Kun näin Maistuis varmaan sullekin -blogissa jutun graavatuista keltuaisista, uteliaisuus heräsi heti. Kokeiltava oli! Eihän minulle ole koskaan tullut edes mieleen, että jotain muutakin voi tuoresuolata kuin lihaa tai kalaa. Kovin paljoa tietoa ei graavatuista keltuaisista löytynyt herra googlen avulla, joten menin hyvin pitkälti sen varassa, mitä Maistuis varmaan sullekin -blogista ja Iltalehden artikkelista löysin.
*
Graavatut keltuaiset
2 keltuaista
1 osa hienoa merisuolaa
1 osa sokeria
Sekoita yhtä paljon hienoa merisuolaa ja sokeria. Laita isompi osa seoksesta kannellisen astian pohjalle.
Erottele varovasti keltuainen ja valkuainen. Keltuaisen on säilyttävä ehjänä! Asettele varovasti keltuaiset seoksen päälle, ja ripottele loppu seoksesta vielä varovaisemmin keltuaisten päälle.
Sulje rasia tiiviillä kannella ja laita jääkaappiin vähintään neljäksi päiväksi.
Kaiva keltuaiset varovasti esiin suola-sokeriseoksesta. Ota ylimääräinen suola pois kiinteäksi muuttuneen keltuaisen pinnalta ja käytä keltuaiset haluamallasi tavalla.
*
Uskottava se on! Keltuainen graavaantui neljässä päivässä jääkaapissa täysin kiinteäksi. Suola-sokeriseos oli muuttunut jääkaapissa kosteaksi ja keltuaiset sai helposti kaivettua esiin. Ohjeissa luki, että graavaantuneen keltuaisen voisi huuhdella puhtaaksi ylimääräisestä suola-sokeriseoksesta, mutta tätä en uskaltanut tehdä. Mielestäni sain keltuaisin hyvin puhdistettua sormilla ja pullasudilla.
Aikani pyörittelin keltuaisia miettien mitä niille tekisin. Kokonainen keltuainen muistutti ulkonäötään lähinnä kuivattua aprikoosia. Väri oli suolauksessa muuttunut vielä keltaisemmaksi, melkein oranssiksi. Koostumukseltaan graavattu keltuainen on kiinteä. Lopulta päätin halkaista toisen keltuaisista. Sisältä koostumus oli myös kiinteä, mutta sisus oli pehmeämpi kuin ulkokuori. Sormiin rakenne tuntui toffeemaiselta.
Halkaistusta keltuaisesta veistelin sitten pienen pienen siivun maistettavaksi. Maku oli pettymys. Eihän se maistunut juuri miltään: ei suolalta, eikä kananmunalta. Sama tuomio tuli mieheltä, joka toimi vapaaehtoisena koekaniinina.
Syötäväksi keltuaiset oli tarkoitettu, ja lopulta ne päätyivät raastettuna maustamaan salaattia ja kermaviilikastiketta, jota syötiin savustettujen ahventen kanssa. Keltuaisen raastaminen onnistui hyvin riivinraudan karkeimmalla terällä ja raasteesta tuli itse asiassa todella kaunista. Voisinkin kuvitella käyttäväni keltuaista erilaisten ruokien esimerkiksi salaattien, kasvisten, kalan, kastikkeiden, jopa voileipäkakkujen koristeena. Mausta en oikein päässyt perille. Ilmeisesti suolaa voisi koittaa maustaa yrteillä, jolloin tulisi enemmän makuja.
Minä olen aina ajatellut, että kemia on tylsää, mutta kokkailuharrastuksen myötä olen tulossa toisiin aatoksiin. Mielenkiintoista tämä on. Uteliaisuus on ihmisen tärkein ominaisuus. Moni asia jäisi kokeilematta ja kokematta, ellei olisi tiedonjanoa ja uteliaisuutta.
Edit 5.4.2017: Sittemmin olen myös pikagraavannut keltuaisia. Lyhyellä graavauksella keltuainen jää pehmeäksi ja sisältä ihanan valuvaksi.
Edit 5.4.2017: Sittemmin olen myös pikagraavannut keltuaisia. Lyhyellä graavauksella keltuainen jää pehmeäksi ja sisältä ihanan valuvaksi.
Vanha postaus, toki, mutta jos joku tänne törmäilee vielä asiaa tutkiessaan, niin vinkiksi lontoota osaavalle hakusanat "Graved eggs". :)
VastaaPoistaKiitos vinkistä Lento! Liikehdintää on, joten vinkki tulee varmasti tarpeeseen. Otin sitä paitsi itse heti vinkistä vaarin ja kävin katsomassa heti pari linkkiä ja videoa. Nyt kiinnostaa kokeilla nopeaa graavausta, jotta keltuainen jää juoksevaksi. Pitkään graavatut olivat makunsa puolesta pettymys, ainakin jos vertaa confatuihin keltuaisiin. https://viikonloppukokki.blogspot.fi/2017/01/siikaceviche-ja-keltuainen-confit.html
Poista