Matkakertomus Montenegrosta

Loma on hyvä aloittaa matkalla! Viimeinen työpäivä oli torstai ja jo perjantaiaamulla seisoimme bussipysäkillä reippaina 3.30 paikkeilla. Paunulainen kuljetti meidät turvallisesti lentokentälle, josta lähdimme Finnairin aamulennolla Kroatian Dubrovnikiin. Loppumatka Kroatiasta Montenegroon taittui etukäteen vuokratulla autolla. 

Kotorinlahti eli Boka Kotorska ja Koterien kaupunkia linnoitukselta kuvattuna.

Majapaikkamme oli lähellä Kotorin kaupunkia Muo-nimisessä kylässä. Rajan ylitys tapahtui sutjakkaasti ilman jonotteluja, eivätkä muodollisuudetkaan juuri hidastaneet matkantekoa. Paluumatkalla ehkä hieman, mutta mennessä ajoimme käytännössä suoraan Montenegroon. Ajomatkan aikana pysähdyimme pizzalle ja pari kertaa ihailemaan älyttömän kauniita maisemia. Jokaisen mutkan takana avautuva maisema tuntui olevan edellistä kauniinpi. Yritimme kuitenkin pitää tahdin rivakkana, koska aikainen herätys painoi silmissä. Eikä siihen noin 80 km kilometrin matkaan kauaa kulunutkaan.

Majoitus jännitti minua hieman. Käytimme ensimmäistä kertaa Airbnb:tä ja välillä takaraivossa kolkuttelivat kauhukertomukset epäonnistuneista valinnoista. Meidän asuntomme oli kuitenkin hyvä ja vastasi kuvausta; keittiö, olkkari, kaksi makuuhuonetta, suihku ja parveke toisessa kerroksessa. Huoneistossa oli hyvä ja toimiva ilmastointi, kunhan vain pääsimme jyvälle, miten sitä käytettiin. Pihassa oli parkkipaikka autolle ja katutasossa oli uima-allas, joka oli loman ajan ahkerassa käytössä. Asunto ja ympäristö oli hyvin siisti ja rauhallinen. Yhden asian suhteen en enää loma-asunnossa tee kompromissia. Asunnossa on oltava tiskikone! Myös huoneiston sijainti oli hyvä. Mereen pääsi uimaan lyhyen kävelymatkan jälkeen ja Kotorin vanhaan kaupunkiin matkaa kertyi noin 1,5 km.

Uima-allas Airbnb-huoneistossamme oli ihana viilentävä keidas

Majoituksen mukana saatiin kolme kissaa, joista tässä poseeraa uteliain ja seurallisin. 

Mikä Montenegrossa sitten oli parasta? Maisemat, ehdottomasti! Tuijottelin kyllästymättä parvekkeelta vuoristoa yli Kotorinlahden. Nautin siitä miten valo ja varjot muuttivat näkymiä. Pilvisten päivien jälkeen kirkkaalla säällä erotti vuoristosta aina uusia yksityiskohtia. Katselin maisemia myös Kotorin vanhankaupungin linnoituksen päältä, jonne oli kivuttavana 1300 kivistä rappusta. Kun vieläkään emme saaneet tarpeeksemme, ajoimme autolla 25 neulansilmämutkaa ylös vuoristoon ja ihailimme mykistävän kaunista näkymää vielä vähän korkeammalta. 

Kotorin vanhaa kaupunkia linnoitukselta kuvattuna. Kotorin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde.

Omalta parvekkeelta kelpasi ihailla Kotoria ihan jokaisena vuorokauden hetkenä.

Autoretkellä piipahdimme myös Lovćenin kansallispuistossa ja järvialueella. Paikalliset sanoivat, että pienessä maassa on paljon erilaista nähtävää. Minun silmiini maisemaa hallitsivat joka puolella vuoristo. Järvialuekaan ei niin sykähdyttänyt turistia tuhansien järvien maasta, mutta vuoret ja meri veivät sydämeni. Automatka kansallispuiston läpi oli pienoinen virhe. Maisemat olivat kyllä mahtavat, mutta alueella oli tietyö, joka hankaloitti matkan tekoa aika tavalla. Autoilu kapealla paikoin todella huonokuntoisella vuoristotiellä työkoneiden joukossa ei ollut aivan sitä, mitä olisimme halunneet. Illalla kotona emäntämme kertoi meidän olleen onnekkaita, sillä välillä tiet olivat olleet tuntikausia suljettuina.  Tietyöstä voipuneina mahtipontinen mausoleumi vuoristossa jäi käymättä, vaikka olin siitä ennakkoon lukenut.

Ylös vuoristoon ajettiin 25 neulansilmämutkaa. Maisemat olivat sen mukaiset.

Toiseksi lämpö. Jota sitten riitti kyllä kotimaassakin. Viime kesän koleus ja kylmyys mielessä otimme kaiken irti lämpimistä päivistä ja öistä. Lomalla se on helppoa; ei ole mitään mitä pitäsi tehdä. Voi vain olla ja nauttia! Lämpimistä öistä nauttiminen taitaakin olla yksi lempipuuhiamme lomalla. On hienoa istua ulkona pimeässä, kuunnella yön ääniä ja nauttia lempeästä lämmöstä.

Kolmanneksi meri. Kotorinlahdessa oli helppo piipahtaa uimassa. Meri oli sininen ja rauhallinen. Hiekkarantoihin tottuneelle turistille rannat Kotorissa ja sen ympäristössä saattavat olla pettymys. Rannat olivat kapeita, pikkukivisiä ja täynnä ihmisiä. Tällaisia rantoja me välttelimme. Uimaan sujahdettiin joltakin lähimmältä laiturilta. Olen lukenut matkakertomuksista, että toisinaan Kotorinlahti on täynnä roskia. Meidän silmäämme ympäristö vaikutti siistiltä, eikä roskia meressä tai muuallakaan juurikaan näkynyt. Kanadalaiset naapurimme tosin sanoivat, että Adrianmeren rannoilla isommissa kaupungeissa roskia oli uimarannoilla paljon. Merestä nautimme myös veneretkellä, jonka teimme Port of Montenegroon. Matkan varrelle piipahdimme Perastin edustalla Our Lady of the Rocks saarella, joka on keinotekoisesti rakennettu. Saaren syntyyn liittyy monia legendoja. Eniten minua miellyttää tarina, jonka mukaan merimiehet ovat heittäneet kiven palatessaan voitokkaalta matkalta. Lopulta saari oli riittävän suuri, että sille voitiin rakentaa kirkko.

Muon kylän halki kulki kapea rantakatu. Kotorinlahteen pääsi uimaan laitureilta, joita oli vierivieressä.

Veneretkellä piipahdimme ihmettelemässä Lady of the Rocks saarta ja loistoristeilijöitä Port of Montenegrossa.

Neljänneksi ruoka. Olisi tietenkin hullua, jos ruokaihminen ei nauttisi lomallaan ruuasta. Koska tästä postauksesta uhkaa tulla liian pitkä, taidan kirjoittaa ruuasta ja juomasta erikseen. Tässä mainitsen vain, että tarjolla oli paljon sekä lihaa että kalaa ja mereneläviä. Annokset olivat isoja ja hintataso edullinen. Palvelu oli ystävällistä joka paikassa. Vaikka ruoka oli hyvää se ei ollut laadultaan kovin tasaista. Meille ei sattunut yhtäkään huonoa annosta, mutta olen kuullut, että näinkin on käynyt. 

Paikallista suodattamatonta olutta Muon sataman tuntumassa.

Montenegron hintatasoa miettiville tiedoksi, että maa oli edullinen. Hintavertailua ja hintatason mieltämistä helpottaa se, että maan valuutta on euro. Jäätelöpallo maksoi sen euron ja paikallinen olut vähän vaihdellen 2-3 euroa. Myös taksilla liikkuminen oli edullista. Lähes joka ilta palasimme kotiin valtion taksilla. Tuo vajaan 2 km matka kustansi noin 2,5 €. Kapealla tiellä ja pimeässä ei houkuttanut kävellä. Varsinkin kun liikenne Montenegrossa oli melko hurjaa. Kadut paikoitellen niin kapeita, että rantatiellä ja vuoristossa oli välillä laitettava pakki päälle ja peruuteltava, että kaksi autoa mahtui kohtaamaan. Edullisuuden kääntöpuoli on tietysti elintaso. Turistille alhainen elintaso näkyy ihan katukuvassa muun muassa siinä, että autokanta on vanhaa, eikä jätehuoltoa tai kierrätystä juurikaan ole. 

Sympaattinen Zastava Muon satamassa. Autokanta maassa oli vanhaa, mutta sentään uudempaa kuin kuva antaa ymmärtää.

"Kalliina" mieleen on jäänyt ainoastaan pääsylippu Kotorin vanhan kaupungin linnoitukseen. Aikuinen pääsi kaupuamaan ylös maksettuaan 8 € lipun. Lapset eivät lippua tarvinneet. Siltikin kokemus oli sen arvoinen, että kannatti. Siellä ylhäällä pääsi fiilikseen, että on maailman laidalla. Vinkiksi retkeä suunnittelevalla: lähde matkaan aamulla. Linnoitus on jo todella kuuma. Varaa jalkaan kengät, flip-flopeilla ei pärjää. Reitti oli paikoitellen huonokuntoinen. Juomaa kannattaa varata mukaan, vaikka sitä on myös myynnissä matkan varrella. 

Jos nyt jäät miettimään, kannattaako matkustaa Montenegroon, suosittelen ehdottomasti. Maa tarjoaa paljon mahdollisuuksia sekä aktiiviseen lomaan että vähän rauhallisempaankin löhöilyyn. Kohde on lähellä ja helposti saavutettavissa. Hintataso on edullinen. Ihmiset ovat ystävällisiä, puheliaita ja palvelualttiita. Tästä kirjoitan myöhemmin lisää ja samalla annan pari hyvää ravintolavinkkiä. Jos kaipaat lomallesi ihanaa isoa hiekkarantaa, silloin Montenegro ei välttämättä ole sinua varten. Minä voisin lähteä vaikka uudestaan!

Auringonlasku Dobrotasta