Rommiluumut - meni hyvä rommi hukkaan

Monta vuotta odoteltiin, että Sinikka tekee satoa. Muutamana vuotena luumuja on ollut yltäkyllänsä. Tänä vuonna oikein todella paljon, ylituotantoa suorastaan. Jos omat loppuvat, on naapurissa lisää tarjolla. Sinikan luumut ovat todella makeita ja hyvänmakuisia syödä, mutta kukaan ei pysty syömään sellaista määrää luumuja kuin puu hyvänä vuotena tuottaa. 

Luumut ovat haasteellisia hyödynnettäviä. En oikein ole keksinyt niistä mitään järkevää. Meillä ei juurikaan syödä hilloja, mutta silti olen keittänyt pienen määrän luumuhilloa melkein joka vuosi. Hillossa on vaivansa. Lisäksi siihen joutuu käyttämään tolkuttoman määrän sokeria, ja siltikin lopputulos meinaa jäädä turhan hapokkaaksi. Ilmeisesti kirpeys on kuoressa, ja se ei tuoreessa hedelmässä tunnu. Hapokasta hilloa on sitten tullut hyödynnettyä leivonnaisten täytteenä. Ainakin vaniljainen kääretorttu toimii hyvin.

Monena vuotena olen haaveillut rommiluumuista, mutta projekti on tyssännyt aina samaan. Kivien irrottaminen on niin pirun työlästä. Viime syksynä päätin kuitenkin ryhtyä, ja teinkin pienen annoksen sillä ajatuksella, että talvella luumut tulevat syödyksi jälkiruokana esimerkiksi vanilijajäätelön, rahkan tai vastaavan kanssa jälkiruokana. Koska luumut alkavat olla taas ajankohtaisia, jaan reseptin rommiluumuille.

*

Rommiluumut

250 g puolitettuja kivettömiä luumuja

1 dl vettä

1,5 dl fariinisokeria

2 dl tummaa rommia.

Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Keitä kunnes sokeri sulaa. Lado luumut puhtaaseen lasiastiaan. Sekoita rommi ja vesi-sokeriseos keskenään. Kaada luumujen päälle. 

Sulje kansi ja siirrä jääkaappiin. Anna luumujen tekeytyä ainakin pari viikkoa ennen maistamista. 

Puhtaassa ja tiiviissä astiat säilyvät hyvinä useamman kuukauden.

*

En mä näistä tiedä. En kyllä lähtisi suosittelemaan. Melkein voisin katastrofiksi nimetä. Kyllä jäi rommiluumut syömättä ja tosiaan meni hyvä rommi hukkaan. Olisi ollut parempi kun olisin syönyt luumut ja juonut rommin. Tosin sekin luultavasti vaikuttaa mitä rommia käyttää, miten makeita luumut ovat  ja sitä rataa. Useampaan kertaan näitä yritettiin maistella, mutta eivät ne oikein maistuneet. Eivät miehelle, eivätkä minulle. Vieraille ei kehdattu tarjotakaan. Hyvin ne kyllä säilyivät. Kesällä heitin pitkin hampain rommiluumut pois jääkaappia siivotessa. Yleensä en heitä pois m i t ä ä n. Voitte siis kuvitella miten pahoja luumut olivat. Ihan syömäkelpoisia kylläkin, eivät siis pilaantuneita, mutta yhtä pahoja kuin aiemminkin. Yhden maistoin.

Mutta mitäs mä tänä vuonna teen niille luumuille? Itselle tulee mieleen kolme vaihtoehtoa. Parhaana pidän sitä, että syön luumut tuoreeltaan. Toisekseen tulen höpöttämään perheelle, että syökää luumuja, kun ne kerran ovat kypsiä. (Enkä osta muita hedelmiä kaupasta). Kolmanneksi kannan luumuja työkavereille kahvipöytään, koska perhe ei kuitenkaan syö niitä luumuja. Onko parempia ideoita?