Berliinissä - kurkistus perheen yhteisen loman alkuun

Kun lähtee liikkeelle kukon laulun aikaan, tai vielä vähän aiemmin, ehtii yhdenkin päivän aikana vaikka mitä. Tämä tuli todistettua lauantaina. Otimme perheen kanssa varaslähdön kesälomaan ja vietimme pitkän viikonlopun Berliinissä jo ennen aikuisten varsinaisia vuosilomia. Matkamessujen aikaan hankitut edulliset lentoliput ja huolella valittu hotelli olivat hyvissä ajoin tehtyjä valmisteluita matkaa varten. Tarkoitus oli tutustua kohteeseen ennakkoon hieman tarkemminkin, mutta arjen kiireessä valmistautuminen jäi todella vähiin. Onneksi kohde oli melko paljon matkustaneelle miehelle ennestään tuttu, vaikkakin tämän reissun jälkeen tuntuu, että perheen todellisia maailmanmatkaajia ovat apukokit (10- ja 7-vuotta), ainakin asenteensa puolesta.

Suosimme tämänkaltaisilla matkoilla pieniä hotelleja. Tärkeimpiä kriteereitä hotellille on kohtuullisen hinnan lisäksi se, että saadaan koko perhe samaan huoneeseen, mutta kuitenkin siten, että tilaa on mukavasti. Myös sijainnin on oltava sellainen, että kulkeminen on turvallista ja vaivatonta. Hotellin lähellä on oltava jotain tekemistä, nähtävää ja ravintolapalveluita, vaikka olemme kyllä lomallamme valmiita liikkumaan. Lisäksi koemme, että aamiainen on mukava nauttia hotellissa. Jälleen kerran hotellivalinta osui aivan nappiin. Comfort Hotel Auberge sijaitsi Scönebergin kaupunginosassa aivan Wittenbergplazin kauniin art deco-tyylisen metroaseman kupeessa. Maamerkkinä mainittakoon vielä KaDeWe-tavaratalo aivan kulman takana. Hotellin lähistöltä löytyi myös useamman bussilinjan pysäkit. Vaikka sijainti oli keskeinen, kaupungin äänet eivät juurikaan kuuluneet hotellihuoneeseen. Lentokentältä hotelliin pääsimme helposti ensin bussilla X9 ja sitten lyhyellä metromatkalla U2-linjaa Zoologischer Gartenin ohi Wittenbergille. (Tämän jälkeen aivomadoksi jääkin U2:n Zoo station.)

Monissa kaupungeissa kuten Berliinissäkin majoitustarjonta on runsasta. Suosittuja näyttävät olevan myös erilaiset huoneistot. Huoneiston vuokraamista voisi joku kerta kokeilla, mutta toisaalta neljän päivän matka on niin lyhyt, että tuntuu helpommalta ja yksinkertaisemmalta mennä hotelliin palveltavaksi.

Hotellihuoneemme oli tilava ja avara. Huoneessa oli pieni parveke. Kaikille matkaajille, myös lapsille, oli omat sängyt. Vaikka säät viikonlopun aikana olivat hyvät, suomalaista kesäsäätä vastaavat, huone ei muuttunut tukalan kuumaksi. Hellekaudella näin voi käydä, sillä huoneessa ei ollut ilmastointia. Myös minibaaria saattaisin huoneeseen kaivata. Vaikka hotelli oli täynnä, huoneeseen ei kantautunut toisista huoneista tai käytävältä mitään ääniä. Tosin se, että neljän sängyn huoneemme oli hotellin toiseksi ylimmäisessä, eli neljännessä , kerroksessa saattoi vaikuttaa asiaan. Liikuntarajoitteiselle hotellissa liikkuminen olisi ollut hankalaa. Hotellissa oli hissi, mutta jälkeenpäin rakennettuna hissiin ja hissistä noustiin pois aina kerrosten välissä.

Palvelu hotelli Aubergessä oli ensiluokkaista ja ystävällistä. Aamiaistarjoilijana toiminut herttainen rouva piti huolen, että pöytään tuotu kahvipannu pysyi täytenä. Aamiainen oli monipuolinen ja runsas. Noutopöydässä oli tarjolla erilaisia leipiä ja croisantia, kananmunaa, leikkeleitä, juustoja, kasviksia, hedelmiä ja jugurttia. Joku olisi saattanut kaivata pöytään vielä jotain lämmintä, mutta henkilökohtaisesti olin enemmän kuin tyytyväinen, kun huomasin tarjolla olevan useita eri juustoja ja hilloja. Pienin nautti siitä, että sai aamuteensä omassa pienessä posliinisessa teekannussa ja nutella on lomaherkku, joka maistuu aamupalan jälkiruokana koko perheelle.

Vielä lauantaina emme päässeet nauttimaan hotellin aamiaista, vaikka oli vielä aivan aamiaisaika, kun olimme perillä. Pikaisen hotellihuoneessa piipahduksen jälkeen lähdimme heti matkaan. Suuntana oli Winterfeldplazin lauantainen ruokatori. Ennakkoluuloiset apukokit eivät löytäneet torilta mitään maistamisen arvoista. Aikuisille olisi löytynyt vaikka mitä. Päädyimme haukkaamaan edulliseen hintaan turkkilaista pikaruokaa muun muassa gözlemiä eli pinaatti-juustopiirasta. Nälkäiset lapset ruokittiin torin kulmauksessa ravintola Ecksteinin aurinkoisella terassilla. He jakoivat Club sandwichin. Annos oli aivan jättiläismäinen! Tuhdista turkkilaisesta piirakasta kylläisenä nautin vain lasillisen proseccoa jäillä. Viimeistään silloin alkoi loma. 

Siitä, mitä sitten teimme Berliinissä, ajattelin kirjoittaa oman tarinansa. Onnistunut matka on tuoreena mielessä. Olimme kotona viime yönä tasan puolilta öin. Väsynyt, mutta onnellinen -lausahdus kuvaa hyvin tätä matkanjälkeisen työpäivän illan olotilaa. Ihan pakko oli päästä kirjoittamaan edes pieni pätkä mielenkiintoisesta, mutkattomasta ja mukavasta Berliinistä.

Muut Berliinin-matkan postaukset:
Berliinin nähtävyyksiä lapsiperheen silmin
Vielä kerran: perheen kanssa Berliinissä, osa 3