Miltä maistuu Montenegro?

Starttasimme perheen yhteisen loman lähtemälllä reissuun Montenegroon. Olen kirjoittanut matkakertomuksen, joka alkoi venyä niin pitkäksi, että päätin kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Montenegrossa asuimme Kotorissa Muo-nimisessä kylässä. Ensimmäinen airbnb-kokemus oli pelkästään positiivinen, vaikka keittiö ei kyllä ollut ainakaan meikäläisittäin "well equipped" kuten ilmoituksessa kerrottiin. Tiskikoneen puuttuminen oli tiedossa, mutta muutenkin keittiöstä löytyi vain hyvin rajallinen määrä astioita sekä ruuan valmistamiseen, että syömiseen. Olin alun alkaen haaveillut, että voisimme kokkailla myös kotona, mutta nähtyäni keittiön, ja huomattuani miten edullista Montenegrossa on, tulin toisiin ajatuksiin. 

Ja se tiskikone. Seuraavassa lomakodissamme en tingi tiskikoneesta. Vaikka nelihenkinen perhe ei syökään kotona kuin aamiaisen ja satunnaisesti kevyen lounaan tai välipalan, tiskattavaa riittää. Ja tiski oli hoidettava heti jokaisen ruokailun jälkeen niin vähän oli astioita. Ihan hitti lomakodin lounas oli pekonimunakas tomaatilla ja avokadolla. Pekonista irtosi pannuun sen verran rasvaa, että öljyä ei tarvinnut ostaa ja lopputulos oli täyttävä ja maistui kaikille. Jos olisimme reissanneet muuten kuin käsimatkatavaroille, olisi kotoa voinut pakata mukaan hieman perusmausteita ym., jolloin kokkaaminen olisi ollut helpompaa. (Aika hyvä saavutus muuten 9 yötä käsimatkatavaroilla !) Reilun viikon matkalla ei viitsi ihan hirveästi ostaa ruokaa tai raaka-aineita, jotka sitten joutuu loman loppuessa heittää menemään. 

Montenegrossa syödään paljon kalaa ja mereneläviä, mutta myös lihaa. Tarjonta varmaankin vaihtelee alueittain. Me lomailimme rannikolla, joten mereneläviä ja kalaa oli tarjolla paljon. Ruuassa oli paljon italialaisia vaikutteita ja esimerkiksi puu-uunissa paistetut pitsat olivat poikkeuksetta erinomaisia. Myös pastaa ja risottoa oli tarjolla ihan joka ravintolassa. Hauskaa oli huomata, että lapsetkin uskaltautuivat tilaamaan rohkeammin. No, kuopus on ennenkaikkea bolognese-tyttö, mutta hänkin maisteli rohkeammin kuin aikaisemmin ja ruokalistalta saattoi löytyä jotain muutakin tilaamisen arvoista kuin pasta. Esikoinen söi mielellän monipuolisesti vaihdellen ihan kaikkea. Kana-ceasarista taisi tulla uusi suosikki tytölle, joka ei aiemmin ole juuri salaatista perustanut.

Oleilimme pääosin Kotorin kaupungin tuntumassa ja ravintolakokemuksemmekin ovat pääosin Kotorista. Taisimme onnistua hyvin ravintolavalinnoissamme, sillä pääsääntöisesti ruoka oli hyvää. Söimme yleensä hyvin tavanomaisissa ja "helpoissa" paikoissa. Oli tärkeää, että ravintolasta löytyi koko porukalle mieleistä ruokaa. Yhtenä iltana ruokaan panostettiin hieman enemmän ja ruokapaikaksi valikoitui kaunis uusi ravintola upealla paikalla. Konoba Bonacasta myöhemmin lisää.

Matkakertomuksessa kerroin jo, että syöminen oli hyvin edullista. Jätskipallo maksoi euron ja paikallinen olut 2-3 euroa vähän paikasta riippuen. Yleensä 4 henkisen perheen ruokalasku oli 50-70 € sisältäen 1-2 alkuruokaa, 3-4 pääruokaa, 1-2 jälkiruokaa ja juomat. Bonacassa lasku nousi hieman yli 100 €, mutta siellä söimme pitkän kaavan mukaan ja ravintola oli selvästi tasokkaampi kuin muut ruokapaikat.

Useampana päivänä löysimme itsemme Kotor beachin eteläpäässä sijaitsevasta Konoba Akustikista. Ravintolan sijainti, ystävällinen palvelu ja edullinen hintataso miellyttivät. Akustiksita löytyi helposti kaikille mieleistä ruokaa. Annokset Konoba Akustikissa olivat jättiläismäisiä! Ensimmäisen kerran jälkeen päädyimme jakamaan annoksia. Konoba Akustikista mieleen ovat jääneet erilaiset liharuuat, bananasplit ja ajvar. Ajvar on paprika-munakoisotahan, joka oli niin hyvää, että siitä tulette vielä kuulemaan. Akustikissa soi iltaisin live-musiikki. Ravintolan mukava tunnelma teki vaikutuksen. Harmonia oli Akustikista kaukana, ja ravintola olikin sekoitus vähän kaikkea. Terassin bambuvarjot suojasivat sateelta ja paahteelta, haitari soi haikeasti slaavilaisia iskelmiä ja ruoka oli balkanilaista tuhtia tavaraa.

Kotorin vanhan kaupungin muurien suojasta oli helppo löytää ravintola. Ainakaan heinäkuun alussa ravintoloissa ei ollut tungosta. Pöytävarausta miellä ei ollut kuin yhtenä iltana aiemmin mainitsemaan Bonacaan. Tosin saatoimme olla ruokailemassa hieman muita aikaisemmin, siinä seitsemän-kahdeksan aikoihin. 

Vanhan kaupungin muurien sisäpuolelta mainitsen nimeltä ihan erikseen Konoba Roma-nimisen ravintolan. Sen sinisimpukat olivat kaikkien mielestä parhaita ikinä. Vakio alkuruokamme oli jakaa annos sinisimpukoita tai Dalmatian plate, jossa tarjottiin ilmakuivattua kinkkua, juustoja, leipää, oliiveja ja ihanaa ajvaria. Roman sinisimpukat tarjoiltiin tomaattisessa kastikkeessa, jossa maistui ihan ohuesti valkosipuli. Konoba Roma on melkein vanhan eteläisessä päässä viimeisellä aukiolla. Aukio oli täynnä elämää. Ravintola, aukion joka kulmalla ja kuitenkin paikallisten asukkaiden pyykit kuivumassa ikkunasta toiseen vedetyllä pyykkinarulla. Kävelimme useana iltana tuolla suunnalla ja aina aukiolla oli bändi soittamassa musiikkia. Lisää tunnelmaa ja ääntä toi tietysti samaan aikaan meneillään olevat jalkapallon mm-kisat, joita väki kerääntyi katsomaan turuille ja toreille.

Viimeiseksi säästin helmen. Konoba Bonacan on uusi ravintola Dobrotassa, vajaan 3 km päässä Kotorin vanhan kaupungin portilta. Ravintola oli ollut auki vasta kuukauden päivät. Sen ylivoimainen etu oli todella upea sijainti. Terassi oli rakennettu melkein meren päälle. Jo kaukaa näki, että kalusteet ja kattaus ovat laadukkaat. Aivan ensimmäisenä huomasin kankaisista servetit ja kunnolliset, hyvin käteen sopivat aterimet.

Alkuruuaksi pöytään nostettiin iso lautasellinen leipää ja kylmiä herkkuja kuten kinkkua, juustoa ja oliiveja jaettavaksi. Pääruuaksi nautittiin kalaa ja mereneläviä. Ja voi, Bonacassa osaavat kyllä valmistaa niin kalan kuin merenelävät. Lapset söivät tyytyväisenä seafoodpastaa ja me aikuiset jaoimme lautasellisen merenherkkuja ravuista, kalaan ja mustaan risottoon. Saimme ravintolassa erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua. Viinilistalta tuntui löytyvän paljon balkanin aluella tuotettuja viinejä, joita henkilökunta osasi myös suositella ruokiin sopiviksi. 

Jälkiruoka kruunasi aterian aivan maagista auringonlaskua ihaillessa. Jälkiruokahan meidät oli tänne ravintolaan tuonutkin. Löysimme Bonacan sattumalta eräänä iltapäivänä, kun lähdimme etsimään päiväkahvipaikkaa. Valitettavasti jälkiruokia ei ole tallentunut kameraan, eikä yhteenkään perheen neljästä puhelimesta. Tämän postauksen kuvat on poimittu kaikista noista viidestä välineestä.

Uskotteko, että Montenegro maistui hyvälle? Montenegro maistui merelle!