Olen yrittänyt viime aikoina lääkkeitä Lapin ikävään selailemalla kesälomareissun valokuvia. Siinä selaillessa tajusin, että en aikomuksistani huolimatta ole kirjoittanut reissusta mitään. Niinpä ajattelin kirjoittaa nyt, vaikka Etelä-Suomen on vallannut marraskuinen harmaus ja pohjoisessa on kuulemma lunta enemmän kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Heinäkuinen Lappi oli meille irtiotto heti loman alkuun. Kesän 2018 helteet olivat vain muisto, mutta viileämmät kelit mahdollistivat paremmin patikoimisen.
Me olemme pääasiassa retkeilijöitä ja teemme kevyttä päiväpatikointia. Eväänä on voileipiä, kahvia ja vähän suklaata. Illaksi pääsemme mökille saunaan, laavulle tulille ja oikeaan sänkyyn nukkumaan. Ensimmäisen päiväpatikan teimme Montellin majalle. Meillä kävi tuuri, sillä päiväksi osui selkä ja kaunis sää ja näkyvyys tunturissa oli erinomainen. Montelin majalle patikoimme Vuontispirtiltä. Reitti oli helppoa ja mukavaa käveltävää. Majalla pidimme kunnon tauon evästelyn merkeissä ennen kuin taivalsimme takaisin Vuontispirtille ja autolle.
Toinen kohde oli Särkitunturi Muoniossa. Reitti Särkitunturille oli Montelin majalle vievää polkua leveämpi. Melkein kuin tietä pitkin olisi kävellyt. Särkitunturille pääsisi varmasti hyvin esimerkiksi rattaita tai vaunuja työntäen. Vaikka reitti Särkitunturin huipulle oli helppo, maisema tunturin laelta oli upea! Särkitunturissa oli paljon ihmisiä liikkeellä, mutta se ei haitannut. Löysimme rauhallisen paikan evästauolle yhden tunturijärven kupeesta.
Särkitunturin reissulla kävimme ihailemassa Pallaksen punaisia hiekkoja. Päivä oli niin kolea, että emme olleet varautuneet uimaan, mutta Muonion Rivieralla ajatus alkoi melkein houkuttaa koleudesta huolimatta. Ehkä ensi kesänä sitten. Hämmästyttävää kyllä Punaisilla hiekoilla ei ollut ketään muita sillä kerralla, joten saimme olla ihan keskenämme. Vaikka vieraskirjasta ja instagramin kuvista päätellen paikka on suosittu vierailu ja yöpymiskohde.
Kolmas patikka oli meille ennestään tuttu Taivaskeron kierros Pallaksella. Taitoimme 10 kilometrin reitin naisporukassa, sillä välin kun mies patikoi Vuontisjärveltä Pallakselle. Tarkoituksena oli evästellä Taivaskeron huipulla, mutta huippu oli sankan sumun peitossa ja kylmäkin ylhäällä oli. Sumu oli vähän aikaa niin sankka, että melkein alkoi pelottaa. Eipä tullut mukaan sen paremmin karttaa kuin kompassiakaan. Onneksi reittimerkit olivat näkyvillä ja sumukin alkoi hälvetä kun lähdimme laskeutumaan. Evästelypaikalta pääsimme kuin pääsimmekin ihailemaan maisemia kohti hotelli Pallasta.
Loman ruokailut hoidettiin pääasiassa nuotiolla ruokaa valmistaen. Onneksi tälle vuodelle ei ollut metsäpalovaroitusta, joten saimme kaikki listalla olevat nuotioherkut valmistettua mökin laavulla lätyistä loimuloheen ja halstrattuun siikaan. Tuo laavu Ounasjoen rantatörmällä on melkein parasta mitä näillä lomilla on! Siinä on hyvä istuskella ihaillen tulta ja Ounasjokea. Onneksi kesälomalla osui kohdalle ravintola Loimun pizzaperjantai. Mikäli liikutte sopivaan aikaan Raattaman kylän suunnilla, suosittelen poikkeamaan Loimussa pizzalla.
Valo pohjoisessa on jotain aivan käsittämätöntä. Jos tällä hetkellä pohjoisessa valmistaudutaan kaamokseen, kesällä pääsee nauttimaan yöttömästä yöstä. Yhtenä iltana meillä oli niin hyvä tuuri, että taivas oli selkeä ja pääsimme ihailemaan auringon kultaamia Ounasjoen rantoja. Arvaattekin varmaan, että ei tämä kuvien katselu helpottanut Lapin ikävääni. Onneksi seuraava reissu on jo suunnitteilla. Postauksen viimeinen kuva on muuten otettu puoli yhden aikaan yöllä.
Nousevan auringon kultaamat Ounasjoen rantatörmät 4.7.2019 klo 00.30 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti