Viikonloppukokki retrokokkina: kerroskiisseli raparperista

Nyt kannattaa katsella pakastimen sisältöä sillä silmällä. Minulla meinaa aina käydä niin, että syksyllä en meinaa alkaa käyttämään pakastimeen säilöttyjä marjoja ja sieniä. Hiihtoloman tietämillä sitä sitten viimein havahtuu ja ryhtyy hommiin. Mansikat loppuvat pakkasesta ensimmäisenä, puolukoita ja raparperia riittää pisimmälle, vaikkei sitä pakkasessa monta pussia olekaan. Parastahan raparperi on tuoreena. Mitään uutta en raparperista keksinyt, vaan toteutin taas retrokokki teemaa. Raparperista syntyi kerroskiisseli.

*

Kerroskiisseli raparperista

6 annosta

maitokiisseli

5 dl maitoa

3 rkl maizena

2 rkl sokeria

2 rkl vanilijasokeria

raparperikiisseli

5 dl vettä

3 dl raparperin paloja

1,5 dl sokeria

2 rkl perunajauhoja

0,5 dl vettä

Mittaa (pinnoitettuun) kattilaan maito, maizena ja sokerit. Keitä sekoitellen pari minuuttia. Maitokiisseli palaa pohjaan tosi helposti, joten ole varovainen ja sekoita ahkerasti. Jäähdytä kiisseli välillä sekoitellen, ettei kiisselin pinnalle muodostu epämiellyttävää kalvoa. Kun kiisseli on vähän jäähtynyt, sen voi jakaa annoskulhojen pohjalle.

Valmista raparperikiisseli keittämällä (jäisiä) raparperinpaloja ja sokeria vedessä, kunnes raparperit ovat hajonneet. 

Sekoita perunajauhot pieneen määrään kylmää vettä. Nosta kiisseli kattila pois levyltä ja kaada perunajauhovesi seos ohuena nauhana kattilaan. Laita kattila takaisin levylle ja anna olla kunnes kiisseli pulpahtaa kerran. Älä keitä. Nosta kattila pois levyltä ja jäähdytä kiisseli.

Annostele jäähtynyt raparperikiisseli annoskulhoihin jäähtyneen maitokiisselin päälle. Parhaimmillaan kiisseli on kylmänä, joten kannattaa jäähdyttää annokset vielä kunnolla jääkaapissa.

Nauti kiisseli jälkiruuaksi tai välipalaksi.

*

Raparperi sopii kerroskiisseliin oikein hyvin. Minun raprerini oli lapsuudenkodista Pohjanmaalta tuotua vanhaa suomalaista punakuorista lajiketta. Pakastin sen heti alkukesästä nuorena ja tuoreena kuorineen päivineen. Kiisselistä tuli tosi kauniin väristä. Melkein tulee mieleen ruusunmarja tuosta väristä, mutta kyllä se raparperia on.

Raparperin kanssahan suositellaan syötäväksi, jotain maitotuotetta, ettei raparperin sisältämä oksaalihappo syö elimistön kalsiumvarastoja. Siinäkin mielessä raparperista tehty kerroskiisseli on fiksuveto. Kerroskiisseliä voi tehdä melkein mistä tahansa hedelmistä tai marjoista. Esimerkiksi hapokkaasta puolukasta tulee tosi hyvä kerroskiisseli.

Kerroskiisselin voi tehdä myös isoon tarjoilukulhoon, mutta minusta annoskulhoihin tehdyt ovat nätimpiä ja pysyvät siistimpinä. Isossa kulhossa kiisselit tuppaavat vähän sekoittumaan sen jälkeen kun ensimmäinen on sieltä kiisselinsä kauhaissut. Kerroskiisselin valmistamisen ainoa suden kuoppa on vaara siitä, että kiisselit saattavat sekoittua tai ohuempi kiisseli voi painua maitokiisselin sekaan. Yhdistämällä kiisselit vasta jäähtyneinä näin ei pitäisi käydä. Ja jos käy se on vain ulkonäkökysymys. Maku on sama. 

Kerroskiisseli sai taannoin yhden äänen, kun facebookissa kyselin, että mitä sitten julkaistaisiin. Tykkäämällä Viikonloppukokin facebook-profiilista pääset seuraamaan puuhiani ja blogin päivittymistä, sillä tykänneiden uutisvirtaan ilmestyy aina uutinen uudesta julkaisusta.

Borssikeittoa soppalauantaiksi

Soppalauantain borssikeitto oli 7-vuotiaan apukokin toive. Olin varma, että kyllä ei tule borssit syödyksi. Olin Mielensäpahoittaja jo etukäteen. Mutta ajattelin, että tehdään nyt, kun pyydetään. Voi kuinka väärässä olin. Apukokki veteli ison lautasellisen soppaa. Tuosta nuon vain. Toista oli 10-vuotiaan kanssa, mutta eihän borssikeitto ollutkaan hänen toiveensa. Borssikeitto oli myös Lauran toive, jonka hän tykkäämällä borssikeittolautasen kuvaa Viikonloppukokin face-profiilissa kertoi. Jatketaan siis edellisen julkaisun otsikon alla. Sitä saa, mitä tilaa.

Aina ei saa, sitä mitä tilaa. Lapsilla oli pienempinä ravintola-leikki. Se oli asiakkaan roolissa leikkivälle aikuiselle tosi tylsä ravintola. Leikkiravintolassa ei koskaan saanut sitä, mitä tilasi. Toisinaan ruoka oli loppu. Joka on tietysti hyväksyttävä selitys. Mutta usein kysymys oli siitä, että tarjoilija tiesi asiakkaan tarpeet asiakasta paremmin. Millon tarjoilija ei voinut tuoda tilattua ruokaa, koska asiakas oli allerginen ruuan sisältämälle raaka-aineelle. Sekin on hyväksyttävä selitys ja jopa hyvää palvelua, mutta olisikohan keittiö voinut korvata tai jättää pois allergeenin? Milloin taas tarjoilija arveli, että asiakas ei pidä tilaamastaan ruuasta. Tässä kohtaa hyvän palvelun raja on jo melko häilyvä. Arvostan toki, jos tarjoilija kertoo esimerkiksi lapselle aikuisten listalta tilattaessa, että annos on esimerkiksi mausteinen, eikä välttämättä sovi lasten makuun. Mutta tarjoilija ei voi asiakkaan puolesta päättää, mitä asiakas saa tilata ja syödä.

Leikki mielessäni muistutin itseäni, että ei pidä aikuisen päättää, mistä lapsi pitää tai mistä ei. Pitäisi antaa mahdollisuus maistaa. Pitäisi antaa mahdollisuus itse päättä, että tykkääkö vai eikö tykkää. Pitäisi tarjota sitä borssikeittoa ehkä toisenkin kerran, vaikka ensimmäisellä kerralla ei olisi maistunut kovin hyvältä. Pitäisi tehdä sitä borssikeittoa, vaikka epäillyttää. Pitäsi tehdä, vaikka ei olisi omaa lempiruokaa. Tällä(kään) kerralla ongelma ei ollut se, ettenkö minä pitäisi borssikeitosta. Ja nyt tiedän, että myös 7-vuotias apukokki pitää ja mieskin pitää. 10-vuotias elää yhden puoli päivää voileivilläkin, kun sitten vain seuraava ruoka on sellaista mistä hänkin pitää. Sellaista ruokaa ei ole nimittäin vaikea keksiä. 10-vuotiaani on kulinaristi, joka jo 2-vuotiaana tilasi iltapalaksi rapuja (ja aamupalaksi jäätelöä).

*

Borssikeitto

10-12 annosta

pieni valkokaali

5 keskikokoista punajuurta

3 suurta porkkanaa

sipuli

3 valkosipulin kynttä

2 sellerinvartta

rypsiöljyä

mustapippuria

suolaa

2 laakerinlehteä

0,5 dl valkoviinietikkaa

2 rkl hunajaa

kasvis- tai lihalientä

Tarjoiluun sitruunanmehulla maustettua smetanaa

Kuori ja pilko kasvikset: sipulit ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi, porkkana, punajuuri ja kaali suikaleiksi. Punajuuri kannattaa käsitellä viimeisenä, koska se värjää kaiken. Porkkanasta ja punajuuresta saa julinne-suikaleita (ohuita, tulitikun paksuisia) parhaiten mandoliinilla tai julienne raudalla, mutta kaalin käsittelyyn paras on juustohöylä. Kaalista kannattaa jättää kanta käyttämättä.

Kuullottele kasviksia öljyssä ja siirrä kattilaan. Kun kasvikset on kuullotettu, laita kattilaan liha- tai kasvislientä niin, että kasvikset peittyvät reilusti. Lisää valkoviinietikka, hunaja, pippuri ja laakerinlehdet. Mausta myös suolalla, mutta ota huomioon käyttämäsi liemen suolaisuus. Varo, ettei tule liian suolaista.

Borssikeiton voi valmistaa kasvisversiona tai siihen voi lisätä esimerkiksi naudanlihaa, savukylkeä, kinkkua jopa siskonmakkaraa. Meillä borssikeitto oli lihaton, mutta ei kuitenkaan kasvisruokaa. Käytin liemenä häränhännistä keittämääni lihalientä ja lisäksi hyödynsin myös pakkaseen säilötyn lammaspadan liemen.

Anna keiton kiehua miedosti poreillen ainakin reilun tunnin verran. Tarjoile smetanan kanssa. 

*

Olin tosi iloinen kaupassa, kun löysin kerrankin tosi pienen valkokaalin. Yleensä on tarjolla suunnattoman isoja, ja sitten on keksittävä monta kaaliruokaa peräkkäin. Harmittaa vähän, etten tullut kirjanneeksi raaka-aineiden painoja ylös tarkempaa reseptiä varten. Paljonkohan kaalin kilohinta on tällä hetkellä? Muistan nimittäin, että ostamani kaali maksoi 24 senttiä. Siis vain 24 senttiä, ei paljon mitään! Hyvä kuluttajalle, mutta mitä saa viljelijä parka? Joka tapauksessa: Borssikeitto on edullinen ruoka. Kasvisvaihtoehdon suurin kustannus taitaa olla smetana.

Vasta jälkikäteen luin, että yksi punajuurista olisi kannattanut lisätä keittoon kypsennyksen loppuvaiheessa. Tämä olisi vaikuttanut väriin. Valitettavasti keittoni väri ei ollut niin syvän punainen kuin olisin toivonut. Toinen juttu, jolla olisin saanut lisää punaisuutta olisi ollut tietysti punaviinietikka, mutta sitä ei kaapistani löytynyt. Toisaalta voi olla, että valkoviinietikka oli maultaan miedompi, vähemmän etikkainen, vaihtoehto.

Koska keittelin soppaa isolla 5 litran kattilalla (valmista keittoa tuli noin 4 litraa), sitä jäi reilusti lämmitettäväksi uudelleen. Jo lounaalla mikrossa lämmitetty borssikeitto todisti, että maku vain paranee lämmitettäessä. Uskon (ja toivon), että keitto kestää hyvin myös pakastusta. Sitä on nimittäin pakastimessa lounasannoksia odottamassa. Palaan kertomaan miten pakastetun keiton kävi.

Avokadoa, savulohta ja mantelia - sitä saa, mitä tilaa

Viikonlopun jäljiltä onnistuneita reseptejä on jonoksi asti. Koska en osannut päättää mistä kirjoitan ensimmäisenä, kyselin apua facebookissa. Joukko naisia oli ilmeisesti liittoutunut kannattamaan alkuruokaa, joten sitä saa mitä tilaa. Ensimmäisenä on tulossa alkuruoka, joka valmistui lauantai-iltana nopeasti ja helposti avokadosta, savulohesta ja mantelista. Mutta ei hätää, muutkin äänensä antaneet saavat reseptinsä. Kiitos peukuista! Tulossa on resepti myös borssikeitolle ja kerroskiisselille. Vaikka kukaan ei tilannutkaan marinoituja sitruksia, sekin tulee vuorollaan. Olkoon keittiön tervehdys!

Kun on innostunut ruuasta, meinaa aina välillä lähteä mopo käsistä. Minulla oli suuret suunnitelmat viime lauantain illalliselle. Tarkoitus oli tehdä alkuruokaa oikein kaksin kappalein. Venemessuilla vietetty pitkä päivä verotti voimia ja teki illallisesta tavallistakin myöhäisemmän, joten alkuruokia oli lopulta vain yksi. Illallisen myöhäisestä ajankohdasta on todistusaineistona joukko vähän pimeitä tai muutoin kummallisen värisiä kuvia. Jääkaappiin varattu mustajuuri ei koskaan päätynyt keittoksi asti. Mustajuuri odottaa yhä aikoja parempia. Lauantai-illallisen alkuruokana toimi kunniakkaasti avokado, savulohi ja manteli. Idea reseptiin on jälleen kerran Myllymäen Kasvikset kirjasta, mutta tällä kerralla  otin vapauden soveltaa reseptiä reilummin.

*

Avokadoa, savulohta ja mantelia

2 annosta

pari salaatinlehteä

avokado

1/2 sitruunan mehu

suolaa

50 g savulohta

2 rkl manteleita

avokado zest -öljyä

Murskaa manteleita morttelissa karkeaksi muruksi. Paahda mantelimuruja kuivalla pannulla sen verran, että ne saavat hieman väriä.

Halkaise ja lohko avokado. Purista päälle sitruunanmehu, että avokado pysyy kauniin värisenä.

Revi salaatinlehdet annoslautasen pohjalle. Asettele salaatin päälle avokado, savulohi ja paahdettu mantelimurska.

Mausta suolalla ja avokado zest -öljyllä. Tarjoa alkuruokana.

*

Alkuperäisestä reseptistä on tästä tosiaan jäljellä vain idea. Minulla oli käytettävissäni pieni palanen edellisenä iltana savustettua kirjolohta, kun alkuperäisessä reseptissä käytettiin kylmäsavulohta. Alkuperäisessä reseptissä ei ollut lainkaan salaattia, vaan kaunis ja herkkä annos oli koristeltu vesikrasseilla. Maustamiseen Myllymäki oli käyttänyt oliiviöljyä, minä puolestani yritän tuhota tuota sitruunankuorella maustettua avokadoöljyä. Koska olen todennut sen sopivan erinomaisesti salaatti kastikkeeksi, käytin sitä myös tähän alkuruokaan, jossa salaattia oli vain hyvin nimellisesti.

Viikonloppukokkin face-profiilista saatat muuten sinäkin päästä vaikuttamaan blogin sisältöön. Tykkääjiä on jo iso joukko, mutta uudetkin tykkääjät ovat tervetulleita!


Blogin avokado-reseptejä:

• lounassalaatti lampaasta ja avokadosta
• paholaisenmunia ja pekoniparsaa 
• kuhaceviche korianterilla
• kuhaceviche lehtipersiljalla
• lohiceviche
• siikaceviche ja confitkeltuaiset
• guacamole 
• avokadoa, sinapin, piparjuuren ja tillin kera
• avokadotoast uppomunalla ja kylmäsavulohella
• avokadopasta 
• avokado-vadelmasemifreddo
• pistaasi-avokadojäätelö

Karitsankaretta nopealla pinaattilisäkkeellä

On vasta helmikuu, ja tuntuu jo keväältä. Talitintti laulaa kuin maaliskuussa. Aamulla satanut lumi on enää muisto ja kotipiha on jäinen kuin luistinrata. Piha on täynnä lätäköitä, koska sulanut lumi ja jää ei pääse pihasta pois. Kevättä rinnassa on myös Vene 17 båt -messujen jäljiltä. Tältä vuodelta messut ovat ohi, mutta vuotuiseen tapahtumaan voi suunnistaa taas ensi talvena 8.-19.2.2018. Pohjois-Euroopan suurimmassa veneilytapahtumassa tuli todella kesäinen olo, vaikka vielä on ihan talvi. Facebook-profiilissani on muutama tunnelma kuva messuilta.

Kotiuduimme messuilta jo hyvissä ajoin, ja ehdimme valmistaa maittavan illallisen. Usein lauantai-illallisen suunnitelmat ovat suureellisia, eikä kaikki ennakkoon suunniteltu aina toteudu. Koska ruuanlaitto on aktiivinen harrastus, suunnitelmia pystyy muuttamaan lennosta. Raaka-aineita löytyy kotoa moneen lähtöön, eikä haittaa, jos joku ennakkosuunnitelma ei toteudu. Suunnitelmat voi toteuttaa seuraavana tai sitä seuraavana päivänä tai sitten raaka-aineet jalostuvat johonkin aivan muuhun muotoon.

Pääruuan raaka-aineeksi olimme valinneet karitsankareen. Tammikuun loppu puolella kävimme ostamassa pakastimeen Tolvilan kartanon Paimenen makasiinista puolikkaan karitsanruhon. Lisäksi mukaan tarttui karitsan bratwurstia ja kare, joka ei ennakkoon tilattuun pakettiin kuulunut. Tosi maukkaita heräteostoksia. Harmittamaan jäi ainoastaan se, että ei ostettu enempää karetta. Alkuruokasuunnitelmat olivat moninaisemmat, mutta lopulta emme jaksaneetkaan tehdä kuin yhden alkuruuan avokadosta, savulohesta ja mantelista. Keittoa varten varattu mustajuuri odottaa jääkaapissa uutta inspiraatiota. Jälkiruoka napattiin pakastimesta, jonne oli jäänyt juuri sopivasti pienet annokset pistaasi-avokadojäätelöä. Jäätelöä paranneltiin raastamalla päälle hieman suklaata. Ei ollut ollenkaan hullumpi kokonaisuus, vaikka kävikin niin hassusti, että alkuruuan ja jälkiruuan raaka-aine oli sama.

Helmikuun menu

*

Avokadoa, savulohta ja mantelia

Karitsankaretta, dukkah-perunoita ja pinaattia pinjansiementen rusinoiden ja valkosipulin kera

Pistaasi-avokadojäätelö

*

En tiedä miten pääsi kulumaan näin monta viikkoa ennen kuin pääsimme valmistamaan karitsaa. No, hyvää kannattaa odottaa. Vaikka karitsaa on haettu Tolvilan kartanosta jo monta vuotta, en ole koskaan aiemmin laittanut karetta. Ehkä siksi, koska kare ei kuulu ennakkoontilattuun pakettiin. Onneksi karetta oli myynnissä ja onneksi satuimme ostamaan sitä koe-erän. Ensimmäinen ajatus oli leikata kylkiluut erilleen ja paistaa "tikkarit" yksitellen pannussa. Onneksi ajatus jalostui hieman:

*

Karitsankare

1 rivi karitsankaretta

marinadi

1 dl oliiviöljyä

1 tl kuivattua timjamia

1 tl kuivattua rosmariinia

2 tl hunajaa

2 rkl valkoviinietikkaa

hieman suolaa ja mustapippuria myllystä

paistamiseen 

nokare voita ja tilkka rypsiöljyä

Rapsuttele kareen luut puhtaaksi. Leikkaa irti myös ylimääräiset kalvot ja rasva.

Sekoita marinadi ja laita kare marinoitumaan vähintään pariksi tunniksi tai pidemmäksi aikaa, jos haluat lihaan voimakkaampia makuja. 

Nosta kare huoneenlämpöön riittävän ajoissa ennen valmistamista.

Lisää paistinpannulle tilkka öljyä ja nokare voita. Lämmitä kuumaksi. Kuivaa kareesta ylimääräinen marinadi pois ja paista nopeasti pinnat kiinni kuumalla pannulla. Laita lihamittari kareen paksuimaan kohtaan ja nosta paistinpannu 225 asteiseen uuniin ja paista kunnes mittari näyttää 50 astetta. Nosta liha pois kuumalta pannulta ja kääri se folioon vetäytymään. Mittari kannattaa jättää lihaan kiinni, että lihasnesteet eivät pääse valumaan pois ja toisaalta näet myös, ettei sisälämpö nouse liiaksi. Medium-kypsyys on 55 astetta, joka meilläkin oli tavoitteena. 

Leikkaa liha vetäytymisen jälkeen ja aseta tarjolle esimerkiksi dukkahilla maustetuiden uunissa kypsennettyjen perunanlohkojen kera. Dukkah-mausteseoksen ohje on peräisin Glorian ruoka ja viini -lehdestä (1/2014), jossa sillä maustettiin persimonin lohkot salaattiin. Dukkahin ohje löytyy täältä.

*

Kuten jo aiemmin totesin: onneksi tuli laitettua kare kokonaisena! Olisin mielelläni käyttänyt marinadiin punaviinietikkaa, mutta se oli päässyt loppumaan. Valkoviinietikka hoiti kuitenkin hommansa ja toimi hyvin marinadin happona. Kareen kanssa meillä meinasi käydä lätkästi. En ikinä opi, että lihan sisälämpö nousee vielä hurjan paljon sen jälkeen, kun se on nostettu uunista. Varsinkin, jos lihan jättää folion sisälle vetäytymään.  Kareen sisälämpö pääsi nousemaan lähes 60 asteeseen ja etenkin mies oli sitä mieltä, että hieman liian kypsäksi meni. Ehkä aavistuksen punaisempaa liha olisi voinut olla, mutta ei se nytkään mitenkään ylikypsää ollut. Liha oli kuitenkin vielä punaista väriltään.

Kareen kanssa nautimme joululahjaksi saatua Carsin Suomi 100 -viinin, joka ei ollut tälle ruualle nappivalinta. Viini oli kyllä hyvä, mutta sen täyteläinen, mutta nuorekas maku olisi tullut varmasti enemmän oikeuksiinsa esimerkiksi possun tai pastan kanssa kuten suosituksetkin sanovat.

Koska lautaselle kaipaa aina jotain kasvislisäkettä. Avasin taas kerran Myllymäen Kasvikset -kirjan. Sieltä valikoitui tehtäväksi nopeatekoinen lisuke pinaatista.

*

Pinaattia pinjansiementen, rusinoiden ja valkosipulin kera

2 annosta

2 valkosipulinkynttä viipaleina

0,5 dl pinjansiemeniä

2 rkl keltaisia rusinoita

100 g babypinaattia

oliiviöljyä

suolaa

Paista valkosipuliviipaleita ja pinjansiemeniä oliiviöljyssä  paistinpannulla kunnes siemenet alkavat saada väriä.

Lisää joukkoon rusinat ja pinaatti ja kuullottele kunnes pinaatti alkaa painua kasaan. Mausta suolalla.

*

Koska lisäke on tosi nopea valmistaa. Tein sen sillä aikaa kun kare oli vetäytymässä foliossa. Käytin paistinpannua, jossa olin paistanut kareen, joten siitä tuli lisäkkeeseen aikalailla lisämakua. Lisämakua antoi myös folionkääreeseen kertynyt neste lihasta, jota ei kyllä ollut ruokalusikallista enempää. 

Keväisistä fiiliksistä huolimatta täytyy vielä asennoitua talveen. Ensi viikoksi on luvassa lunta ja pakkasta, ja onhan edessä viikon rypistyksen jälkeen hiihtoloma. Hiihtolomallahan sitä haluaisi tietysti ulkoilla ja hiihtää.

Avokadoa sinapin, piparjuuren ja tillin kera

Minulle ei olisi ihan heti tullut mieleen maustaa avokado sinappikastikkeella ja tarjoilla se vielä kalan kanssa. On syitä miksi toiset on huippukokkeja! Avokadoa sinapin, piparjuuren ja tillin kera on jälleen Tommy Myllymäen Kasvikset-kirjan reseptejä. Kirjassa vinkattiin tarjoamaan lisäke kalan kanssa ja niinpä minä tein. Nostin avokadon kastikkeineen päivineen tarjolle kalapuikkojen kanssa, vaikka vähän epäillytti.

*

Avokadoa sinapin, piparjuuren ja tillin kera

4 annosta

3 pientä avokadoa

sitruunan mehu

1 dl leikattua tilliä

1 rkl piparjuuritahnaa

suolaa

sinappikastike

3 tl karkeaa sinappia

1 tl dijon sinappia

2 tl valkoviinietikkaa

4 rkl oliiviöljyä

Vatkaa sinapit, valkoviinietikka ja oliivöljy kastikkeeksi

Koverra avokadot kuoristaan ja leikkaa ne lohkoiksi. Purista avokadojen päälle sitruunanmehu. Sekoita piparjuuritahna ja tilli sinappikastikkeeseen ja kääntele sekaan myös avokadolohkot. Mausta suolalla. Anna makujen tasaantua hetken aikaa jääkaapissa ennen tarjoilua

*

Eipä olisi tullut näitä makuja yhdisteltyä ellen olisi lukenut reseptiä kirjasta, jonka monta reseptiä olen jo testannut. Ruotsalaisten makujen ja avokadon yhdistelmä ei ole kaikkein perinteisimpiä. Kalan kanssa yhdistelmä sopi yllättävän hyvin, ja toisaalta miksei olisi sopinut syödäänhän kalan kanssa usein sinappisia kastikkeita ja ovathan esimerkiksi sinappisilakat suurta herkkua.

Alkuperäisestä reseptistä poiketen käytin piparjuuritahnaa, koska tuoretta ei ollut saatavilla. Lisäsin myös sitruunanmehun, koska halusin avokadojen säilyttävän kauniin vihreän värinsä. Epäilin nimittäin, että lisäke ei yhdellä aterialla lopu. Sitruunanmehun lisäsin kuitenkin sillä tavalla varovasti leikkuulaudan päällä, että kulhon pohjalle ei jäänyt yhtään mehua. Tässä muunnelmassa on nimittäin ytyä jo muutoinkin. Kehottaisin kuitenkin mausteita ohjeen mukaan arkailematta reilulla kädellä.

Avokado-lisäkettä jäi sunnuntaipäivälliseltä parin ruokalusikallisen verran. Laitoin pienenkin määrän visusti talteen. Ylijäänyt avokadolisäke jalostui lounasleiväksi. Sivalsin ruisleivän päälle ohuen kerroksen voita, avokado-lisäkkeen ja palan naudan filettä, jota myös oli joltakin ruualta jäänyt yli. Ja tämä eväsleipä vasta hyvää oli! Sopii siis myös lihalle. En tiedä oliko se sitruunan lisäyksen ansiota, mutta avokadon väri säilyi kauniina seuraavaankin päivään.

Koska avokadosta on tullut laitettua syötävää jokusia kertoja, blogista löytyy entuudestaan reseptejä, joihin voit käyttää avokadoa. Toisiin enemmän, toisiin vähemmän:

• lounassalaatti lampaasta ja avokadosta
• paholaisenmunia ja pekoniparsaa 
• kuhaceviche korianterilla
• kuhaceviche lehtipersiljalla
• lohiceviche
• siikaceviche ja confitkeltuaiset
• guacamole 
• avokadotoast uppomunalla ja kylmäsavulohella
• avokadopasta 
• avokado-vadelmasemifreddo
• pistaasi-avokadojäätelö

Sunnuntain paremmat kalapuikot

Lohi ja kuha ovat keittiössäni useimmin valmistetut kalat. Monissa perheissä kalapuikot ovat arkista pikaruokaa, mutta meillä eivät pakastealtaassa uiskentelevat valmiit kalapuikot uppoa. Nuorempi, joka on nirsompi kalansyöjä, tosin saattaa syödä, mutta vanhempi, kulinaristi, ei koskisi kaupan pakastealtaasta ongittuun kalapuikkoon pitkällä tikullakaan. Päätin ottaa tämän haasteena, ja valmistaa kalapuikkoja, jotka maistuisivat koko perheelle. No, syynä oli myös oma vaihtelunhaluni. Tällä kerralla valmistusvuorossa oli kuha. Kuha-tunnisteen avulla voit hakea aikaisemmat kuhareseptini ja todeta, että meillä kuha syödään usein melko perinteisesti, eikä juuri koskaan leivitettynä. Kuha walewska on kaikkien suosikki, mutta jotenkin monivaiheinen valmistus ja näprääminen ei innostanut. Kuhalle piti siis keksiä uusi valmistustapa. Kalapuikkojen resepti on Martoilta, vaikka idea taisi jäädä muhimaan, kun Saaranlautasella -blogissa jokin aika takaperin tehtiin teriyaki lohinugetteja.

*

Sunnuntain paremmat kalapuikot

4 (860 g) kuhafilettä

suolaa

mustapippuria

2 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa

4 dl pankojauhoja

paistamiseen

rypsiöljyä ja voita

Leikkaa fileet pitkittäin puikkomaisiksi paloiksi. Mausta suolalla ja varovasti pippurilla.

Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, yhdelle pankojauhoja ja kolmannelle kananmunat, joiden rakenne on vatkattu rikki.

Pyörittele kalanpalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa ja lopuksi pankojauhoissa. Kalanpalojen käsittely on sen verran sotkuista hommaa, että kannattaa paneroida kaikki valmiiksi ennen kuin ryhtyy paistamaan kalapuikkoja.

Kuumenna öljyä paistinpannussa ja lisää sekaan voinokare. Paista pannullinen kalanpaloja kypsäksi. Muutama minuutti puoleltaan riittää. Nosta kypsennetyt kalapuikot talouspaperin päälle, jotta ylimääräinen rasva imeytyy paperiin. Lisää pannulle tarvittaessa öljyä ja voita ennen kuin laitat uudet kalanpalat kypsymään. Kalat kyllä kypsyvät varsin vähässäkin öljyssä, mutta öljyn kanssa kypsennettäessä ne saavat kauniimman värin. 

Tarjoa kalapuikot esimerkiksi lohkoperunoiden ja tsatsikin kanssa.

*

Onhan se pakastekalapuikkojen lämmittäminen helppoa ja nopeaa, mutta itseasiassa kalapuikkojen tekeminen valmiista kalafileestä oli helpompaa ja nopeampaa kuin mitä ennakkoon ajattelin. Iso paistinpannu, jonka ostin ennen joulua arpavoitoksi saamallani lahjakortilla, tosin nopeutti huomattavasti paisto-operaatioita. Paistinpannuni ehdoton etu on, että sen voi kuumentaa todella kuumaksi.

Kalapuikkoja paistaessani tutustuin pankojauhoihin. Panko on vaaleaa, karkearakenteista ja rapeaa japanilaistyyppistä korppujauhoa. Pankolla sai aikaan ilmavan ja rapean leivityksen, aivan toisenlaisen kun perinteisillä korppujauholla. Pankolla tulee varmasti leivitettyä jatkossakin. Alla olevasta kuvassa voi hyvin vertailla vasemmanpuoleisen korppujauhon ja oikean puoleisen pankon rakennetta.

Kalat kannattaa käsitellä aina vaihe kerrallaan valmiiksi. Ensin kannattaa leikata kaikki kalat puikoiksi ja sitten leivittää puikot. Samalla kun tein leikkaus ja leivittämishommaa järjestelin puikot koon mukaan uunipellille. Uunipelliltä oli helppo nostella suurinpiirtein samankokoiset kalapuikot kerralla pannulle.

Meidän kalapuikkopäivällinen osoittautui varsinaiseksi crosskitchen-ateriaksi. Lohkoperunat ja kalapuikot muistuttivat englantilaisesta fish and chips -ruokaa, mutta niiden kanssa tarjottu tsatsiki veikin meidät kreikkalaisiin tunnelmiin. Hämmennystä lisäsi vielä ruotsalaistyylinen sinappinen ja piparjuurinen avokado-lisäke, joka sekin oli sen verran onnistunut kokkaus, että kirjoittelen ohjeen myöhemmin blogiin.

Kalapuikot kuhasta maistuivat niin sille, joka ei pidä kalapuikoista, kuin sillekin, joka ei pidä kuhasta. Mystisiä ovat lasten mieltymykset. Parasta näissä paremmissa kalapuikoissa oli se, että ne maistuivat myös aikuisille. Maistuivat niin hyvin, että ruuan jälkeen oli otettava päiväunet. Tosin aamupäivän pitkällä hiihtolenkillä saattoi olla osuutta asiaan.


edit: lisätty linkki