Borssikeittoa soppalauantaiksi

Soppalauantain borssikeitto oli 7-vuotiaan apukokin toive. Olin varma, että kyllä ei tule borssit syödyksi. Olin Mielensäpahoittaja jo etukäteen. Mutta ajattelin, että tehdään nyt, kun pyydetään. Voi kuinka väärässä olin. Apukokki veteli ison lautasellisen soppaa. Tuosta nuon vain. Toista oli 10-vuotiaan kanssa, mutta eihän borssikeitto ollutkaan hänen toiveensa. Borssikeitto oli myös Lauran toive, jonka hän tykkäämällä borssikeittolautasen kuvaa Viikonloppukokin face-profiilissa kertoi. Jatketaan siis edellisen julkaisun otsikon alla. Sitä saa, mitä tilaa.

Aina ei saa, sitä mitä tilaa. Lapsilla oli pienempinä ravintola-leikki. Se oli asiakkaan roolissa leikkivälle aikuiselle tosi tylsä ravintola. Leikkiravintolassa ei koskaan saanut sitä, mitä tilasi. Toisinaan ruoka oli loppu. Joka on tietysti hyväksyttävä selitys. Mutta usein kysymys oli siitä, että tarjoilija tiesi asiakkaan tarpeet asiakasta paremmin. Millon tarjoilija ei voinut tuoda tilattua ruokaa, koska asiakas oli allerginen ruuan sisältämälle raaka-aineelle. Sekin on hyväksyttävä selitys ja jopa hyvää palvelua, mutta olisikohan keittiö voinut korvata tai jättää pois allergeenin? Milloin taas tarjoilija arveli, että asiakas ei pidä tilaamastaan ruuasta. Tässä kohtaa hyvän palvelun raja on jo melko häilyvä. Arvostan toki, jos tarjoilija kertoo esimerkiksi lapselle aikuisten listalta tilattaessa, että annos on esimerkiksi mausteinen, eikä välttämättä sovi lasten makuun. Mutta tarjoilija ei voi asiakkaan puolesta päättää, mitä asiakas saa tilata ja syödä.

Leikki mielessäni muistutin itseäni, että ei pidä aikuisen päättää, mistä lapsi pitää tai mistä ei. Pitäisi antaa mahdollisuus maistaa. Pitäisi antaa mahdollisuus itse päättä, että tykkääkö vai eikö tykkää. Pitäisi tarjota sitä borssikeittoa ehkä toisenkin kerran, vaikka ensimmäisellä kerralla ei olisi maistunut kovin hyvältä. Pitäisi tehdä sitä borssikeittoa, vaikka epäillyttää. Pitäsi tehdä, vaikka ei olisi omaa lempiruokaa. Tällä(kään) kerralla ongelma ei ollut se, ettenkö minä pitäisi borssikeitosta. Ja nyt tiedän, että myös 7-vuotias apukokki pitää ja mieskin pitää. 10-vuotias elää yhden puoli päivää voileivilläkin, kun sitten vain seuraava ruoka on sellaista mistä hänkin pitää. Sellaista ruokaa ei ole nimittäin vaikea keksiä. 10-vuotiaani on kulinaristi, joka jo 2-vuotiaana tilasi iltapalaksi rapuja (ja aamupalaksi jäätelöä).

*

Borssikeitto

10-12 annosta

pieni valkokaali

5 keskikokoista punajuurta

3 suurta porkkanaa

sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 sellerinvartta

rypsiöljyä

mustapippuria

suolaa

2 laakerinlehteä

0,5 dl valkoviinietikkaa

2 rkl hunajaa

kasvis- tai lihalientä

Tarjoiluun sitruunanmehulla maustettua smetanaa

Kuori ja pilko kasvikset: sipulit ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi, porkkana, punajuuri ja kaali suikaleiksi. Punajuuri kannattaa käsitellä viimeisenä, koska se värjää kaiken. Porkkanasta ja punajuuresta saa julinne-suikaleita (ohuita, tulitikun paksuisia) parhaiten mandoliinilla tai julienne raudalla, mutta kaalin käsittelyyn paras on juustohöylä. Kaalista kannattaa jättää kanta käyttämättä.

Kuullottele kasviksia öljyssä ja siirrä kattilaan. Kun kasvikset on kuullotettu, laita kattilaan liha- tai kasvislientä niin, että kasvikset peittyvät reilusti. Lisää valkoviinietikka, hunaja, pippuri ja laakerinlehdet. Mausta myös suolalla, mutta ota huomioon käyttämäsi liemen suolaisuus. Varo, ettei tule liian suolaista.

Borssikeiton voi valmistaa kasvisversiona tai siihen voi lisätä esimerkiksi naudanlihaa, savukylkeä, kinkkua jopa siskonmakkaraa. Meillä borssikeitto oli lihaton, mutta ei kuitenkaan kasvisruokaa. Käytin liemenä häränhännistä keittämääni lihalientä ja lisäksi hyödynsin myös pakkaseen säilötyn lammaspadan liemen.

Anna keiton kiehua miedosti poreillen ainakin reilun tunnin verran. Tarjoile smetanan kanssa. 

*

Olin tosi iloinen kaupassa, kun löysin kerrankin tosi pienen valkokaalin. Yleensä on tarjolla suunnattoman isoja, ja sitten on keksittävä monta kaaliruokaa peräkkäin. Harmittaa vähän, etten tullut kirjanneeksi raaka-aineiden painoja ylös tarkempaa reseptiä varten. Paljonkohan kaalin kilohinta on tällä hetkellä? Muistan nimittäin, että ostamani kaali maksoi 24 senttiä. Siis vain 24 senttiä, ei paljon mitään! Hyvä kuluttajalle, mutta mitä saa viljelijä parka? Joka tapauksessa: Borssikeitto on edullinen ruoka. Kasvisvaihtoehdon suurin kustannus taitaa olla smetana.

Vasta jälkikäteen luin, että yksi punajuurista olisi kannattanut lisätä keittoon kypsennyksen loppuvaiheessa. Tämä olisi vaikuttanut väriin. Valitettavasti keittoni väri ei ollut niin syvän punainen kuin olisin toivonut. Toinen juttu, jolla olisin saanut lisää punaisuutta olisi ollut tietysti punaviinietikka, mutta sitä ei kaapistani löytynyt. Toisaalta voi olla, että valkoviinietikka oli maultaan miedompi, vähemmän etikkainen, vaihtoehto.

Koska keittelin soppaa isolla 5 litran kattilalla (valmista keittoa tuli noin 4 litraa), sitä jäi reilusti lämmitettäväksi uudelleen. Jo lounaalla mikrossa lämmitetty borssikeitto todisti, että maku vain paranee lämmitettäessä. Uskon (ja toivon), että keitto kestää hyvin myös pakastusta. Sitä on nimittäin pakastimessa lounasannoksia odottamassa. Palaan kertomaan miten pakastetun keiton kävi.