Ajattelin ensin, että en osallistu koko Tamperradan pintxos-viikkoon, vaan toisin kävi. Kun nyt satuin olla Tampereella viinipruuvin merkeissä, ajattelin, että jos sitä maistelisi muutaman paikan pintxos. Vaan kuinkas sitten kävikään? Tulipahan kierrettyä kokonaista kymmenen ravintolaa (!) Suoritus on ihan hyvä, sillä osa illasta kului Alkon viinipruuvissa. Sekin oli ensikertalaiselle miellyttävä kokemus, mutta taisi nyt ikävä kyllä jäädä vähän pintxosien jalkoihin.
Pintxos-kilpailun järjestetään jo 6. kertaa. Tuomareiden lisäksi annoksia pääsee arvioimaan kuka tahansa. Tämän vuoden pintxoiluun ehtii osallistua vielä parin päivän ajan (17.8 saakka) Kilpailuun osallistuu tällä kerrralla 55 ravintolaa. Osallistuvilla ravintoloilla on usein kilpailuannoksen lisäksi tarjolla myös muita pintxoja, ja niille mietittyjä juomia. Kilpailuannos maksaa 3 euroa. Juomilla ja muilla annoksilla saattaa hinta olla jotain muutakin. Oman mielipiteensä pääsee kertomaan Tamperradan www-sivuilla ja samalla pääsee osallistumaan ravintolalahjakortin arvontaan.
Minä ehdin käydä 10 ravintolaa:
Ihan päällimmäisenä mieleen jäi ajatus siitä miten hienoa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään. Ja vielä parempi, miten hienoa, että ihmiset lähtevät mukaan! Pintxoseilla (voi apua, miten tämä sana taipuu) piipahtaminen oli tehty helpoksi. Toteutukset vähän vaihtelivat paikasta toiseen. Jossakin mentiin kassalle, ja kerrottiin montako syödään ja sitten ilmoitettu ja maksettu määrä haettiin tiskin toiselta puolelta (Huber). Toisaalla ruoka otettiin noutopöydästä ja kassalla laskutettiin tikkujen mukaan (Pikkubistro Kattila). Jossakin tilaus tehtiin tiskille ja pintxoset tuotiin pöytiin. (Ohranjyvä) Yhtä kaikki homma tuntui toimivan. Suurimmat ruuhkat minun reitilleni osuivat pikkubistro Kattilaan, eikä ihme, ravintola on aiemmin menestynyt kisoissa.
Pidin kolmen euron hintaa yleensä melko huokeana. Kyllähän sitä tosin laskua kertyy, kun käy useammassa paikassa, mutta ylipäätään ajattelin, että lähes kaikissa paikoissa sain riittävästi vastinetta tuolle kolmelle eurolle. Annosten laatu tosin vaihteli paikasta toiseen ja ihan saman puljun sisälläkin harmillisen paljon. Deli 1909 Queso y Jamon oli minulle pienoinen pettymys, ei sillä, etteikö juusto, kinkku, salami ja leipä olisi hyvää, mutta olisin toivonut enemmän vaivannäköä. Myöskään ravintola Piemonten makrillia, munakoisoa, jogurttia, sinapinsiemeniä ja sitruunaverbanaa jäi vaisuksi. Ravintolalla olisi ollut potentiaalia kai enemmän. Tai en ole siitä varma. Takana on nyt 1 hyvä kokemus ja kolme huonoa. Vieläköhän antaisi yhden mahdollisuuden?
Kiinnitin huomiota myös annosten esillepanoon ja tarjoiluun, jota kaikissa paikoissa ei ehkä oltu mietitty ihan viimeisen päälle Esimerkiksi 2 h + k Apa possu: salvia-hernepyre, possunkylkikroketti ja sinapinsiemen oli maultaa ja rakenteeltaan loistava. Yksi suosikeistani. Sen syöminen oli kuitenkin hankalaa. Possu oli liian iso yhdeksi suupalaksi, mutta pienessä muovikipossa ja pienellä haarukalla sitä oli vaikea laittaa pienemmäksikään. Salvia-hernepyrettäkin uhkasi jäädä muovikupin pohjaan.
Kierroksellani pubiruoka oli poikkeuksetta hyvää. Pidin paljon Ohranjyvän rieska, poro, palsternakka, siitake, karpalo -annoksesta. Ohranjyvän toinen suolainen, lohimoussea ja näkkileipää, oli myös herkullista, kun sitä kaverilta vähän maistoin. Samoin Gastropub Nordicin lohitartar oluella huuhdeltuna oli suunmukainen. Kierroksen ainoan lämpimän annoksen söin Tapas Bar Inezissä, jossa bellotakroketti oli keihästetty tikulla, jossa oli jättikatkaravun pyrstö. Lähes oikeaoppista, sillä pintxolla tarkoitetaan yleensä leipäpalaa höysteineen, joka on tikulla lävistetty. Pidin myös Kulma26 metsäisestä savulta ja kuusenkerkältä maistuvasta katkarapuannoksesta.
Dining 26 Balsamicovoiselleriä, karamelli-selleripyreetä ja rapeaa selleriä jäi positiivisena kasvisannoksena mieleeni. Kilpailuannoksissa ei kovin monta kasvisannosta ollutkaan. Ravintolan pintxo tarjottiin ihan oikealta keraamiselta lautaselta. Sille pisteet maun lisäksi.
Pikkubisto Kattila on panostanut valtavasti tapahtumaan. Ei ihme, että menestyneen ravintolan pintxojono kaartui kulman taa. Tarjolla oli huikea määrä erilaisia pintxoseja: suolaisia, makeita, lämpimiä, kylmiä. Mielestäni kisapintxo oli Kattilassa kovin tuhti ja rasvainen. Nieriänmakua ei paljon massasta erottanut. Aivan älyttömän hyvä, joskin tuhti oli Kattilan chorizomousse, mansikka ja patonki. Kattilassa olisi ollut maisteltavaa enemmän kuin vatsa olisi vetänyt.
Huberissa oli vähän sama "ongelma" kuin Kattilassa. Kisa-annos jäi muiden annosten varjoon. Tosin lypsylehmää ja tattipyrettä liha oli ehdottoman laadukasta ja tattipyre maukasta, mutta jos voisin äänestäisin Huberin mustekalaa, fenkolia ja pankomurua parhaaksi maistamakseni annokseksi. Nyt on vielä vähän mietittävää kenellä ääneni annan.
Vielä annoksia maistellessani ajattelin, että enpä taida pintxokilpailusta mitään kirjoitella, mutta niin se mieli muuttuu. Eihän minun pitänyt lähteä koko juttuun mukaan ollenkaan. Kirjoitus on kyhätty kasaan yön pimeinä ja aamun aikaisina tunteina ja viimeistelty ruokatunnilla. Kuvat on otettu puhelimella. Tässäpä kuitenkin vinkkejä niille, jotka vielä ovat lähdössä kierrokselle. Oli upea kierros! Olen sanaton, lähes. Ensi vuonna uudelleen minulla jäi monta paikkaa näkemättä, vaikka kovasti urakoin. Olisin halunnut piipahtaa vielä ainakin Aistissa, Armas kuppilassa, Henriksissä, Tiiliholvissa ja Trattoria Tammerissa. Huh, silmät vielä söis, mutta vatsa ei enää vedä.
Muita Tamperrada 2018 postauksia:
