Heräteostoksesta syntyi sipsejä - maa-artisokkasipsit

Silmiini osui ruokakaupassa hyvännäköisiä maa-artisokkia, kerrankin. Päätin ottaa ne ostoskärryyn ihan siitä ilosta, että kovin harvoin kaupassa näkee hyvälaatuisia maa-artisokkia. Nämä valioyksilöt olivat saksalaista luomua. Kotimaisia taitaa olla enimmäkseen saatavilla myöhään syksyllä tai keväällä. Maa-artisokan voi nimittäin jättää maahan talvehtimaan. Kun nappasin maa-artisokat mukaani, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mihin tulisin ne käyttämään. Aika nopeasti keksin, että valmistaa niistä sipsejä. Ihan vain naposteltavaksi. Maa-artisokkasipseillä oli roolinsa myös lauantai-illallisella, mutta siitä kirjoitan tuonnenpana. 

*

Maa-artisokkasipsit

500 g maa-artisokkia

4 dl rypsiöljyä

suolan kukkia

Pese maa-artisokat hyvin. Siivuta maa-artisokat niin ohuiksi kuin mahdollista. Ota huomioon, että maa-artisokka tummuu helposti ja siivuta siksi vain osa mukuloista kerrallaan.

Kuumenna rypsiöljy pienessä kattilassa 160 asteiseksi. Friteeraa pieni määrä maa-artisokan viipaleita kerrallaan kattilassa ainakin niin kauan, että öljyn lämpö nousee uudelleen 160 asteeseen ja maa-artisokan siivut öljyn pinnalle. Nosta sipsit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan, jäähtymään ja kuivumaan. Ripottele hiukan suolaa kuumien sipsien päälle.

Tarjoa maa-artisokkasipsit naposteltavana tai osana ruoka-annosta.

*

Friteeraaminen arvelutti vähän. Se ei ole minulle kovinkaan tuttu tapa valmistaa ruokaa. Oikein kun mietin, taitaa olla niin, etten ole aikaisemmin friteerannut kuin kotisirkkoja. Kun ryhdyin lämmittämään öljyä, mielessä oli kaikki mahdolliset kauhukuvat rasvapalosta. Rasvaa kuumentaessa pitää olla tarkkana ja turvallisuuden vuoksi kannattaa pitää kattilan kansi lähellä. Öljyn lämmittämisessä ei silti voi liikaa arkailla. Jos öljy on liian kylmää, juuressiivut imevät sitä liikaa itseensä. Jos öljy on liian kuumaa, juuressiivut palavat.

Sipsien valmistamisessa kaikkein tärkeintä on, että juurekset viipaloidaan mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Liian paksut siivut eivät kypsy tarpeeksi rapeiksi. Oma mandoliinini leikkaa liian paksuja siivuja, eikä siinä valitettavasti ole terän korkeuden säätöä. Piti keksiä jotain muuta. 

Ehkä hyvä niin, sillä mielessäni on yhä se, mitä voi sattua, jos mandoliinin kanssa ei ole tarkkana. Epäonninen mandoliinin soitto ei onneksi pilannut kurkku-avokadosalaattia, jota valmistaessani viilsin peukalosta ison pala irti. Maa-artisokat ovat vähän hankalan mallisia siivutettavia, eikä siivuttaminen oikein sujunut juustohöylälläkään. Perinteinen riivinrauta toimi parhaiten.

Itsetehdyissä sipseissä on kova homma, enkä kyllä ryhtyisi puuhaan, jos kysymys olisi ihan tavallisista perunoista ja perunalastuista. Maa-artisokkasipsit olivat kuitenkin vaivansa väärtti. Tuskin niitä edes saa kaupasta valmiina.