Täyteläinen raparperi-mascarponepiirakka

Raparperi on sellainen herkku, että siinä olisi potentiaalia vaikka mihin. Viikonloppukokilla on tullut hyödynnettyä raparperia lähinnä makeisiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin. Tällä kerralla metsästin täydellistä raparperipiirakkaa, ja onnistuinkin aika hyvin. Raparperi-mascarponepiirakka nautittiin jälkiruokana, mutta yhtä hyvin täyteläinen ja pehmeä piirakka sopii tarjottavaksi kahvipöytään.

*

Raparperi-mascarponepiirakka

Pohja

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl kaurahiutaleita

nokare voita vuokan voiteluun

Täyte

6 dl raparperin paloja

2 rkl sokeria

250 g mascarponejuustoa

1,5 dl sokeria

2 dl kuohukermaa

3 kananmunaa

2 tl vanilijasokeria

2 tl kanelia

Valmista ensin piirakan pohja. Vaahdota 150 g pehmeää voita ja sokeria. Sekoita vaahtoon yksi muna, jauhot ja kaurahiutaleet. Laita pohja jääkaappiin vetäytymään sillä aikaa, kun valmistat täytteen.

Kuori(, jos on tarpeen. Minä en kuorinut, koska oli niin nuorta raparperia.) ja pilko raparperit pieniksi. Sekoita raparperin paljon joukkoon sokeri. Jätä sivuun mehustumaan.

Valmista täyte sekoittamalla juusto, kerma, sokeri, muna ja mausteet sekaisin.

Voitele uunivuoka nokareella voita ja taputtele taikina piirakkavuuan pohjalle ja reunoille. Käytin vuokaa, joka oli halkaisijaltaan 24 cm, mutta ota sinä isompi vuoka. Osa minun piirakkani täytteistä kiehui uunin pohjalle, koska vuoka oli liian pieni. Kaada kerma-juustomassa taikinan päälle ja ripottele pinnalle raparperit.

Paista 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Jos piirakan pinta uhkaa tummua liikaa, laita päälle folioa. Anna piirakan vetäytyä ja jäähtyä tovi ennen tarjoamista. 

*

Piirakkapohja on vanha tuttu. Sitä voisi kutsua luottoreseptiksi. Pohjaa tulee käytettyä makeisiin piirakoihin useasti. Tykkään lisätä taikinaan kaurahiutaleita. Ne tekevät pohjasta pehmeämmän. Pehmeää oli täytekin. Täyteläinen ja pehmeä mascarpone oli täydellinen vastinpari hapokkaalle raparperille.  Aika runsashan tämä piirakka kermoineen ja juustoineen on, mutta toisaalta se ei tarvitse kylkeensä lainkaan vaniljakastiketta tai jäätelöä kuten raparperipiirakat yleensä. Täyteläisestä piirakasta tuli perheen suosikki. Se kelpasi jopa kuopukselle, joka yleensä nyppii raparperinpalaset pois piirakasta. 

Raparperini on istutettu jo kaksi vuotta sitten, mutta se tuottaa kovin maltillisesti satoa. Tämän piirakan ja pari jälkiruokaa tehtyäni saankin odotella pidempään omasta raparperista tehtyä ruokaa. Onneksi työkaveri toi jo aikaisemmin pahimpaan raparperin tuskaan muutaman varren. Tulevana viikonloppuna ajattelin hyödyntää lapsuudenkodin raparperipuskaa, joka taitaa olla vanhaa perinnelajiketta. 

Raparperi raaka-aineena kiinnostaa minua kovasti. Olen nimittäin sitä mieltä, että raparperista olisi paljon enempään kuin mitä sitä nykyisellään käytän. Joku kerta kehittelen maistuvan lisäkkeen liharuualle. Vai olisiko jollakin vinkata hyvä resepti?