Joulu 2015

Vuodenvaihde ja loppiainen tarkoittavat onneksi pehmeää laskua arkeen ja härkäviikkoihin. Parin viikon ajan tahti on muutama päivä töitä, muutama vapaata. Joulu 2015 on juhlittu. Moottoripyöräilevä joulupukki yksi niistä hauskoista muistoista, jotka piirtyvät mieleen joulusta 2015. Tähän ihmeeseen törmäsimme tullessamme kotiin perinteisestä aattohartaudesta. Parta ja takki hulmuten ajeleva hahmo sai hyvälle mielelle. Joku oli keksinyt mahtavan tavan ilahduttaa kanssaihmisiä.

Virittäytyminen joulun tunnelmaan tapahtuu hiljalleen viimeistään jouluviikon aikana. Perinteet ovat minulle niitä asioita, jotka saavat joulumielelle. Näihin perinteisiin kuuluu niinkin arkisia asioita kuin saunan pesua ja kuusen hakua ja koristelua sekä ruokien valmistelua. Toisaalta joulumielelle virittäytymiseen auttavat tutut joulukoristeet, joihin liittyy tarinoita, kauniit astiat kattauksessa, kynttilät ja hiljaa taustalla soivat joululaulut. Tärkeää on myös tieto siitä, että on luvassa monta rauhallista ja rentoa päivää vain oman perheen parissa. Kun jouluaattoaamun sauna, joulurauhan julistus, joulupuuro ja aattohartaus ovat ohi, on joulu parhaimmillaan. Joulupukin vierailun ja lahjojen avaamisen jälkeen onkin vuorossa pitkä illallinen ja sen jälkeen olo on lähes autuas, jouluinen ainakin.

Jouluruuat ovat meillä hyvin, hyvin perinteisiä. Joulun syömingit aloitettiin taas aatonaattona, jolloin pöytään kannettiin mätiä, kylmiä kalaherkkuja ja sekä itse savustettu lohifile. Lisäkkeitä olin valmistanut sipulista ja kaalista. Myös keitetyt kananmunat kelpasivat lisäkkeeksi ilman sen kummempaa krumeluuria. Lapsiperheessä on mietittävä sitä, että jokaiselle löytyy jotain. Jouluisan lisän pöytään toi rosolli. 

Kaloja syötiin sitten jouluin muillakin aterioilla niin pitkään kuin niitä riitti. Jouluaattona oli tarjolla puurolounas (viikonloppukokki sai mantelin!) ja kirkossa käynnin jälkeen välipalaksi nautittiin glögit ja kinkkuleivät. Energiaa tarvittiin, sillä tänäkin vuonna noudatimme hyväksi havaittua kaavaa: ensin kävi joulupukki, sitten avattiin lahjat ja vasta tämän jälkeen syötiin.

*

Aattoillan menu

kirjolohen mätiä lisukkeineen

limppua

karjalanpiirakoita ja munavoita

graavisiikaa ja -lohta

silliä

sinappisilakoita

punasipulihilloketta

sienisalaattia

rosollia

lanttu-, peruna- ja maksalaatikkoa

kinkkua ja omena-calvadoskastiketta

kahvia, konvehteja ja lusikkaleipiä

*

Lähes kaikki joulun ruuat ovat meillä itse valmistettuja. Piirakat ja leivät olivat kaupasta, mutta kukaties joku vuosi itseleivottuja. Keittiössä joulun aikaan työnjako on selvä. Kalat, paitsi silakat, kuuluvat miehen vastuulle. Myös kinkku on hänen hommansa. Kinkku paistettiin aatonaattona. Tuoresuolattu juhlakinkku onnistui taas hyvin. Se laitettiin paistopussissa 9 asteisena 120 asteiseen uuniin. Lihamittari oli asetettu piippaamaan 85 asteessa. Halutun lämpötilan saavuttmiseen meni aikaa melkein kokonainen päivä. Kinkku oli uunissa noin 8 tuntia. Lämpötila kohosi uunistaoton jälkeen yllättävän paljon, se taisi hetkellisesti käydä jopa 87 asteeseen ennenkuin lähti laskemaan. Hieman jäähtyneestä kinkusta leikattiin miltei kaikki näkyvä rasva pois, ja kinkku sai ylleen sinappihunnun, ilman neilikoita. Tämän vuoden tärkein oppi kinkun paistossa on syytä muistaa ensi vuonnakin. Pata porisee-blogissa muistuteltiin käyttämään tuoreita hyviä korppujauhoja, eikä niitä, jotka ovat eltantuneet jauhokaapissa ties miten pitkään.

Viikonloppukokki sitten huolehti lopuista ruuista sekä kylmistä että lämpimistä kasviksista, lisukkeista ja kastikkeista. Ensimmäistä kertaa vuosiin yritin ja mielestäni onnistuinkin imelletyssä perunalaatikossa. Jouluna ruuanlaitto on siinä mielessä helppoa, että hyvän ennakkovalmistelun jälkeen ruuanlaitossa pääsee muutaman päivän melko helpolla. Meillä jouluruokia syötiin aatonaatosta tapaninpäivään. Lapset ovat mukana ruuanlaitossa myös jouluna. He auttelevat kattauksissa ja missä nyt apua milloinkin tarvitaan. Tänä vuonna vanhempi apukokki teki aatonaaton kalaherkkujen jälkiruuaksi luumurahkaa ihan itse.

*

Luumurahka

1 prk vaahtoutuvaa vanilijakastiketta

1 prk (250 g) maitorahkaa

noin 1 prk luumusosetta

(sokeria)

Vaahdota vanilijakastike. Lisää joukkoon maitorahka ja luumusose. Sekoita hyvin. Maistele ja lisää halutessasi sokeria. Tarjoile jälkiruokana.

*

Raskaiden jouluruokien suhteen jälkiruokien kanssa valittu linja on tarkoin harkittu ja kokemuksen perusteella tälläiseksi muodostunut. Kakkuja ei kannata leipoa. Ne eivät jouluna tule meillä syödyksi. Jälkiruuaksi valmistuu usein jotain helppoa kuten apukokin luumurahkaa tai vieläkin helpompaa: lajitelma hyvälaatuisia konvehteja. Tänä vuonna jouluaaton jälkiruuan ekstraa olivat tuttavani Ullan valmistamat todella kauniit, täydellisen muotoiset, pienet ja niin herkulliset lusikkaleivät.

Joulupöydän ruokajuomien kirjo on viikonloppukokin taloudessa varsin laaja. Juomapöydästä löytyy vettä kuplilla ja ilman, maitoa, kotikaljaa ja viiniä, eikä kaloja tietysti maistella ilman jääkylmää snapsia. Valkoviininä oli tänä vuonna loistava Brocardin Chablis Sainte Claire Orcanic 2014. Valkoviini makuni mukaan. Punaviini valinnassa luotimme tuttuun  Nederburg Winemaster's Reserve Edelrood 2013. Tälläinen parin rypäleen viini sopii jouluruualle hyvin. Muutoinkin rypäleyhdistelmät ovat alkaneet maistua minulle aikaisempaa paremmin. Vaikka juomia oli tarjolla monenlaisia, taittaa kotikalja olla se juoma, joka kaikkein mutkattomammin sopii jouluruokiin.

Ilmeisesti joulunpyhät tulivat tarpeeseen hengähdystaukona arjesta. Ruuan lisäksi maistuivat yhdessäolo ja uni. Aikaa vietettiin elokuvien, legojen, pelien ja kirjojen parissa. Uudella kaukoputkella haettiin ja löydettiin tähtiä sekä ihailtiin joulunajalle harvinaista täysikuuta. Toisinaan joulunaikaan ulkoilusäät ovat mitä parhaimmat, mutta tänä jouluna maisema tai sää eivät erityisemmin houkutelleet ulos. Nyt, joulun jälkeen, pikku pakkanen on tehnyt maisemasta paljon talvisemman. Talvi oli jouluaaton maisemasta kaukana.