Poron vasan maksaa paistettuna - maksan toinen mahdollisuus

Maksa on sellainen raaka-aine, josta en ole koskaan oppinut pitämään. Sen vuoksi en ole sitä oppinut laittamaankaan. Viime vuonna yritettiin ensimmäisen kerran ja silloin päädyttiin grillaamaan poron vasan maksaa. Kovin suuri suksee maksalla ei ollut tuolloinkaan, mutta sen verran ymmärrän ruuan päälle, että mielestäni se oli ihan hyvin onnistunut. Silloin päätin, että annetaan maksalle toinen mahdollisuus!

Pakastimesta löytyi vielä viime syksynä Lumiporosta tilattu poron vasan maksa. Luin kyllä, että sisäelimiä ei kannattaisi pakastimessa hillota yli kolmea kuukautta. Niin suuri asiantuntija en ole, että osaisin sanoa, mitä kahdeksan kuukautta oli tehnyt maksalle pakastimessa. Eikä oikeastaan ole kokemusta siitäkään, olisiko se ollut parempaa lyhyen pakastamisen jälkeen. Syödyksi kuitenkin tuli tämäkin maksa. Tällä kerralla tein maksasta vielä viime kertaista ohuempia siivuja. Siivut leivitettiin kevyesti vehnäjauhoissa, jossa oli  mausteena hieman suolaa, ja paistettiin voissa kuumalla pannulla. Ajatuksena oli tässäkin pitää ruoka yksinkertaisena

*

Paistettu poronmaksa

500 g poron vasan maksaa

vehnäjauhoja

suolaa

voita paistamiseen

Leikkaa maksasta viistoon noin sentin paksuisia siivuja. Laita lautaselle vehnäjauhoja ja mausta jauhot suolalla. Pyörittele maksaviipaleet jauhoissa. Paista maksaviipaleet voilla kuumassa pannussa pienissä erissä. Maksa kypsyy nopeasti, ja on parhaimmillaan roseena. Siksi minuutti, vähän vajaa, puoleltaan on ihan riittävä kypsennysaika, kun viipaleet ovat ohuita ja pannu on kuuma.

Nautiskele maksa hetimmiten karamellisoidun sipulin kanssa.

*

Arvelin, että ruoka ei saavuta meillä suurta suosiota ja siksi keitin ison kattilallisen perunoita ja tein perunamuusia. Samoin keitin lisukkeeksi punajuuria, joiden päälle murustelin fetajuustoa. Arvauksen osui oikeaan. Ei ollut maksa meillä kovin suosittua. Apukokit söivät puoliksi yhden ohuen viipaleen, enkä minäkään - rehellisyyden nimissä - kovin monta viipaletta lautaselleni nostanut. Mies söi hyvällä halulla.

Kypsennys onnistui kyllä nyt vielä paremmin kuin grillatessa. On tärkeää, että ei täytä pannua maksan viipaleilla, jolloin pannu samalla jäähtyy tarpeettomasti. Muutama viipale kerralla pannulle, jolloin kaikki viipaleet ehtii kääntämään ajoissa. Kypsyys on tosi tärkeä! Toinen asia jonka edellisestä kerrasta opimme, oli se, että maksaa kannattaa käsitellä hanskat kädessä. Kun syitä asioita miksi maksa ei minusta ole kovin hyvää, yksi on sen haju. Eikä syöminen ole nautinto, kun kädet haisevat maksalle.  

Kolmas oppi maksan kanssa on ollut se, että maksa vaatii reilun suolan. Näillä mennään ensi vuonna. Luitte oikein! Vaikka maksa ei ole herkkuani, haluan oppia sitä syömään. Sitä paitsi on ihan reilua, että maksaa syödään kerran vuodessa, kun kerran syödään kesäkeittoakin (minun ja nuoremman apukokin suosikki). Onko sinulla ruokia, joita et oikein ole oppinut syömään?