa kun pannari on uunissa, valmistele täytteet. Kun pannari on kypsää, nosta se pois uunista ja asettele täytteet pannarin päälle. Tarjoile heti.

*

Kuohkea ja upeasti uunissa kohoileva pannari on sellainen herkku, että se katoaa pöydästä alta aikayksikön. Ilmavan pannarin salaisuus sähkövatkain. Kananmunat kannattaa vatkata kunnolla. Taikinaan ei todella tarvitse lisätä kohottavia aineita kuten leivinjauhetta tai soodaa. Valurautapannulla pääsee aavistuksen rapeampaan lopputulokseen, mutta muullakin uuninkestävällä pannulla onnistuu. Käsittääkseni myös massitärkkelys lisätään taikinaan juurikin rapeuttamaan lopputulosta.

Täytemahdollisuuksia pannarille on rajaton määrä. Vinkkinä sanonkin, että kannattaa hyödyntää täytteissä jaakaapin jämäruokia. Tällä kerralla käyttämistäni täytteistä kala oli tietenkin tuoretta, mutta perunat ylijäämää edellisiltä aterioilta. Usein kaapista löytyy muitakin kasviksia, juustoja tai leikkeleitä, jotka sopivat munakkaaseen mainiosti.

Aiemmin jo kirjoittelin, että Dutch babysta voi tehdä myös makean version. Kiinnostaako resepti?

Suppilovahvero-ohrattoa, lampaan sisäfilettä ja portviini-suklaakastiketta

Anopilta saatu ikaalilainen lampaan sisäfile taisi olla alkusysäys tälle yhdelle kaikkien aikojen onnistuneimmalle lauantai-illan pääruualle. Tai sitten kaikki olikin sen ansiota, että takana oli pari kiireistä viikkoa, joiden aikana en ollut juuri ehtinyt kauhan varteen. Lauantaina oli luovuutta ammennettevana ja stressiä purettavana. Keittiöhommat on mulle yksi tapa rentoutua, toinen on liikunta ja kolmas ulkoilu. Mieluiten menen metsään, mutta järvikin on ok. 

Metsästä olin stressinpurkuhengessä hakenut suppilovahveroita, jotka olivat vahvasti mukana ruokamietinnöissä. Ajattelin myös hyödyntää edelliselle illalliselle hankittuja ohrahelmiä hetimmiten uudelleen. Kuivakaappi alkaa aika nopeasti täyttyä kaikenlaisista kokeiluista. Kastikepohdinnoissa tuli mieleeni viikolla viinimaisteluissa ihastuttanut portviini, jonka arvelin tukevan sekä lampaan makuja että ohraton ja suppilovahveron vahvoja maanläheisiä ja metsäisiä aromeja. Viimeisen ahaa-elämyksen sain lenkillä. Yks-kaks parin kilometrin hölkkäilyn jälkeen mieleen tuli tumma suklaa, jonka arvelin täydentävän kastikkeen makumaailmaa. Näin ne ruuat meillä syntyvät: yksi idea siltä ja toinen ajatus täältä. Tässä resepti:

*

Suppilovahvero-ohratto, lampaan sisäfile ja portviini-suklaakastike

Suppilovahvero-ohratto

4-6 annosta

n. 1 l tuoreita suppilovahveroita

voita sienten kuullottamiseen

1 punasipuli

1 valkosipulin kynttä

rypsiöljyä kuullottamiseen

3 dl ohrahelmiä

1 dl vintage portviiniä

2 rkl punaviinietikkaa

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

50 g parmesanraastetta

suolaa

timjamia

Puhdista sienet ja pilko ne pieneksi. Laita sienet kuivalle pannulle ja kiehauta niistä ylimääräinen neste pois. Lisää pannulle nokare voita ja jatka kuullottamista kunnes sienet ovat kunnolla kypsyneet. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita sienet sivuun odottamaan

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa öljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan portviini ja lisää myös punaviinietikka ja timjami. Kun viini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 minuuttia välillä sekoittaen.

Kun ohratto on melkein kypsää, lisää joukkoon kuullotetut sienet ja parmesanraaste. Anna hautua kypsäksi. Mausta mustapippurilla ja tarkista muutenkin maku.

Portviini-suklaakastike

banaanisalottisipuli

porkkana

palsternakka

pala mukulaselleriä

2 laakerinlehteä

rypsiöljyä kuullottamiseen

oksa tuoretta puuvartista timjamia

oksa tuoretta rosmariinia

suolaa

mustapippuria

1 dl vintage portviiniä

0,5 l lihalientä

n 20 g tummaa suklaata

pari nokaretta voita

Kuori ja hienonna kasvikset krouveiksi paloiksi. Kuullottele kasviksia hetkinen kattilassa rypsiöljyssä. Lisää portviini kattilaan ja kiehauta. Lisää myös lihaliemi ja mausteet. Anna porista hiljalleen noin kymmenen minuuttia.

Siivilöi kasvikset ja mausteet pois kastikkeesta. Keitä kastiketta kokoon, kunnes sitä on noin puolet tai vähän vähemmän kuin alunperin.

Lisää kastikkeeseen suklaa ja voi nokareet vispilällä sekoittaen. Kastike kiillottuu ja suurustuu suklaalla ja voilla.

Lampaan sisäfile

lampaan sisäfile

öljyä

voita

suolaa

pippuria

Nosta liha hyvissä ajoin pois jääkaapista lämpenemään. Kuumenna paistinpannu. Lisää pannulle öljyä. Paista suolalla ja pippurilla maustettua filettä pari minuuttia puoleltaan. Nosta file folioon vetäytymään ainakin vartiksi. Tavoitteena oli medium-kypsyinen liha (noin 52-55 astetta) ja se onnistui näppituntumalla paistamalla ja tarpeeksi pitkällä vetäytymisajalla oikein mainiosti

Kokoa suppilovahvero-ohratosta, roseeksi paistetusta lampaan sisäfileestä ja portviini-suklaakastikeesta annos ja nautiskele punaviinin kera. Meillä nostettiin pöytään jo hyvissä ajoin päivällä avattu Tommasin Amarone. Tämä ruoka kestää tuhdimmankin viinin.

*

Täydellisen illallisen muutkin osaset olivat varsin onnistuneita. Alkuruuan valmistin avokadosta, kampasimpukoista ja pekonista. Makumaailmaltaan siis varsin erilainen kuin pääruoka. Pääruuan kanssa enemmän linjassa oli jälkiruoka. Jälkiruuan valmistamiseen en jaksanut nähdä suurta vaivaa muutoin kuin miettimisen osalta. Kokosin lautaselle vähän juustoja, hilloa, suklaata ja lakritsaa. Nämä herkut nautiskeltiin tuon saman vintage portviinin kanssa, jota olin käyttänyt pääruuassa.

Myös sunnuntain kokkailut onnistuivat erinomaisen hyvin, ja saattekin lukea blogista myöhemmin dutch babysta ja porognesesta, joka ei hyvästä yrityksestä huolimatta auttanut suunnattomaan Lapin ikävääni. Viikonloppukokin hommissa on se haaste, että seuraavaan kerran pääsen ajatuksella tarttumaan kauhan varteen vasta ensi viikonloppuna. Arkena ruuanlaitto on enemmänkin lämmittämistä ja nälän siirtämistä seuraavaan kertaan. Onneksi taas viikonloppuna pääsee soppakauhan varteen rentoutumaan. Miten sinä rentoudut?

Punajuuriohrattoa ja vuohenjuustoa

Tein tässä taannoin ruokaa punajuuresta oikein urakalla. Kokeilin leipoa red velvet -leivoksia, jotka saivat syvän värinsä punajuuresta. Red velvet leivokset syntyivät helposti pikku pellillisestä punajuurikakkua, joka leivottiin porkkanakakun tapaan. Syksyiset maut eivät jääneet päiväkahvileivonnaiseen, vaan laiton myös illallista juureksista. Punajuuri on yksi lempijuureksistani, ja olen huomannut, että siitä on moneksi. Punajuuriohratto oli kunnia roolissa illallisella, joka oli ihan poikkeuksellisesti kokonaan kasvismehu. Lähiaikoina on tullut syötyä lihaa niin, että kasvismenu tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Idea punajuuriohrattoon löytyi Maistuis varmaan sullekin -blogista.

*

Punajuuriohratto ja vuohenjuusto

4-6 annosta

n. 600 g punajuuria

2 - 3 rkl oliiviöljyä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

3 dl ohrahelmiä

2 dl valkoviiniä

1 l kasvislientä

mustapippuria myllystä

2 rkl juoksevaa hunajaa

timjamia

Tarjoiluun:

vuohenjuustoa

Kuori punajuuret ja leikkaa pieniksi lohkoiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda punajuuria uunissa 200 asteessa n. 30 - 40 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Soseuta puolet lohkoista, ja jätä loput koristeeksi ohraton päälle.

Valmista ohratto vähän risoton tapaan. Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Kuullota kuoritut ja hienonnettu sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon ohrahelmet ja sekoittele aineksia hetki. Kaada kattilaan valkoviini ja kiehauta. Kun valkoviini on liki haihtunut, kaada kattilaan kasvisliemi. Keitä ohrattoa n. 15 - 20 min. välillä sekoittaen, kunnes ohrahelmet on kypsiä. 

Sekoita ohraton joukkoon punajuurisose. Mausta ohratto mustapippurilla, hunajalla, balsamicolla sekä timjamilla.

Leikkaa vuohenjuusto kiekoiksi. Paista kiekkoja paistinpannulla leivinpaperin päällä molemmin puolin, kunnes ne saavat väriä. Tarjoile punajuuriohratto paahdettujen punajuurilohkojen ja paistettujen vuohenjuustokiekkojen kanssa.

*

Ohra ei ole minulle kovinkaan tuttu raaka-aine. Ohrajauhoja tulee lisättyä lettutaikinaan, ainakin kerran talvessa tulee keiteltyä ohrapuuroa, ja viime talvena löysin aivan lyömättömän oluessa haudutetun possupadan ohjeen, johon tulee sekä ohraa, että perunoita. Itse asiassa paketti esikypsennettyjä ohrasuurimoita on ostettu juuri tuota possupataa varten ja sen nähdessäni aloin haeskella ohjeita ohratolle. Tarkoituksena saada samalla kulutettua ohrasuurimoita kuiva-ainekaapista. Nopeasti kävi ilmi, että ohrasuurimoiden hukkaaminen ei tässä ruuassa onnistu, vaan ohrattoon kannattaa käyttää ohrahelmiä. Ohrahelmi on riisimäisempää ja puuroutuvampaa kuin ohrasuurimot. Nyt minulla on sitten kuiva-ainekaapissa ohrasuurimoiden lisäksi ohrahelmiä. Varsin tavallista, että yritykset siivota kuiva-ainekaappia päättyvät siihen, että kaappiin päätyy ainakin yksi jauhopussi lisää. No molemmissa on päiväystä ja jäljellä ja molempia voi hyvin käyttää lisäkkeenä riisin tapaan tai vaikka leivonnassa. Olen esimerkiksi lisännyt ohrasuurimoita sienipasteijoihin.

Punajuuria kannattaa kypsentää kerralla isompi määrä ja hyödyntää niitä sitten monissa eri ruuissa. Niin hyvä juures kuin punajuuri onkin, sillä on yksi heikko puoli ja se on juuri tuo hidas kypsyminen. Ainakaan meidän perheessä pitkähkön valmistusajan vaativa ohratto ei ole arkiruokaa, mutta viikonloppuun mitä mainioin. Ohratto ei tuntunut pahasti kärsivän lämmittämisestäkään. Tämä tuli testattua, kun tein tarkoituksella ruokaa isomman satsin, että arki-illallekin olisi ruoka valmiina. Sittenmmin on tullut testattua myös suppilovahvero-ohratto. Loistava lisäke sekin!

Punajuuri kaipaa mielestäni makeutta melko paljon, ja siksi lisäsin hunajaa kokonaista 2 ruokalusikallista. Määrä oli juuri passeli ja punajuuriohraton liitto suolaisen paistetun vuohenjuuston kanssa oli lähes täydellinen. Lasiin kaadettiin vielä uusiseelantilaista sauvignon blanc -rypäleestä valmistettua valkoviiniä ja sitten nautittiin elämästä ja hyvästä ruuasta.

Juhannustanssit puhuttaa taas

Juhannustanssit herättää taas keskustelua ja suuria tunteita. Tämä oli päällimmäinen asia, joka nousi mieleeni heti eilisen Tampereen Työväen Teatterin Juhannustanssit -näytelmän ensi-illan jälkeen. Tampereella ei mennä sieltä mistä aika on matalin, eikä helpoimman kautta. Juhannustanssit tulee varmasti herättämään ristiriitaisia tunteita ja keskustelua, mutta ehkä eri syistä kuin alkuperäisteos. Kuvaahan Juhannustanssien kirjoittaja Hannu Salamakin Aamulehdessä näytelmää hurjaksi. Tähän on helppo yhtyä!

Kuva: Antti Sepponen/Tampereen Työväen teatteri

Olen syntynyt aivan 70-luvun lopussa, joten Hannu Salaman kirja ei ole koskaan koskettanut tarinana. Juhannustanssien merkitys on minulle liittynyt aina enemmänkin siihen yhteiskunnalliseen keskusteluun, jonka se aikanaan herätti, ja joka jäi historiankirjoihin jälkipolville. Kun olin tarpeeksi vanha ymmärtämään asioita, joista kirja kertoo ja joihin se ottaa kantaa, oli maailma jo tyystin eri kuin 1960-luvulla. Siksi ajattelinkin etukäteen, että kuuluvani tämän uuden sukupolvitulkinnan kohderyhmään. Olenhan samaa sukupolvea kuin ohjaaja Linda Wallgreen ja suuri osa muustakin tekijäjoukosta. En ole lukenut kirjaa. Toki sen juoni on tuttu, mutta pääsin ilman ennakkokuvitelmaa katsomaan millaisen version Juho Gröndahl oli Salaman teoksesta käsikirjoittanut.

Juhannustansseissa on rytmiä ja liikettä. Musiikki vie mukanaan tunnelmasta toiseen. Musiikin avulla on rakennettu silta sukupolvelta toiselle. Liike ja taidokkaasti rakennettu koreografia saa rytmin tarttumaan. Melkein tekisi mieli lähteä tanssiin. Seuralaiseni totesi, että jokin tekee näytelmästä melkein hypnoottiista seurattavaa. Jäin tätä pohtimaan, ja tulin siihen tulokseen, että fiilis tulee varmasti juuri musiikista, koreografiasta ja valoista. Olen teatterin muissakin produktioissa kiinnittänyt huomiota loistavaan valosuunnitteluun. Eero Auvisen valot täydentävät onnistuneesti ahdistuksen, epätoivon, himon ja nautinnon kuvaamista.

Kuva Tampereen Työväen Teatteri

Kuva Janne Vasama/Tampereen Työväen Teatteri

Näytelmä tuli hyvin lähelle, melkein iholle. Konkreettisin osoitus tästä on näytelmän levittäytyminen katsomoon hyvin lähelle yleisöä. Juhannustansseissa roolit olivat monella tapaa sekoittuneet ja myös katsojia osallistettiin näytelmään. Hyvällä tavalla kuitenkin. Rooliaan ei tarvinnut muuttaa ellei halunnut. Itse kuulun siihen joukkoon, joka ei halua osallstua. Juhannustansseissa ei tarvitse pelätä, että joutuu osallistumaan. On mahdollisuus olla katsoja katsomossa ihan kaikessa rauhassa.

Ylen artikkelin mukaan Hannu Salaman yksi toive näytelmän toteuttajille oli, että yhteiskunnallinen eetos, olisi mukana näytelmässä. Olihan se. Tosin muuttunut aika on muuttanut myös todellisuutta, ja siksi onkin enemmän kuin onnistunut ratkaisu, että viinanhöyryisten juhannuskemujen ohella kuvataan nimenomaan meidän aikaamme. Tästä ajasta on nostettu esiin huoli ilmastonmuutoksesta ja vähän pienemmällä tasolla työelämän haasteet ja ongelmat yt-neuvotteluista, kiireestä ja muuttuneisiin asenteisiin ja arvoihin. Kysymykset ovat isoja sekä yksilön että yhteiskunnan näkökulmasta.

Paikoitellen leikkisästikin toteutettu näytelmä jätti aavistuksen raskaan olon. Niin isojen asioiden äärellä ollaan. Vaikka näytelmässä ei liiaksi retostella alastomuudella tai seksillä, suositusikäraja 12 vuotta on syytä pitää mielessä. Jos ajattelee, että Juhannustanssit on kevyt kappale, joka maalailee kauniita maalaismaisemia ja tanssilavaidylliä, voi pettyä. Jos tuntee, että nuttura alkaa helposti kiristää, kannattaa ehkä harkita kahdesti lähteekö katsomaan Juhannustansseja. 

Itse pidin Juhannustansseja vaikuttavana teatterikokemuksena, ja vaikka enemmän nautin kepeämmistä näytelmistä ja aiheista, jotka pyörivät onnellisten asioiden ympärillä, ei pätkääkään kaduta, että kävin juhannustansseissa. Mitä enemmän pohdin illan antia, sitä paremmalta se alkaa tuntua. Kulttuuri on aina hyvästä, joskus sitä voi katsoa melkein ajattelematta mitään, ja joskus se antaa enemmän ajateltavaa. Molempi parempi.

Millaisesta teatterista pidät? Onko sinulla teatterisuunnitelmia tulevalle kaudelle? 

Yhteistyötä: Lippu saatu Tampereen Työväen Teatterista