Tuskailin tuossa jo aiemmin kaappiin tummumaan jääneitä banaaneja. Niistä on riittänyt moneksi. Viimeiset tummuneet banaanit käytin pannariin, josta tulikin hyvää - ja melkein ilman sokerin lisäämistä. Taitaa olla niin, että mitä tummempi banaani sen enemmän makeutta. Jos haluat tehdä koko uunipannullisen tuplaa resepti. Tämän pannarin koon määritti käytettävissä olevien jauhojen määrä.
*
Banaanipannari
pieni uunipannullinen/iso uunivuoka
2 tummunutta banaania soseutettuna
2 munaa
5 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 dl grahamjauhoja
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl vanilijasokeria
ripaus suolaa
25 g voita
Vatkaa munat kevyesti rikki kulhossa. Lisää noin puolet maidosta. Lisää taikinaan voimakkaasti vispaten jauhot ja mausteet. Kun nämä ovat kunnolla sekaisin, lisää loppu maito ja soseutettu banaani. Soseutin banaanin ihan haarukalla, mutta jos haluat varmistua siitä, että valmiissa pannarissa ei ole banaaninpalasia, soseuta esimerkiksi sauvasekoittimella.
Jätä taikina lepäämään noin puoleksi tunniksi kulhoon.
Kuutioi voi uunipannulle. Laita uunipannu uuniin ja samalla uuni lämpenemään 200 asteeseen. Anna voin sulaa ja ruskistua pannulla. Voin sulaminen ja ruskistuminen ottaa oman aikansa, mutta kannattaa pysytellä lähellä uunia ja tarkkailla tilannetta. Ruskistetusta voista tulee ihana pähkinäinen tuoksu ja maku pannariin, mutta palanut voi pilaa koko hommn.
Kun voi on sulanut ja ruskistunut, ota uunipannu uunista ja kallistele sitä niin, että voita on jokapuolella pannua. Kaada taikina pannulle ja paista pannaria puolisen tuntia.
*
Banaanipannari ei kohoile uunissa tavallisen pannarin tapaan. Taitaa banaanisose olla sen verran painavaa. Ainakaan minä en ajatellut, että banaanipannarin olisi tarvinnut olla yhtään makeampaa, mutta maistele toki taikinaa ja mieti tarvitseeko sokerihampaasi enemmän makeutta. Oletettavasti olisi todella herkullista jäätelöpallon kanssa, mutta maistui se mainiosti, vaikka päälle ei ollut kuin vähän siivutettua banaania ja ylähuuli. Mielestäni kiva ilta- ja välipalaidea esimerkiksi lomaileville koululaisille.
Perinteistä ja kotoista kropsua ei tietenkään mikään pannari voita, mutta välillä on kiva kokeilla muitakin vaihtoehtoja. Banaaniresepteistä on blogiin vielä tulossa banaanilettujen ohje. Letut kuuluvat apukokkien välipalarepertuaariin ja niitä paistellaan meillä ainakin tuoksusta päätellen kouluaikaan viikoittain. Tuoksu onkin ainoa mitä siinä vaiheessa on jäljellä, kun aikuiset saapuvat työstä kotiin. Ennen kuin banaanilettujen ohje ehtii blogiin asti, niin luvassa on jotain muuta. Jatketaan piimäjutuilla. Instassa julkaistu piimäjälkkärin ohje kiinnosti kovasti, joten se on luvassa seuraavaksi. Banaania on nyt syöty niin, että se tulee jo korvistakin ulos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti