Berliinin nähtävyyksiä lapsiperheen silmin

Berliinin tarjonta turistille on aivan hengästyttävä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Jos tykkää shoppailla, tarjontaa riittää. Me emme ole shoppailijatyyppejä, vaikka hotellimme olisi tässä suhteessa hyveillä hoodeilla sijainnutkin. Hotellista lisää täältä. Monet lasten kanssa Berliinissä käyneet ylistävät eläinpuistoa tai akvaariota. Me aikuiset päätimme despoottimaisesti, että tällä kerralla matkaan ei kuulu sen kummemmin zoota kuin aqariumiakaan. Tarkoitus oli tutustua Berliiniin historiallisten lasien läpi. 

Reichstag

Historiaahan riittää ja näkökulman voi valita. Kukin hallitsija ja vallassa oleva, jokainen aikakausi, sen ihmiset ja aatteet ovat jättäneet jälkensä kaupunkiin. Uusi aika on hyödyntänyt vanhaa. Hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi Siegelsäule, voitonpylväs, joka on alunperin  pystytetty preussilaisten voittamien taistelujen kunniaksi, mutta jonka Hitler siirsi omiin tarkoituksiinsa paremmin sopivalle paikalle. Samoin on Olympiastadion laita. Se on rakennettu vanhan stadioinin paikalle. Suureellinen antiikin historiasta selvästi vaikutteita ottanut stadion toimi Hitlerin näyttämönä vuoden 1936 olympialaisissa.

Panoramaa Olympiastadionilta

Upea stadion ympäristöineen oli ehdottomasti vierailemisen arvoinen. Stadionille on helppo suunnistaa, sillä se on U2 metrolinjan toinen tämänhetkisistä päätepysäkeistä. Viimeinen pysäkinväli oli remontissa. Mahtipontinen stadion vaikuttaa ulospäin matalalta, jopa pieneltä. Suuruus selvisi vasta sisäpuolella. Osa stadionista on maanpinnan alapuolella. Stadion katettu vasta 2006 jalkapallon MM-kilpailuja varten. Stadionilla ja sen ympäristössä oli vierailumme aikaan kuhinaa ja työntouhua. Järjestysmiestä jututtamalla syykin selvisi. Siellä valmistauduttiin Paul Mccartneyn keikkaan.

Pitkän viikonlopun aikana ehdimme vierailla myös kahdessa museossa. Museum Haus am Checkpoint Charlie oli museoista ehkä tylsempi, enkä lähtisi sitä välttämättä lapsiperheille suosittelemaan. Mielipiteeseen tosin saattaa vaikuttaa  sekä oma että lasten vireystila museossa käynnin aikana. Esillä oli mielenkiintoisia esineitä ja tarjolla oli tarinoita, mutta vieraskielisten opasteiden seuraaminen, tekstien tulkkaaminen ja ylipäätään koko vaikean asian selittäminen lapsille oli aika haastavaa, vaikka lapset nuoresta iästään huolimatta (10- ja 7-vuotta), suhtautuivat suurella kiinnostuksella asioihin. Ehkä meille olisi riittänyt pelkän rajanylityspaikan ja vartiokopin ihmettely.

Checkpoint Charlie

Sen sijaan DDR-museoa kehun. Museossa oli useampi iso ryhmä sinne astuessamme. Tungos onneksi helpotti nopeasti. Museon vieraskieliset opasteet eivät lapsia haitanneet, koska museo oli todella toiminnallinen. Mielestäni DDR-museo ei kertonut pelkästään itäsaksalaisten elämästä, vaan se oli ylipäätään hyvä ajankuva. Ihmeteltävää ja tutkittavaa riitti kaikille. Siinä missä me aikuiset tutkimme opasteita hieman syvällisemmin, lapset availivat itäsaksalaisen olohuoneen kirjahyllyn kaappeja, kurkistivat vaatekaappiin ja keittiön kaappeihin, ajoivat Trabantilla ja harjoittelivat kirjottamaan kyrilisillä kirjaimilla. Kuulusteluhuone ja selli tekivät niin ikään vaikutuksen. Museo löytyy helposti Berliinin tuomiokirkon takaa, Spreen toiselta puolelta, josta ihailimme jokimaisemaa ja tuomiokirkkoa.

Itselle kokonaisuutena vaikuttavin oli varmastikin sunnuntainen päivä, jonka teemaksi muodostui Berliinin muuri ja muurihistoria. Teema oli onnekas vahinko, sillä tarkoitus oli ainoastaan piipahtaa East Side Galleryssä, mutta tulimmekin seuranneeksi muuria pitkän matkaa. Lähdimme aamulla matkaan ja ajelimme ensin U-bahnilla eli metrolla Aleksanderplazille, jossa jatkoimme S-bahnilla Ostbahnhofille. Siellä pääsi ihmettelemään vapauden muistomerkiksi pystyyn jätettyä reilun kilometrin pituista muurinpätkää, johon taiteilijat eripuolilta maailmaa ovat maalanneet taideteoksia. East Side Gallery oli korjauksen alla ja taideteoksia jouduttiin ihailemaan aidan takaa. Kun pystyyn jätetty muurin pätkä loppui, pysähdyimme vielä ihmettelemään Oberbaumbrükea. Siltaa, jota Berliinin kauneimmaksikin kutsutaan, ja joka toimi valtakunnanrajana. 

Apukokit East side Galleryssa

Sillan jälkeen hyppäsimme raitiovaunuun M10, joka kuljetti meidät vielä syvemmälle Itä-Berliiniin Prenzlauer Bergin kaupunginosan läpi Mitten pohjoisosiin Bernauer Straselle, jossa tutustuimme lisää muurihistoriaan. Paikka on synkkä. Lukuisa määrä ihmisiä kuoli yrittäessään paeta idästä länteen. Raja oli niin lähellä, että paeta yritettiin yksinkertaisesti hyppäämällä itäpuolen talojen ikkunoista ulos länteen. Kun ikkunoiden umpeen muuraaminenkaan ei auttanut hillitsemään pakenemista, taloja purettiin rajan välittömästä läheisyydestä. Tämän jälkeen pakomatkat tehtiin muurin alitse kaivetuista tunneleista. Alueella oli paljon historiasta kertovia opastauluja ja valokuvia. Bernauer Strassen alue olikin informatiivisuudessaan ja konkreettisuudessaan varsin pysäyttävä. Bernauer Strasselta hyppäsimme S-bahniin, joka vei meidät Brandenburgin portin eteen. Ympäristössä oli tungosta: berliiniläiset valmistautuivat MM-kisojen jalkapallo-otteluun. Osa Tiergaten alueesta oli eristetty jalkapallo katsomoksi jättiscreeneineen päivineen. Me katselimme illan ottelua hotellihuoneessa. Saksan maalin jälkeinen ilotulitus kuului hotellille saakka. 

Vielä oli sen verran voimia jäljellä, että kävimme pikaisesti Holocaustin muistomerkillä, joka on hyvin lähellä Brandenburgin porttia. Holocaustin muistomerkki koostuu 2711 eri kokoisesta pylväästä, joiden välissä kuulemma kuuluu kävellä, jotta huomaa miten aaltoileva pohja ja eri kokoiset pylväät alkavat tuntua ahdistavilta ja uhkaavilta. Tätä neuvoa noudattaen kuljimme läpi muistomerkin. Muistomerkin alla olisi ollut näyttely kansanmurhan tapahtumista. Me emme näyttelyyn tutustuneet.

Usein matkoilla tulee vierailtua kirkoissa. Berliinin matka lienee siitä poikkeuksellinen, että emme tulleet käyneeksi kuin yhdessä kirkossa sisällä. Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirce oli kävelymatkan päässä hotelliltamme. Kirkko tuhoutui pommituksissa 1943 niin, että vain osa läntisestä tornista jäi pystyyn. Tornin viereen nousi 1960-luvun alussa lasiseinäinen kirkko, jossa todistetusti nykyäänkin pidetään jumalanpalveluksia. Nuorempi apukokki oli kirkkovierailun aikana sen verran väsynyt, että istuskeli tovin kuuntelemassa saksankielistä jumalanpalvelusta. Sinisen lasin hehkuun olisi voinut väsynyt nukahtaa.

Yksi Berliinin tunnetuimmista maamerkeistä on tv-torni. Torniin me emme jääneet jonottamaan, vaikka tornin ympäristössä, Lustgarten-puistossa, Neptunbrunnen-suihkulähteellä ja Aleksanderplazilla kuljeskelimme ja istuskelimmekin. Tornia kummasteltiin myös kauempaa ja monesta eri suunnasta.  Näky on vaikuttava! Ehkä seuraavalla kerralla on syytä nousta torniin katselemaan maisemaa, eikä tyytyä katselemaan tornia maisemassa.

Näkymä Oberbaumbrükeltä

Hyvin nopeasti osaan nimetä toisenkin syyn miksi Berliiniin kannattaa nähtävyyksien vuoksi palata uudelleen. Unter den Lindenillä oli valtaisat työmaat. Remontissa oli katu, metro kadun alla ja useat rakennukset kadun varrella. Emme nähneet pääkatua loistossaan. 

Neljässä päivässä ehdimme nähdä ja kokea melkoisesti. Palaan vielä yhdessä kirjoituksessa Berliiniin. Lähinnä siihen miten liikuimme kaupungissa, miten söimme ja joimme ja miten koimme kaupungin ja sen tunnelman. Selväksi lienee käynyt, että Berliini on oivallinen kaupunkimatkakohde myös lapsiperheelle, vaikka ei lapsille tarkoitetuissa kohteissa vierailisikaan.

Muut Berliini-postaukset: 
Berliinissä - kurkistus perheen yhteisen loman alkuun
Vielä kerran: perheen kanssa Berliinissä, osa 3