Sivut

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Syntymäpäivälounaan marokkolainen porkkanasalaatti

Meillä juhlaviikot jatkuvat. Viime lauantaina apukokkien syntymäpäiviä olivat juhlimassa isovanhemmat. Lihakeitto on ollut syntymäpäivien hittiruoka jo monta vuotta. Nytpä ei ollut aikaa keitellä lihaa, joten päätin kokeilla vihdoin kanaa Igorin tapaan. Lisukkeiden miettiminen smetanaiselle pääruualle ei ollut kovin helppoa, sillä en ollut Igorin kanaa aiemmin maistanut. Aika lailla selvää oli, että kovin raskaita ohessa tarjottavat eivät voi olla. Toinen ajatus oli, että pöydästä olisi kiva löytää vähän väriä ja kolmas kriteeri oli tietenkin valmistuksen helppous. Tomaatti-sipulisalaatti on syntymäpäivien buffetpöydässä tuttu juttu ja täyttää kaikki kolme edellä mainittua kriteeriä. Marokkolaisesta porkkanasalaatista löytyy vähän meikäläisten juhlapöytään uudenlaista makumaailmaa, vaikka raaka-aine oli kotoinen ja tuttu.





*
Marokkolainen porkkanasalaatti

1 kg porkkanoita

vettä ja suolaa keittämiseen

marinadi

3 rkl rypsiöljyä
1/2 sitruunan mehua
2 tl sokeria
muutama pyöräytys suola- ja pippurimyllyistä
2 tl jeeraa
2 tl kanelia
1 tl paprika
valkosipulin kynsi

lehtipersiljaa
minttua
murusteltua fetaa

cosmopolitan salaattia

Kuori ja pilko porkkanat. Keitä porkkanat suolalla maustetussa vedessä al denteksi.

Sillä aikaa kun porkkanat kypsyvät, valmista marinadi yhdistämällä ainekset ja sekoittamalla hyvin.

Kun porkkanat ovat sopivan kypsiä, kaada vesi pois ja pidä kattilaa kuumalla levyllä niin, että porkkanat kuivahtavat, mutta varo, etteivät ne pala. Kaada marinadi porkkanoiden sekaan ja jätä jäähtymään. Kun porkkanat ovat jäähtyneet, lisää reilut puntit lehtipersiljaa ja minttua pieneksi revittynä tai leikattuna porkkanoiden sekaan.

Kokoa salaatti vadille asettelemalla alimmaiseksi salaatin lehtiä, sitten porkkanat ja yrtit. Murustele lopuksi fetajuustoa salaatin päälle.

*







Porkkanasalaatti on varsin helppo valmistaa. Eikä aktiivinen valmistusaikakaan päätä huimaa. Sillä aikaa kun nuorempi sankari oli tallilla, pyöreitä täyttävä juhlakalu oli apukokkina. Käytännössä hän sekoitti ja maisteli marinadin hyvänmakuiseksi, vaikka ei sitten kuulemma valmiista porkkanoista pitänytkään. Minä huolehdin porkkanoiden juuri sopivasta kypsyydestä. Juhlista jäi salaattia hieman yli ja nautimme sen juhlia seuraavana päivänä savustetun lohen kanssa. Kalallekin salaatti sopi hyvin lisäkkeeksi, eikä yön yli jääkaapissa odottelu ollut pilannut salaattia. Päinvastoin maku oli tasaantunut.

Juhlapöydässä salaatti oli Igorin kanan lisäkkeenä. Reseptejä tähän some-hittiin on netti pullollaan. Minä noudatin lähes orjallisesti Pienen punaisen keittiön Peggyn ohjetta. Alkuperäistä ohjetta muokkasin sen verran, että lisäsin ruokaan reilun teelusikallisen savupaprikajauhetta. Lisäksi suurensin reseptiä. Käytin broileria 1,3 kg ja muita aineita lisäsin samassa suhteessa. Ehkä smetanaa olisi riittänyt vähempikin, mutta kun kerran juhlitaan, niin juhlitaan sitten. Igorin kana syötiin keitettyjen perunoiden kera, koska tiedän, että  juhlavieraista puolet, sekä vaari että paappa, kuuluvat siihen suomalaisten miesten sukupolveen, joka ei ole tottunut syömään riisiä kuin joulupuurossa. Riisin kanssakin ruoka testattiin, koska päivänsankarit olisivat sen ilman muuta perunoiden sijaan valinneet lisäkkeksi. Lämmitin nimittäin juuri ylijääneen ruuan meille päivälliseksi, ja täytyy sanoa, etten ole varma kumpiko on Igorin kanssa parempi: riisi vai perunat.




Juhlat taisivat olla kaikin puolin onnistuneet, ainakin sankarit olivat tyytyväisiä. Lahjat olivat todella mieluisia. Näin päättelin kuullessani lasten sanovan, että lahjat olivat parempia kuin jouluna. Juhlien ansiosta saamme nauttia toivottavasti pitkään lähes 20 ruususta, jotka vieraat toivat tuomisinaan. Tytöt saivat paitsi upeat shamppanjaruusut myös ruusukimput, joissa ruusuja on yhtä monta kuin vuosia. Upeaa!











Sunnuntaina meno olikin astetta kovempaa kuin lauantaina. 10-vuotias juhli kavereidensa kanssa. Kaverisynttäreiden tarjoiluilla viikonloppukokki ei sitten voikaan kehuskella, mutta lapset pitivät. Pöytään kannettiin keksikimara, erilaisia irtokarkkeja ja pieniä pakastepizzoja. Mehua meni juoksuleikkien tuoksinassa useampi litra. 

Eikä tämä juhlinta tähän loppunut, vielä on juhlia jäljellä! Nyt on kuitenkin muutama päivä aikaa huokaista ja kerätä voimia ennen seuraavaa koitosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti