Myskikurpitsa-ruusukaalisalaatti vuohenjuustolla

Salaattiin lämpimiä makuja, värejä ja raaka-aineita

Jossasin vaiheessa keväällä alkaa tehdä mieli kaikkea tuoretta, vihreää ja raikasta. Syksyllä on vähän toisin päin. Alkaa tehdä mieli kaikkea lämmintä ja lämmittävää. Raikas vihreä salaatti on kaukana siitä mitä kroppa ja mieli kaipaa. Viime viikon kauppareissussa kahmin kärryyn monenlaista kauden kasvista tietämättä mitä niistä tekisin. Kaalejakin oli ainakin kolmea lajia. Kerrankin hyllyssä oli myös sellaisia sopivan kokoisia myskikurpitsoja, joita poimin kärryyni peräti kaksi kappaletta.

Tuuria oli myös juustohyllyllä, josta kotiutin monenlaista juustoa punaisilla lapuilla. Vielä silloinkaan kun käteeni osui vuohenjuusto, illan ruoka ei ollut selvillä. Vasta kotona keksin tehdä ruusukaalista, myskikurpitsasta ja porkkanasta lämpimän salaatin, jonka päälle paistelin vuohenjuustokiekkoja ja hienonsin morttelissa pähkinöitä ja siemeniä crumbleksi.

Kelle maistuu, kelle ei

Jo tehdessäni epäilin, että lämmin salaatti ei ole hitti kuin omasta mielestäni ja niinhän siinä sitten kävikin. Vuohenjuustosta ei meillä pidä kukaan muu kuin minä. Ruusukaalikin oli siinä rajoilla, mutta porkkana sentään kelpasi.

Minulla on viime aikoina ollut lievää tuskaa siitä, että perheessä on ronkeleita. Minusta on kuitenkin tärkeää, että syötäisiin monipuolista ja terveellistä ruokaa, kun on urheiluharrastuksiakin. Arkinen ruuanlaitto on aikamoista taiteilua, että saa oikeaan aikaan terveellistä, hyvää ja täyttävää ruokaa. Mielelläni valmistaisin ruokaa edullisista raaka-aineista laadusta tinkimättä. Välillä on ollut sellainen olo, että isken patakintaan tiskiin, että syökää mitä syötte!

Perjantaina päätin, että en ole ainoa joka tekee perheessä kompromisseja ruuan suhteen vaan joskus niitä on tehtävä myös toiseen suuntaan. Aina ei voi syödä perusjauhelihakastiketta, eikä aina voi leipoa mokkapaloja. Välillä voi leipoa sämpylöitä tai kokeilla miltä maistuu tuunattu jauhelihakastike tai vaikka makaronilaatikko. Se saattaa joskus yllättää kuten taannoin tekemäni makaronilaatikko, johon olin upottanut kaikenmaailman kasviksia, juuston känttyjä ja dippikastikkeen loppuja eli niitä jääkaapin aarteita. 

Lämmin salaatti vuohenjuustolla oli siis hitti omalla mitta-asteikolla ja uskonkin sen uppoavan useimmille aikuisille. Vuohenjuusto on tietysti sellainen, joka jakaa mielipiteitä. Salaatti aikuiseen makuun voisi olla sopiva nimi.

*

Kurpitsa-ruusukaali-porkkanasalaatti vuohenjuustolla ja pähkinäcrumblella

pieni myskikurpitsa
rasiallinen ruusukaaleja
neljä porkkanaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
vaahterasiirappia

vuohenjuustoa

cashew-, pekaani- ja saksanpähkinöitä
kurpitsansiemeniä

Puhdista kuori ja pilko kasvikset. Laita uunipellille leivinpaperin päälle. Mausta kasvikset oliiviöljyllä, suolalla pippurilla ja lorauksella vaahterasiirppia. Paahda 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia, kunnes kasvisten kypsyys on mieleistä.

Kasvisten paahtuessa uunissa paahda pähkinöitä ja siemeniä kuivalla pannulla. Hienonna pähkinä-siemensekoitusta hieman morttelissa ja siirrä odottamaan muiden ainesosien valmistumista.

Paahda myös vuohenjuustokiekot paistinpannulla leivinpaperin päällä niin, että molemmat puolet saavat mukavasti väriä.

Kun kaikki osaset ovat valmiina kokoa salaatti ja nautiskele.

*

Niksi kurpitsan käsittelyyn ja pari pientä harmitusta

Onhan sinulla tiedossasi niksi, joka helpottaa kurpitsan käsittelyä? Kurpitsan käsittelyssä oivana apuna toimii mikro. Kurpitsaan pistellään reikiä veitsellä tai terävällä haarukalla. Pisteltyä kurpitsaa mikrotetaan täydellä teholla sen koosta riippuen minuutti tai vähän reilu. Kurpitsa kypsyy pinnalta sen verran, että sen kuoriminen ja pilkkominen on hieman helpompaa. Älä kuitenkaan unohda pistellä kurpitsaa, jos reikiä ei ole tulee räjähdys. Kurpitsan alle kannattaa laittaa talouspaperia, sillä pistellyistä reiistä tihkuu nestettä mikron pohjalle.

Salaattia syödessäni minua harmitti yksi asia. Talosta ei löytynyt Sauvignon blancia uskon, että lasillinen vuohenjuuston klassista makuparia olisi sopinut juhlistamaan perjantai-iltaa. Toinen harmitus tuli seuraavana päivänä kun keittelin granaattiomenamehusta siirappia toisiin tarkoituksiin. Miten hyvin se olisikaan sopinut kastikkeeksi tuolle salaatille. Enkä usko, että pirkahtelevat siemetkään olisivat tehneet ollenkaan huonoa. Tämä jäi siis kokeiltavaksi toisella kerralla.

Haluuako joku koittaa arvata mihin käytin granaattiomenasiirappia? No se taitaa olla toisen postauksen arvoinen tarina.

Lisää kuvateksti