Kesämuistoja Lapista

Olen säästänyt Lapin kesälomamatkan kirjoittamista. Ajattelin, että sitten kun kaipuu ja ikävä Lappiin tulee oikein kovaksi, käyn läpi kesäreissun kuvat ja kirjoitan lyhyen matkakertomuksen. En tiedä oliko se kovin järkevä ajatus, sillä kuvia katsellessa kaipaus on kahta kauheampi. Pian on kuitenkin taas joulu ja silloin auton nokka käännetään taas kohti pohjoista. Joulun kaamoksessa tunnelma ja valo Lapissa on jotain muuta kuin kesällä. Valon eri sävyjen vuoksi Lappiin kannattaa matkustaa eri vuoden aikoina. Yöttömän yön kirkasta valoa on vaikea kuvailla. Yhtä vaikeaa kuin kaamoksen sinistä hehkua.

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Meillä on tapana ajella pohjoiseen aika haipakkaa. Aamulla aikaisin lähdetään kotoa Pirkanmaalta. Ensimmäinen taukopaikka on aamupala Keski-Suomessa ja toinen pysähdys on aina jossakin Pohjois-Pohjanmaalla Oulun - Tornion tienoolla. Kesällä kävimme Ikeassa lihapullilla ja jatkoimme matkaa Ruotsin puolella Muonioon saakka, jossa kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme "kotiin" Raattamaan. Ruotsin puolella tiet olivat aika huonossa kunnossa, joten järkevämpää ja nopeampaa olisi varmasti ollut ajaa Suomessa. Meitä, eniten tietysti lapsia, viehätti ajatus, että lyhyenkin loman aikana on mahdollista käydä monessa eri maassa. 

Peilityyni Pallasjärvi helteisenä heinäkuun päivänä kesällä 2018

Kesälomareissu Lappiin osui kesän kuumimpaan aikaan. Ulkona lämmintä oli 30 astetta ja yli, mökissä vähän alle. Pohjoisen vilvoittavista uimavesistä tuli testattua Pallasjärvi, Ounasjoki ja Hietajärvi, jonka rannat vetelevät vertoja mille tahansa hiekkarannalle. Luksusta oli, että Hietajärven rannoilta löysimme keitaan ihan vain omalle perheelle.

Hetta-Pallas linja kulkee järven takana

Hietajärvi Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Edellinen kesäreissu Lappiin tehtiin kesällä 2015. Silloin Pallaksella Taivaskeron huputus jäi haaveeksi. Nyt kiersimme Taivaskeron kierroksen (10 km) upeassa heinäkuun helteessä auringon paistaessa kirkkaan siniseltä taivaalta. Matka taittui tuosta nuon vain, paljon ne lapset kasvavat kolmessa vuodessa! Tunturissa ei ollut kuuma, vaan oikeastaan ihanan viileää. Kesällä 2015 olimme varautuneet niin hyvin eväin, että niillä olisi viipynyt tunturissa pidempään. Kesällä 2018 eväänä oli muutama juomapullo raikasta vettä. Maisemat olivat kerrassaan upeat. Kannatti odottaa kolme vuotta, että pääsi näkemään paikan, jossa olympiatuli sytytettiin ennen Helsingin olympialaisia 1952.

Taivaskeron huippu on jo ihan lähellä.

Jo kotoa lähtiessä teimme päätöksen, tulla takaisin etelään autoyöjunalla, joka onkin ainakin aina välillä varteen otettava vaihtoehto. Rahaa siinä ei säästä (auto, 2 aikuista ja 2 lasta noin 300 €), mutta voimia ja aikaa kylläkin. Taka-ajatuksia junailuun oli oikeastaan kaksi. Ensimmäinen oli se, että ennen kaikkea minä halusin piipahtaa turistina Rovaniemellä. Vaikka aikaa ei ollutkaan kuin yksi päivä, olen iloinen, että saatoimme käydä Arktikumissa ja Ounasvaaran huipulla ihailemassa kun ukkosmyrksy pyyhkäisi Rovaniemen yli.

Toinen syy junamatkailuun olivat hurjat ajokilometrit, jotka ajoimme lomaviikon aikana. Piipahdimme nimittäin Norjassa. Matka Suomineidon käsivartta ensin Kilpisjärvellä ja sitten Skibotniin tarjosi huikaisevan kauniita maisemia ja meille kaikille ennen näkemättömiä. Kilometriä kertyi yhdelle päivälle lähes 600, mutta matka oli vaivan arvoinen. Kilpisjärvellä pysähdyimme kahville ja syömään ja Skibotnissa jalkauduimme autosta sen verran, että saimme upottaa varpaat jääkylmään mereen. Maisemat olivat vaikuttavat! Kenties ensi kesänä voisi viivähtää Pohjois-Norjassa hieman pidempään.

Kohti Kilpisjärveä

Mitä lähemmäs merta ajettiin, sitä enemmän pilviä alkoi kertyä taivaalle.

Norjassa Skibotnissa ei enää tehnytkään mieli uimaan. Lämpötila laski + 17 asteeseen, kun Kilpisjärvellä oli +30.

Nämä Lapin lomat ovat niin rentouttavia ja rauhoittavia, että kiireisen arjen keskellä niitä oikein aina odottaa ja kaipaa. Koska Lapin lomilla päivät kuluvat pääosin kevyesti liikkuen - kesällä patikoiden ja talvisin hiihdellen - nuotiolla tulistellen, saunoen, lueskellen ja pelaillen ei näistä Lapin matkakertomuksistakaan extremeä löydy. Kesäisellä Lapin lomalla oli extremeä pyöräillä jopolla viemässä roskat 5 km päähän, uida raikkaissa vesissä, ihailla valoa, katsella maisemia, kuunnella hiljaisuutta ja levätä. Toivottavasti tämän kertomuksen avulla saan välitettyä sen rauhan, rentouden ja hyvän olon tunteen, jonka jokainen Lapin matka on minussa saanut aikaan. Viime kesän Lapin lomassa ei jäänyt harmittamaan kuin metsäpalovaroitus, jonka vuoksi en saanut paisteltua laavulla muurinpohjalättyjä. Jos jouluna ei ole tulipalopakkanen, paistan meille joululätyt nuotiolla!

Peilityyni Ounasjoki ja aurinko keskiyöllä heinäkuun puolen välin paikkeilla.