Kotimainen kesäkurpitsa on nyt tosi edullista, hyvä laatuista, ja sitä on runsaasti saatavilla. Yritys lisätä perheen kasvisruokien syöntiä on saanut minut etsimään ja kokeilemaan paitsi uusia raaka-aineita myös uusia tapoja käyttää tuttuja kasviksia. Kesäkurpitsoista jalostin jokin aika sitten lättyjä. Arvelin niiden maistuvan, koska pinaattilätyt ovat meillä suuressa suosiossa. Kesäkurpitsalätyt olivatkin hitti. Ihan yhtä hyvin ei käynyt kesäkurpitsacannellonien kanssa. Cannelloneista tai pastasta ei tässä ole kysymys vaan täytetystä kesäkurpitsasta, joka on koverrettu ontoksi ja täytetty kuin cannelloni. Aikuisille kesäkurpitsacannellonit maistuivat, mutta apukokit nyrpistelivät. Maistelivat sentään yhdet cannellonit.
*
Kesäkurpitsacannellonit kanttarellitäytteellä
2 pienehköä kesäkurpitsaa
nokare voita
sipuli
0,5 l kanttarelleja
suolaa
mustapippuria
pari pientä tuoretta timjamin vartta
juustoraastetta (esimerkiksi emmental)
Huuhtele kesäkurpitsa. Ota kurpitsasta kannat pois ja leikkaa kurpitsasta noin 5 cm mittaisia paloja. Koverra kesäkurpitsan pehmeä sisus pois. Työvälineeksi käy hyvin esimerkiksi omena pora. Ota sisukset talteen täytteen valmistamista varten.
Pilko kanttarelleja pienemmäksi. Lisää kanttarellit kuivalle pannulle ja kiehauta ne omassa nesteessään. Lisää pannulle nokare voita ja pieneksi pilkottu sipuli. Kuullottele muutama minuutti. Lisää paistinpannulle vielä pieneksi pilkottu kesäkurpitsan sisus, ja paista pannulla kunnes kaikki kasviset ovat kypsiä. Mausta tuoreella timjamilla, suolalla ja mustapippurilla.
Täytä kesäkurpitsat cannellonien tapaan. Ripottele päälle juustoraastetta ja paista 225 asteisessa uunissa noin 5-10 minuuttia, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän kaunista ruskeaa väriä pintaan.
*
Kesäkurpitsacannellonit maistuivat aikuisille erinomaisesti. Sieniä olisi voinut täytteessä olla enemmänkin, mutta toisaalta tällä määrällä kaikki täyte mahtui kesäkurpitsojen sisään ja tuli näin käytettyä. Cannellonit olisivat kelvanneet ja riittäneet ruuaksi sellaisenaan, mutta koska arvelin nirsojen nirsoilevan tarjoilin kesäkurpitsacannelloneja lisäkkeenä. Tosin jälkiviisaana voin todeta ruokahaluttomuuden johtuneen flunssan poikasesta, joka kaatoi nuoremman apukokin seuraavana päivänä petiin. Pari ylijäänyttä cannellonia otin töihin lounastunnille, ja ne olivat mikron kautta käytettynä kelvollista ruokaa, vaikka eivät tietenkään aivan yhtä hyviä kuin uunista tuoreeltaan.
Koulujen alkaminen toi heti ensimmäisen virustaudit perheeseen. Toivottavasti menee nopeasti ohi. Ja onneksi taudit iskivät vasta sen jälkeen kun olimme ehtineet nauttia kenties kesän viimeisestä veneretkestä. Yö veneessä on aina yhtä jännä. Haaveilin mahdollisuudesta ihastella täysikuuta, mutta se ei onnistunutkaan. Sen sijaan päädyimme ihailemaan mitä upeinta auringonlaskua sadepilven alta. Olimme juuri sadealueen reunalla. Auringonlaskun aikaan valo oli mystisen kultainen. Niin kultaista auringonlaskua en ole varmasti eläessäni nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti