Namelakaa, pekaanipähkinää, suklaata, granaattiomenaa ja marenkia

Jälkiruokamopo lähti lapasesta

Aina välillä innostun jälkiruuasta. Tarkoitan, että todella innostun. Mulla lähtee helposti mopo käsistä. Jälkiruuan suhteen se tarkoittaa sitä, että rakentelen niin kovatöisen jälkiruuan, että jälkiruokakokkailuinnostus tulee tainnutettua pitkäksi aikaa. Tämän ovat nähneet monet instagram-seuraajani, jotka ovat saaneet todistaa, että upeankin illallisen jälkiruokana on useinmiten tuplaa, pätkistä, lakua ja jos sun mitä.

Tämän kertainen jälkiruokaviritys lähti liikkeelle namelakasta, mutta eihän vanukasta voi syödä sellaisenaan. Ja sitten se olikin menoa. Namelakan alle leivoin torttua pekaanipähkinästä ja suklaasta. Pakastinta järjestellessä näin valkuaisia, ja tuumasin, että paistan niistä marenkeja ja rapeutta jälkiruoka-annokseen. Tottahan hyvä jälkkäri vaatii myös vähän jotain hapokasta ja raikasta. Senpä vuoksi päädyin vielä keittelemään siirappia granaattiomenan siemenistä. Käykö kellekään muulle koskaan näin?

Mitä on namelaka?

Viime viikolla Master Chefissä tehtiin namelakaa. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta ja niinpä lähdin selvittämään asiaa googlettamalla. Namelaka on japanilaisvaikutteinen vanukas, joka keitetään kermasta ja valkosuklaasta. Siihen käytetään vain hyvin pieni määrä liivatetta. Silkkistä rakennetta tavoitellessa massaan lisätään hieman glugoosisiirappia. Namelaka vaatii asettumista, joten sen voi tai se pitää valmistaa hyvissä ajoin ennen nauttimista, riippuen siitä kuinka asian näkee. Namelakaa voi pursottaa tai hyytyneenä siitä voi lusikalla muotoilla palloja.

Ystäväni Terhi ehti jo kysellä reseptiä ,ja hänelle vinkkasinkin englanninkielisen sivuston. Suomeksi löysin namelakasta hyvin vähän mitään. Terhikään ei ollut kuullut namelakasta. Yksissä tuumin totesimme, että johtuu varmasti siitä, ettei ole tullut paljon pelattua glukoosisiirapin kanssa. Hyvinkin voi olla, että namelakaa on tullut syötyä esimerkiski leivoksissa tai kakuissa, mutta eihän kaikelle aina välttämättä ole nimeä.

Namelaka-, pekaanipähkinä-, granaattiomenajälkiruoka 

Namelaka

170 g valkoista suklaata
liivatelehti
1 dl täysmaitoa
1 tl glukoosisiirappia
2 dl kuohukermaa

Laita liivatelehti kylmään veteen. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa.

Lämmitä maito ja glukoosisiirappi kiehumispisteeseen. Sekoita liivatelehti joukkoon.

Kaada 1/3 kuumasta maito-siirappiseoksesta sulatetun suklaan joukkoon ja sekoita voimakkaasti. Kun massa on tasaisita sekoita loput maitoseoksesta suklaan joukkoon.

Lisää kerma ja sekoita voimakkaasti muutaman minuutin ajan sauvasekoittimella tai sähkövatkaimella niin, että massa on kauttaaltaan tasaista ja sekoittunut. Vältä ilmakuplien muodostumista.

Peitä seos elmukelmulla ja laita jääkaappiin asettumaan vähintään 6 tunniksi.

Pekaanipähkinä-suklaatorttu

3 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
125 g huoneenlämpöistä voita
1 dl sokeria
kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vahvaa kahvia

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit keskenään. Lisää muna ja jatka vielä vatkaamista.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi ne taikinan joukkoon. Lisää rouhitut pähkinät ja sekoita tasaiseksi.

Voitele torttuvuoka (halkaisija 24 cm) ja levitä taikina siihen. Voit paistaa leivinpaperilla vuoratulla uunipellillä 175 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Testaa kypsyys tikulla.

Koristeluun

granaattiomenasiirappia, granaattiomenansiemeniä ja marenkia

Kokoa annos pekaanipähkinä-suklaatortusta ja namelakasta. Koristele marengilla, granaattiomenan siemenillä ja siirapilla sekä marenginlla.

Kannattiko työläs jälkiruoka?

Ehdottomasti! Ensinnäkin namelaka oli silkkisen pehmää ja valmistui helposti. Kiinnostaisikin kuulla miten se toimii pursotettuna. Oletteko vatkanneet se uudelleen juuri ennen pursotusta? Toisekseen maut ja rakenteet kävivät hyvin yksiin. Kunhan vain joku opettaisi asettelua ja kärsivällisyyttä. Tai kai se on pikemminkin toisin päin. Ehkä kärsivällisempi ihminen saa kauniimman lopputuloksen aikaiseksi.

Sen verran työläs tämä jälkiruoka kuitenkin oli, että nyt on suuri riski palata Tupla-linjalle. Tosin nyt minulla on pakastimessa jalostettavaksi ainakin neljään jälkiruoka-annokseen pekaani-pähkinätorttua, kaunis lasipullollinen granaattiomenasiirappia ja iso lasipurkillinen marenkeja. Ainoastaan namelaka tuli syödyksi kokonaan. Sanoisin, että reseptin määrästä tulee 6 annosta. Kumpikin tyttäristä söi nimittäin kaksi annosta.