Apukokit tekivät ruokaa Suomen lasten kotiruoka -kirjasta

Sain kustantajalta arvioitavaksi yhden ja arvottavaksi toisen (arvonta suoritettu 6.6.2018) Suomen lasten kotiruokaa- kirjan. Ohjeet arvontaan osallistumiseksi postauksen lopussa. Apukokit ovat pienestä pitäen olleet innokkaita ruuanlaittajia. Aina on löytynyt ikätasolle sopivaa hommaa. Salaattia voi repiä jo tosi pienikin ja 2-vuotias on esimerkiksi aivan loistava perunanpesijä. Vinkiksi näin sesongin kynnyksellä! Veitsikin molemmille on luotettu käsiin jo aika pienenä. Leipominen on useimmiten hoidettu mummun tai mummin kanssa ja jossakin vaiheessa kotonakin homma meni enemmän herkkujen puolelle. Vaikka toki niihin tylsempiinkin puuhiin, arkiruuanlaittoon ja tiskaamiseen, on osallistuttu. 

Selaillessani uutuuskirjaa, sain kuningasajatukset. Lupasin apukokeille, että kumpikin saa valita ja toteuttaa kirjasta mieleisensä ruokareseptin. Minulla oli tässä oma lehmä ojassa - myönnän. Yhtenä viikkona olin yksin kotona lasten kanssa ja ajattelin, että näin saan vähän apuja kiireisen arjen pyöritykseen. Halusin myös innostaa lapsia miettimään ruokaa vähän tarkemmin.  Mitä he haluavat syödä ja toisaalta mitä he osaavat valmistaa. Halusin myös herätellä heitä siihen, että ruuanlaitto työpäivän jälkeen ei ole ihan mikään läpihuutojuttu. Jos ei muuta niin, aikaa se ainakin ottaa.

Melkein olisin osannutkin veikata, että tämän suuntaisia valintoja lapsille. Hampparihirmu eli isompi apukokki valitsi broilertäytteiset pitaleivät ja pizzanrakastaja eli pienempi apukokki pitsapannarin. Koska kaikessa, siis ihan kaikessa, pitää olla tasapuolinen, niin sitten tässäkin asiassa. Molempien reseptit on kirjattu tähän yhteen postaukseen ja molemmilta on yhtä monta valokuvaa. Ei pitäisi tulla sanomista, mutta postauksesta tuli pitkä! Kirjoitin reseptit ylös juuri kuten ne on kirjassa julkaistu, että saisitte tuntumaa siitä millaisia ja kenelle suunnattuja reseptit ovat. 

*

Paras pitsapannari

6 annosta, helppo, gluteeniton

työvälineet: kuorimaveitsi, raastin, mittasarja, kulho, juomalasi, vispilä, paistinpannu, paistinlasta, leikkuulauta, veitsi, uunipannu, leivinpaperia, patakintaat, lävikkö, talouspaperia

1 porkkana

6 dl maitoa

3 kananmunaa

3 dl kaurajauhoja

1/2 tl suolaa (munamaitoon)

250 g naudan jauhelihaa

1 rkl öljyä

1 tl kuivattua oreganoa

1/4 tl suolaa (jauhelihaan)

10 kirsikkatomaattia

puolikas punainen paprika

lisäksi 

1 ruukku villirukolaa (meillä suolaviiniheinä)

1. Kuori ja porkkana ja raasta se raastimen isoimmalla terällä.
2. Mittaa kulhoon maito. Riko kananmunat yksitellen juomalasiin ja lisää ne maitoon. Sekoita vispilällä, kunnes kananmunien rakenne on rikkoutunut. 
3. Mittaa munamaitoon kaurajauhot ja suola. Sekoita vispilällä, kunnes taikina on tasaista. Sekoita joukkoon porkkanaraaste. Anna taikinan turvota huoneenlämmössä 30 minuuttia. Ota jauheliha huoneenlämpöön.
4. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen
5. Kuumenna öljy paistinpannulla. Lisää jauheliha. Paista paistinlastalla sekoitellen, kunnes jauheliha on kokonaan ruskistunut. Mausta suolalla ja oreganolla. Nosta pannu pois liedeltä
6. Huuhtele kirsikkatomaatit ja leikkaa puoliksi. Huuhtele paprika ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi suipommasta päästä alkaen. Jos paprikarenkaisiin jää valkoisia siemenkalvoja, leikkaa ne pois.
7. Vuoraa uunipannu leivinpaperilla. Kaada pannaritaikina vuokaan. Levitä päälle ruskistettua jauhelihaa kirsikkatomaatteja ja paprikarenkaita. Ripottele päälle juustoraastetta.
8. Nosta uunipannu uunin keskitasolle. Kypsennä 25-30 minuuttia, kunnes pannarii on hyytynyt ja pinta kauniin ruskea. Nosta uunipannu patakintailla kuuman kestävälle alustalle.
9. Huuhtele ruokolan lehdet lävikössä kylmällä vedellä ja taputtele kuiviksi talouspaperilla. Leivitä rukolaa valmiin pannarin päälle.

*

Nuorempi apukokki on tokaluokkalainen. Hänelle sattui näistä kahdesta vähän haastavampi resepti, mutta eipä ollut vaikea tämäkään resepti. Apukokki tarvitsi vain hyvin vähän apua. Resepti oli selkeästi kirjoitettu ja apukokki, vaikka onkin tottunut maalailemaan vähän suuremmalla pensselillä, noudatti reseptiä lähes kirjaimellisesti. Muutaman kerran muistuttelin mittaamisen tärkeydestä. Kirjan ehdoton etu onkin juuri se, että reseptit on kirjoitettu tosi selvästi ja vaiheet on kuvattu riittävän tarkasti. Reseptin lukeminen ei ole helppoa. Tarkistat määrän toisaalta ja katsot toisaalta mitä pitikään tehdä.

Lopputulokseenkin olimme tyytyväisiä kaikki! Luultavasti seuraavalla kerralla vaihdamme pitsapannarin jauhot tavallisiin vehnäjauhoihin, sillä paikoin pannarin mausta tuli kaurajauhojen vuoksi mieleen kaurapuuro. Meillä ei ole erityisruokavalioita, jotka täytyisi ottaa huomioon. Hyvä kuitenkin tietää, että kaurajauhoillakin pannari onnistuu.

Vanhemman apukokin resepti oli yksinkertaisempi toteuttaa, ja hän suoriutui tehtävästä ihan ilman apua. Taisin makoilla sohvalla ruokaa odottaessani.

*

Broilertäytteiset pitaleivät

4 annosta, helppo, munaton

työvälineet: leikkuulauta, veitsi, talouspaperia, mittasarja, pinnoitettu paistinpannu, puulasta, juomalasi, pullasuti, sitruspuserrin, lusikka

4 pitaleipää

500 g broilerin rintafilettä

1/2 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

2 keskikokoista tomaattia

1/3 pientä kurkkua

puolikas punasipuli

8 isoa rapeaa salaatinlehteä

2 dl paksua maustamatonta jogurttia esim kreikkalaista

2 rkl sitruunamehua

paistamiseen ja voiteluun 

1 1/2 rkl öljyä

1. Leikkaa pitaleivät veitsellä taskumaisiksi, niin että leivät voi täyttää
2. Kuivaa broilerin rintafileet talouspaperilla ja ripottele pinnalle oreganoa, 1/3 tl suolaa ja ripaus mustapippuria.
3. Kuumenna keskilämmöllä 1 rkl öljyä paistinpannulla ja pane broilerinfileet pannulle. Paista 3 minuutin ajan ja käännä fileet. Paista edelleen 3 minuuttia. Tarkista broilereiden kypsyys leikkaamalla viilto lihan keskelle. Liha on kypsää, kun sen sisus on kokonaan valkoista eikä enää punerra
4. Nosta kypsät fileet puulastalla leikkuulaudalle ja leikkaa ne ohuiksi viipaleiksi
5. Pese tomaatit ja viipaloi ne
6. Pese kurkku ja pilko se paloiksi.
7. Kuori ja leikkaa punasipuli ohuiksi suikaleiksi.
8. Huuhdo salaatti ja painele se kuivaksi talouspaperilla. Revi salaatinlehdet pienemmiksi paloiksi.
9. Jos jogurtin pinnassa on nestettä, valuta se varovasti purkkia kallistaen tiskialtaaseen.
10. Halkaise sitruuna leikkuulaudalla. Purista sitruunasta mehua . Sekoita mehu jogurttiin. Lisää 1/3 tl suolaa ja ripaus pippuria
11. Mittaa 1/2 rkl öljyä juomalasiin ja sivele se kevyesti pitaleipien molemmille puolille pullasudilla.
12. Kuumenna paistinpannu miedolla lämmöllä ja nosta pitaleivät pannulle. Kuumenna, kunnes leivät ovat paahtuneita ja lämpimiä. Nosta ne lautaselle.
13. Täytä pitaleivät. Asettele niiden taskuun salaattia, tomaattia, kurkkua, punasipulia ja lämmintä broilerinfilettä. Lusikoi lopuksi taskuun maustettua salaattia. Nauti.

*

Apukokki suoriutui tehtävästä tosi hyvin ja ripeästi, vaikka reseptiä lukiessani totesin, että se on monimutkaisesti kirjoitettu. Erityisesti pitaleipien kypsentämisen osalta. Olisi ehkä kannattanut tyytyä vain toteamaan, että kypsennä pitaleipä pakkauksen ohjeen mukaan. Leipiä ja ohjeita on monenlaisia. Toinen vähän isompi juttu on broilerin kypsentäminen. Broilerin rintafileelle ei riitä kypsennysajaksi 3 minuuttia puoleltansa, vaan se on ainakin tuplasti enemmän. Kypsymisaika on ehkä ohutleikkeelle tai vastaavalle. Kolmas juttu oli suolan määrä, joka ei reseptissä ja ainesosa luettelossa täsmää. 

Apukokki on laittanut ruokaa sen verran, ettei hänelle tullut ongelmia, vaikka yleensä onkin pilkun tarkka ohjeiden noudattaja. Apukokki osasi hämmentymättä tarkastaa broilerin kypsyyden, mikä onneksi oli kehotettu reseptissä tekemään. Pitaleivät hän valmisti leivänpaahtimessa, koska niin on meillä tehty aiemminkin. Apukokki totesi myös, että broileria tai kastiketta olisi voinut maustaa vähän reippaammalla kädellä. Seuraavalla kerralla sitten!i Aivan varmasti tämäkin resepti jäi elämään meidän perheeseen.

Suomen lasten kotiruoka -kirjassa riittää ruokareseptejä testattavaksi, ja sitten kun ne loppuvat voi siirtyä aamupaloihin, välipaloihin ja leivonnaisiin. Parasta on, että kirjan resepteissä käytetyt raaka-aineet ovat ihan tavallisia. Ne löytyvät lähikaupasta ehkä kotoakin ilman erillistä kauppareissua. Aloittelevalle ruuanlaittajalle kirja on perusteos. Kokkaamaan ryhtymistä helpottavat selkeät reseptit ja kuvat, yleinen muistilista kirjan alussa ja tarvikeluettelo jokaisen reseptin alussa. Kirjan ensimmäisiltä lehdiltä löytyy myös mittaamiseen ja kypsentämiseen liittyvää sanastoa. 

Äidin tavoitteet tulivat monessa suhteessa saavutettua. Molemmat huomasivat, että ruuan valmistamiseen meni paljon aikaa. Ei mikään pikku juttu työpäivän jälkeen. Vaikka saivat vielä laittaa mieleistään ruokaa. Hyvin diplomaattisesti kumpikin söi koko annoksen, eikä nillittänyt lainkaan, vaikka ruuassa oli muitakin kuin omia suosikkikasviksia. Sovimme myös, että ensi viikollakin on apukokeilla ruuanlaittovuoro. Ihmiskoe tuli suoritettua ja sen tulosten perusteella Suomen lasten kotiruokaa -kirjaa on helppo suositella.

ARVONTA SUORITETTU JA VOITTAJAN TIEDOT ILMOITETTU KUSTANTAJALLE: Ja sitten lopulta siihen arvontaan. Jättämällä kommentin 6.6.2018 klo 20 mennessä tämän postauksen loppuun, osallistut Suomen lasten kotiruoka -kirjan arvontaan. Kustantaja toimittaa kirjan perille kotimaiseen postiosoitteeseen. Jos en tavoita voittajaa torstai-iltaan (7.6) mennessä, suoritan uuden arvonnan. Jätä itsestäsi sellaiset tiedot, että saan sinuun yhteyden osoitteen selvittämiseksi ja kirjan toimittamiseksi perille. 

Viikonloppukokin ja apukokkien kokkailuja voit seurata blogin lisäksi myös facebookissa ja instagramissa.

Tonnikalaa grillattuna - kerrankin ihan oikeaa tonnikalaa

Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun meidän perheessä on käynyt niin, että inspiraatio ruokaan on saatu Rick Steinin ruokamatkoilta. Viime viikonloppuna olin viettämässä perjantaita oluen ja hyvän ruuan merkeissä Tampereella muutamien bloggaajakavereiden kanssa. Hotelliaamiaisen jälkeen soittelin kotiin miehelle ja kysäisin toisinko tullessani hallista jotain. Tilaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Tehdään tonnikalaa, kun Rick Steinkin teki Cadizissa." Matkalla Tampereen kauppahallin parhaaseen kalakauppaan Kalaherkut Nygrenille, en malttanut olla poikkeamatta hallin parhaassa juustokaupassa. Juustosopista matkaan tarttui burrata, josta tehtiin tonnikalalle hyvin saman tyylin alkusalaatti kuin aikaisemminkin olen tehnyt. Nyt ei ollut mansikoita, mutta mansikoiden sijaan laitoin burratasalaattiin puolikuivattuja tomaatteja ja hunajamelonia.

Emme juuri syö tuoretta tonnikalaa, vaan lähinnä säilykkeenä. Syitä tähän on monia yksi niistä on saatavuus. Tuoretta tonnikalaa ole tarjolla kotikaupungissa. Toinen syy on tietysti lajin uhanalaisuus. Monet tonnikalakannat ovat ylikalastettuja. Säilyketonnikala on yleensä bonniittia, joka on elinvoimainen laji. Tonnikalan uhanalaisuus johtuu osin liikapyynnistä ja osin pyyntimenetelmistä. Suurin osa tonnikalan kalastuksesta tapahtuu menetelmillä, jossa pyydyksiin jää myös runsas määrä sivutuotteita esimerkiksi keskenkasvuisia uhanalaisia tonnikaloja. Sekä säilykkeitä, että tuoretta tonnikalaa ostaessani pyrin ostamaan MSC-sertifioitua kalaa, jolloin tuntuu, että on tehnyt edes jotain uhanalaisen lajin eteen. Nygreniillä vakuutettiin, että myynnissä oleva kala on sertifioitua.

Tonnikalan valmistus on tarkkaa hommaa. Tärkeintä on, että kalaa ei kypsennä liikaa. Mielestäni parhaaseen lopputulokseen pääsee grillillä. Tonnikala kannattaa ottaa huoneenlämpöön hyvissä ajoin, ainakin puoli tuntia, ennen grillaamista. Kannattaa muuten tuoksutella tuoretta tonnikalaa, se tuoksuu ihanasti mereltä! Myöskin maustamisen ja lisäkkeiden makujen kanssa kannattaa olla tarkkana. Kalan maku ei ole voimakas. Koska tonnikala on vähärasvaista, se kaipaa vähän rasvaa kaverikseen. Kalalle käy joko hyvälaatuista oliiviöljyä tai maustevoita. Ainakin tämän reseptin pistaasipähkinävoi antoi kalalle kivasti aromia.

*

Grillattua tonnikalaa pistaasivoilla ja pinaattihöystöllä

Pistaasivoi

30 g parmesania raastettuna

50 g huoneenlämmintä voita

2 tl oreganoa

limen raastettu kuori

1/2 dl pistaaseja rouhittuna

Sekoita pistaasivoin ainekset tahnaksi. Kauli tahna tasaiseksi levyksi kahden leivinpaperin välissä ja nosta jääkaappiin jähmettymään. Voit valmistaa maustevoin hyvissä ajoin etukäteen ja pakastaa sen. Pakastimesta voi ottaa pistaasivoita tarpeen mukaan käyttöösi. Pistaasivoi sopii myös esimerkiksi lohen kanssa. 

Koska pistaasivoissa on juustoa, sitä voi hyvin myös gratinointiin. Jos käytät pistaasivoin gratinointiin, kannattaa lisätä massaan 1 rkl korppujauhoja. 

Grillattu tonnikala

tonnikala pihvi per syöjä

suolaa

Mausta tonnikala kevyesti suolalla. Grillaa kalaa suoralla lämmöllä noin 2-3 minuuttia puoleltaan. Tonnikala on mielestäni parhaimmillaan, kun se jää keskeltä roseeksi. Ainakin meidän paksuiksi leikatut pihvit jäivät juuri sopivan punertavaksi sisältä.

Pinaattihöystö

oliiviöljyä

valkosipulin kynsi ohueksi viipaloituna

puolikas keltasipuli ohueksi viipaloituna

babypinaattia

puolitettuja kirsikkatomaatteja

paahdettuja pinjansiemeniä

sitruunanmehua

myllystä pari pyöräytystä suolaa ja pippuria

Kuullottele sipuleita ja pinaattia oliiviöljyssä. Lisää lopuksi tomaatit ja pinjansiemenet. Mausta sitruunamehulla, suolalla ja  pippurilla.

Kokoa annos pinaattihöystöstä ja tonnikalasta, jonka päälle on muutama viipale pistaasivoita. Varaa lautaselle myös sitruunaviipale, jolla voi maustaa ruokaa vielä pöydässä. Nautiskele kylmän valkoviinin kera.

*

Grillattu tonnikala vei meidät heti kesä- ja kesälomafiilikseen. Loman alkuun on aikaa vielä kuukauden verran, mutta täytyy virittäytyä sitä ennen tunnelmaan muistelemalla lomamatkoja ja syömällä kesäruokia. Hauskasti tämä tonnikala yhdistyi mielessä viime kesäiseen Kroatian reissuun. 

Saas nähdä mitä ensi viikonloppuna syödään. Rick Stein on illalla Thessalonikissa... Viikonlopun sapuskat päätyvät reaaliajassa aivan varmasti instagramiin ehkä myös facebookiin. Tervetuloa seuraamaan, vaikka kaikilla kanavilla!

Olutta menun alusta loppuun - Panimoravintola Plevna

En ole kovin kummoinen asiantuntija mitä oluisiin tulee. Pidän kyllä oluen mausta, mutta en ole kovinkaan kekseliäs tai seikkailunhaluinen, vaan valitsen useinmiten suomalaisen lagerin. Luultavasti olut on vielä jonkin ison panimon tuote, siksi olinkin valtavan innostunut, kun sain kutsun keväiseen blogitapaamiseen Tampereelle. Marika oli järjestänyt mukavaa ohjelmaa perjantaiksi ja lauantaiksi. Ensimmäinen etappi oli oluttasting ja lounas Panimoravintola Plevnassa. 

Panimoravintola Plevna on perinteikäs tamperelainen ravintola. Ravintolasalista tulee mieleen ihan keskieurooppalaiset olutkellarit ja -hallit. Plevnassa pääsee samaan tunnelmaan kuin mitä voi kokea esimerkiksi yhdessä lempikaupungeistani Prahassa, jossa piipahdimme viimeksi joulun alla. En oikeastaan ollut tajunnutkaan kuinka iso Plevnan ravintolasali on, vaikka toki olen vieraillut Plevnassa aiemminkin. Plevnassa oli perjantaina lounasaikaan melko rauhallista, mutta siinä oluita maistellessamme sisään tuli parikin isoa ryhmää, jotka hukkuivat ravintolasalin uumeniin.

Tampereen panimohistoria alku on 1800-luvun puolen välin paikkeilla. Plevnan historia ei yllä ihan yhtä kauaksi, vaikka senkin historia on jo piktä. Plevna on toiminut Finlaysonin alueella vuodesta vuodesta 1994. Ravintolassa tarjoillaan perinteistä pubiruokaa ja olutta. Paitsi olutta Plevnan panimossa valmistetaan myös siidereitä ja simaa. Yhteistä Plevnan kaikille tuotteille on lisäaineettomuus. 

Meidän vierailulle olikin mietitty valmiiksi erityyppisiä juomia ja alkuruoka. Pääruuan ja jälkiruuan saimme valita itse. Odotin maistaisia mielenkiinnolla. Pöytään oli katettu valmiiksi hieman hapanta, mutta silti hedelmäistä ja raikasta Saisonia, joka on Plevnan kausiolut. Ajatuksena oli, että Saison juodaan alkuruokien kanssa. Pääruokaa varten lasiin oli kaadettu Plevnan palkittu Bock, joka on saksalaistyyppinen lager. Jälkiruokaa silmällä pitäen pöydässä oli lasilliset Plevnan panimosimaa, jota odotin ehkä eniten. 

Tarkoituksena oli myös tutustua panimoon ja sen tuotteisiin virtuaaliesityksen kautta samalla kun joimme olutta ja söimme. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava, että ainakin omalla kohdallani ruoka ja juoma veivät päähuomion ja esitys jäi toissijaiseksi. Täytyynee korjata asia toisella kerralla.

Saisonin kanssa pöytän kannettiin olutlautanen, tai itse asiassa kaksi ja me neljä naista älysimme heti, että millään emme saa kahta lautaa tyhjäksi. Olutlautanen oli hyvin perinteinen ilmakuivattuine kinkkuineen, oliiveineen ja coctailkurkkuineen. Saisonin raikkaus taittoi makuja hyvin. Olin tosi onnellinen, että raikkaan juoman lisäksi olutlautasella oli viinirypäleitä. Ne toivat kaivattua makeutta olutlautasen suolaisten, happamien ja etikkaisten makujen rinnalle. Olutlautanen oli niin runsas, että neljälle olisi riittänyt yksikin jaettavaksi, varsinkin tarkoituksena oli syödä myös pääruoka.

Olutlautanen on niin runsas, että siitä jaettavaksi ainakin kahdelle

Pääruokaa valittaessa kävi ilmi, että minä olin porukan äijä. Ladyt valitsivat hienostuneesti lohta, mutta minä otin makkaraa. Oluttuvassa kun kerran oltiin. Valintani ei ollut ollenkaan huono. Vahva Bock (6.6%) sopi voimakkaasti maustettuun bratwurstin kylkeen kuin nenä päähän. Annos vain oli niin iso, etten mitenkään jaksanut syödä sitä kokonaan. Se oli seurueen muiden naisten onni. Kehuttuani Bockin, bratwurstin ja lämpimän hapankaalin yhdistelmää, muutkin halusivat maistaa. Kaikki olivat vakuttuneita makuyhdistelmästä.

Bratwurstia, lämmintä hapankaalia ja talon sinappia.

Jälkiruuaksi valitsimme vain kaksi annosta, joita maistelimme ristiin pöydän molemmilta puolilta. Jälkiruuan kanssa emme juoneet olutta, vaan simaa, jonka hunajainen raikas maku oli koko seurueelle mieleinen. Ilman olutta ei jälkiruuallakaan jääty. Jälkiruokajäätelö oli nimittäin maustettu Stoutilla. Itse olisin suonut jäätelöön jopa enemmän mallaksen makua. Toinen jälkiruoka-annoksen jäätelö oli valmistettu Plevnan simasta, samaisesta jota meillä oli laseissamme. En yleensä ole jäätelöfani, mutta näitä maisteli ilokseen. Olin tosi onnellinen, että tulimme tilanneeksi jälkiruuat tasan. Plevnan annokset olivat niin runsaat, että meiltä jäi ruokaa hävikiksi asti. Pahoittelen sitä!

Stoutjäätelöä ja suklaata

Plevnasta jatkoimme matkaa Suuret oluet pienet panimot -tapahtumaan. Valitettavasti visiittimme aurinkoiselle Keskustorille oli vain pikainen, koska meillä oli illaksi vielä muuta ohjelmaa. Keskustorilla Panimo Honkavuoren Inkeriä maistellessani totesin, että ensi kesänä tapahtumaan on tultava oikein ajan kanssa. Kylmän huurteisena nautittu inkiväärillä maustettu vehnäolut jäi erityisesti mieleeni, vaikka muitakin oluita Keskustorilla maistelin.

Oluita maistelin yhdessä Ranteita myöjen taikinasa -blogin Marikan, Savusuolaa-blogin Janican ja Makeaa elämää pilvilinnassa -blogin Annan kanssa. Kiitos seurasta naiset ja erityiskiitos Marikalle järjestelyistä! Tapaamisen muusta ohjelmasta myöhemmin lisää.

Yhteistyö: Panimoravintola Plevana tarjosi oluttastingin ja lounaan.

Kyssäkaalisalaatti ja piimäkastike

Olen aikaisemminkin kehunut meidän kirjastoa, ja jatkan taas sen kehumista. Meidän kirjastossa on ihan varmasti ruuasta kiinnostunut informaatikko, niin paljon siellä on kirjoja ruuasta. Tasaisin väliajoin haen uuden ruokakirjan, selaan, suunnittelen, haen insipiraatiota ja ehkä kokkaankin. Jos kirja on hyvä, saatan ostaa sen myös itselleni. Viimeiseksi kirjastosta tarttui mukaani Rouva Kasviksen parhaat. Taas löytyi kirja, jonka voisi kokata kannesta kanteen, ja jonka kelpuuttaisin omaankin keittokirjahyllyyn. Tai tunnustanko? Keittokirjakaappiini.

Rouva Kasviksen kirja on jaoiteltu satokauden mukaan. Pääpaino on kasviksissa, mutta liharuokiakin löytyy. Niin kaunis ja lämmin kesä nyt onkin, aloin jo hieman haikailla ajassa eteenpäin. Vielä ei paljon ole kotimaisia satokausituotteita. Rouva Kasviksen kirjasta ensimmäisenä kokeiluun pääsi kesäinen salaatti, jonka pääraaka-aineena on kyssäkaali. Lisäksi salaattiin tulee makua omenasta ja hunajameloonista. Kyssäkaalin makuun pääsin pari vuotta sitten, kun hauduttelin kyssäkaalia voissa. Olinkohan mahtanut sitä ennen edes maistanut kyssäkaalia?

Rouva Kasviksen kyssäkaalisalaatin kastike valmistetaan piimästä. Piimä ja kaali ovat molemmat suurinta herkkuani. Ja trendikkäitäkin molemmat. Piimän trendikkyydestä tulin vakuuttuneeksi viimeistään muutama viikko sitten, kun kävimme syömässä Ravinteli Berthassa Tampereella. Piimää oli annoksissa läpi menun. Ja jotenkin näistä hapanmaitotuotteista piimästä ja viilistä tulee kesäinen fiilis.

Samoin kyssäkaali eli kaalirapi on kesäinen. Kyssäkaali maustuu hieman nauriilta, mutta maku on miedompi. Nuoren kyssäkaalin rakenteesta tulee vähän mieleen retiisi, joka on toinen kesän ihanuus. Minusta kyssäkaali sopii hyvin yhteen kalan kanssa. Tänäänkin savustin lohifileen, jonka kanssa kesäinen salaatti nautittiin. Resepti on helppo ja nopea:

*

Kyssäkaalisalaatti ja piimäkastike

2 pienehköä kyssäkaalia

puolikas pienestä hunajamelonista

1 vihreä omena

ruohosipulia

Piimäkastike

2 dl piimää

2 dl turkkilaista jogurttia

2 tl dijonsinappia

2 rkl sitruunamehua

1 tl hunajaa

suolaa

mustapippuria

Sekoita aluksi kastike ainekset keskenään tilavassa kulhossa.

Kuori kyssäkaali, meloni ja omena. Raasta ohuiksi tikkumaisiksi suikaleiksi mandoliinilla tai tehokkalla vihannesraudalla. Hienonna ruohosipuli. Lisää kasvikset kastikkeen joukkoon ja sekoittele kahden lusikan avulla nostellen sekaisin.

Kyssäkaalisalaatti sopii tarjolle esimerkiksi grilliruokien kanssa. Kyssäkaalin maku käy yksiin myös kalan kanssa.

*

Kyssäkaalisalaatti on ihan varteenotettava kilpailija coleslawlle, jota ainakin tässä taloudessa tehdään monenlaisilla variaatioilla pitkin kesää. Miedonmakuisena kyssäkaali saattaa sopia lasten suuhun muita kaaleja paremmin.

Jos kaipaat uusia kasvisruoka vinkkejä tai muistinvirkistystä ylipäätään kasvisten monipuoliseen käyttöön suosittelen tutustumaan Rouva Kasvikseen. Reseptit ovat selkeitä, raaka-aineet edullisia ja helposti saatavilla. Minä aion jatkaa kesäreseptien parissa, kunhan vain tulee vuoroni kokata. Pari seuraavaa kokkausvuoroa on jaettu apukokeille. Lähiaikoina on tulossa raporttia siitä, mitkä ruokareseptit 12- ja 9-vuotiaat apukokit valitsivat kokattavakseen Suomen lasten kotiruoka -kirjasta, ja siitä miten toteutus onnistui.

Mustikka kukkii komeasti. Nyt pidetään peukkuja, ettei tule hallaöitä!

Pinaattilätyt - hellepäivän herkku

Tälle illalle oli varattu päivälliseksi perunoita, mutta eipä paljon helteellä houkuttele perunat ja soosi. Vihreää teki mieli. Soittelin töistä kotiin apukokille, että ottaisi pakkasesta pinaattia sulamaan. Lupasin paistaa päivälliseksi pinaattilättyjä. Viitseliäs tekisi tähän aikaan lätyt nokkosista, mutta nokkosten kerääminen ja ryöppääminen ei ole arki-illan hommaa. Nokkoslätyt ovat kyllä herkullisia! Pakastepinaatti on oikein hyvä vaihtoehto. Olen ottanut tavaksi paistaa kaikki lätyt jauhosekoituksesta, joissa saattaa olla sekä ohra-, vehnä- ja ruisjauhoa vaihtelevin suhtein. Tällaisia valmiita lättyjauhosekoituksia on monilla pienillä myllyillä. 

*

Pinaattilätyt

150 g pakastepinaattia

5 kananmunaa

8 dl maitoa

4,5 dl lettujauhoseosta

suolaa

ripaus valkopippuria

2 rkl ruokaöljyä

Paistamiseen 

voita

Valmista lättytaikina sekoittamalla maito, munat ja jauhot keskenään. Mausta suolalla ja ripauksella valkopippuria. Lisää taikinaan sulaneet pinaatit.

Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Lisää taikinaan ruokaöljy juuri ennen kuin alat paistaa lättyjä.

Paista lätyt voissa. Lättyihin tulee makua ja väriä. Isolla pannulla paistaminen joutuu nopeammin.

*

Lättytaikina, jossa on paljon kananmunaa, on helppoa paistaa. Pelkästään paistamisen takia en käyttänyt kananmunia runsaalla kädellä, vaan taustalla oli tietysti ajatus siitä, että ruoka pitäisi kylläisenä. Pinaattilätyt taisi olla mieleinen vaihtoehto muillekin. Kaikki meni.

Napsin lettujen päälle koristeeksi basilikaa ja talvesta selvinnyttä oreganoa. Kukkaset keräsin luumupuusta. Meillä vietetään hanamia! Kun ruuan jälkeen rupesin selailemaan blogeja, huomasin, että Kipparin morsian on tänään kirjoitellut enemmänkin kukkasista ruuanlaitossa. Paljon olisi kaikkea mitä voisi kokeilla.

Kuulemma 2010 keväällä on ollut viimeksi samankaltainen lämmin jakso kuin nyt. Toivotaan, että tämä lämmin jakso ennustaa hyvää ja lämmintä kesää! Kevät ja kesä 2010 on jäänyt mieleen siitä, että olimme aina ulkona. Silloin meillä oli taapero ja leikki-ikäinen, joten näin varmasti on ollutkin. Se oli myös kesä, jolloin silloisesta autosta hajosi ilmatointi kesken muumimaailmareissun. Tänä kesänä ei lähdetä muumimaailmaan. Perheessä on koululainen ja esiteini, joilla on jo muut huvit kuin muumit. Voi apua tätä ajan kulua... 

Haukiquenellit - hauki omasta katiskasta

Vihdoinkin sain valmistettua haukiquenelleja, ja vielä itse pyydetystä hauesta. Uitamme katiskaa rannassa joka kevät heti jäiden lähdön jälkeen. Toiveissa on suuret särkisaaliit. Särkiä siksi, että ne ovat parhaita syöttejä ravuille. Monena keväänä saalis on jäänyt niin särkien suhteen kuin muutenkin todella laihaksi. Aina välillä katiskasta on särkien lisäksi löytynyt kuhia tai haukia. Yhtenä keväänä saimme apukokin kokoisen hauen. Kala, ja apukokki, olivat noin 115 cm pitkiä, kala painoi kymmenisen kiloa ja apukokki vähän enemmän. Juuri tuolloin ei ollut mahdollisuutta ruveta käsittelemään isoa kalaa, mutta saimme kyllä maistiaiset naapurilta, joka iloisena otti suuren hauen vastaan. Hyvää oli isokin hauki.

En tullut punninneeksi viime viikolla pyydettyä haukea kokonaisena, mutta hyvä ruoka siitä saatiin neljälle ja mahtavaa lientä, jota riitti pakastettavaksi asti. Oliskohan ollut pari kiloinen se kokonainen kala. En ole kummoinen kalankäsittelijä, ja siksi luovutinkin hauen leikkaamisen suosiolla miehelle. Hän poisti hauelta kidukset ja leikkasi lihat irti ruodosta. Keitin perkeistä liemen Ripaus tryffeliä -blogin ohjeilla ja valmistin quenellit loppuun. Ihan hyvä työnjako. Kun miettii kokonaisuutta, ruoka oli melkoisen työläs valmistaa, mutta lopputulos oli palkitseva. Vaivansa väärtti.

*

Haukiquenellit

450 g hauen lihaa

2 kananmunan valkuaista

0,5 dl kuohukermaa

suolaa

hyvin varovasti valkopippuria

1,5 l kalalientä

suurus

0,5 dl kermaa

1 rkl vehnäjauhoja

Laita hauki yleiskoneeseen tai vastaavaan. Pyöritä terää useita minuutteja niin, että kala leikkautuu ja jauhautuu tasaiseksi massaksi. Lisää massaan koneen pyöriessä kananmunan valkuaiset rakenne rikottuna ja kerma ohuena nauhana. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Pyöritä konetta vielä sen verran, että aineet ovat sekaisin ja massa tasaista.

Laita quenellimassa jääkaappiin tekeytymään vähintään pariksi tunniksi, mutta pidempi aikakaan ei haittaa. Minä tein massan aamulla ja ruoka tehtiin iltasella.

Kuumenna kalaliemi laakeassa kattilassa tai paistokasarissa kiehuvan kuumaksi. Käytin liemenä edellisenä päivänä hauen perkeistä keittämääni kalalientä, mutta valmiskin liemi kelpaa. Kannattaa kuitenkin käyttää laadukasta lientä. Koska massaa ei oikein voi maistaa raakana, tässä vaiheessa kannattaa kypsentää testiquenelli, jotta pääset testaamaan onko massassa tarpeeksi suolaa.

Pyörittele kahden lusikan avulla massasta palloja. Laske pallot varovasti kiehuvaan kalaliemeen ja anna kypsyä pallojen koosta riippuen 5-10 minuuttia. Liemi kannattaa pitää kunnolla kiehuvana, etteivät kylmät kalapullat jäähdytä sitä.Nosta quenellit liemestä reikakauhalla tarjoiluastiaan folion alle. Tarjoiluastia kannattaa lämmittää, jotta quenellit eivät jäähdy liikaa, sillä aikaa kun valmistat kastikkeen. 

Kun viimeinenkin quenelli on nostettu kattilasta, siivilöi liemi kattilaan. Kuumenna siivilöity liemi kiehuvaksi. Sekoita kerman joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos ohuena nauhana koko ajan sekoittaen liemen joukkoon. Anna kiehua muutama minuutti, että vehnäjauhot kypsyvät ja kastike sakenee. Taisin keitellä lientä quenellejä kypsentäessäni niin tehokkaasti kokoon, että pieni määrä suurusta riitti. Suhteuta kuitenkin suuruksen määrä liemeen. Saattaa olla, että tarvitset suuurusta eri määrän kuin minä.

Olin kastikkeen makuun niin tyytyväinen, että en lisännyt siihen enää edes suolaa. Haukiquenellit nautittiin kastikkeen, perunamuusin ja grillatun parsan ja varhaiskaalin kera helatorstain päivällisellä.

*

Olin täydellisen tyytyväinen haukiquenellien makuun. Koepalaa maistellessani kauhistelin hieman valkopippurin makua, joka puski läpi. Sille ei enää voinut tehdä mitään, mutta lopulta kokonaisuudessa valkopippuri ei enää maistunutkaan niin voimakkaasti. Koepala kannattaa tosiaan paistaa, koska raakaa massaa ei pysty mitenkään maistamaan ja esimerkiksi suolan määrän arvioiminen on todella hankalaa. Minäkin päädyin lisäämään massaan hieman suolaa.

Sattuipa vielä niin hyvä tuuri, että viime viikolla quenellien valmistusta suunnitellessani, huomaisin paikallisen ravintolan tarjoavan lounaaksi haukipalleroita. Kävin syömässä annoksen, ja se kannatti, sillä otin haukipalleroista opikseni. Lounaaksi nauttimani pallerot olivat kauniinpia kuin itsetekemäni, mutta maussa voitin minä. Lounaskokemuksen ansiosta osasin varoa kypsentämästä quenelleja liikaa. Ylikypsänä pallerot sitkistyvät ja kananmuna alkaa maistua läpi. Tarkasti kun kypsentää maku ja rakenne pysyvät täydellisinä.

Olen niin fiiliksistä tästä yhdestäkin hauesta, että tällä elää, vaikka ensi kevääseen, ellei ahti sitten suo lisää antejaan. Varsinkin, kun tänään katiska oli osunut särkiparveen ja saimme pakastimeen suuren määrän pikku-särkiä ravustuskautta varten.