Pehmeä lasku arkeen - Illallinen superkuun loisteessa

Kun on harjoitellut neljän viikon vuosiloman jälkeen työntekoa viikon, viikonloppuvapaa tulee tarpeeseen. Vaikkakin iso osa viikonlopusta kuluu arkisissa kotiaskareissa siivoten, pyykäten ja ruokavarastoa täydennellen, vapaa-ajastakin ehdittiin nauttia muun muassa kaupungilla humputellen.

Arki muuttaa keittämistä, kokkaamista ja syömistä. Talvisin rytmi on se, että viikonloppuisin tehdään paljon ruokaa, että arkena sitten pääsee ruuanlaitossa vähän helpommalla. Aikuisten lauantai-illalliset astuvat taas kuvioihin. Elokuinen illallinen nautittiin superkuun loisteessa kuun siltaa ihaillessa. Harmi, etteivät pokkarikameran ominaisuudet anna myöden kuvata kaunista maisemaa! Ja kun siitä kamerastakin loppuu akku, niin sitten vasta heikoilla jäillä ollaankin. Pahoittelen kuvien laatua.

Superkuun menu

*

kesäkurpitsa-piparjuurikeitto

tabbouleh, karitsan sisäfilee ja minttukastike

creme brulee

*

Työnjako noudatteli tälläkin kertaa meidän perheen hyvin tyypillistä kaavaa. Puoliso valmisti lihan ja tällä kertaa myös jälkiruuan, sillä creme brulee kuuluu hänen bravuureihinsa. Niin ja tietysti alkudrinkin valmistus kuuluu perinteisesti miehelle. Viime aikainen suosikkimme on ollut martini ja tällä kertaa se nautittiinkin aivan oikeista, uusista, martinilaseista.

Itse ennakoin vähän illallista ja valmistin alkukeiton jo aikaisemmin päivällä valmiiksi. Ohje löytyy edellisestä postauksesta. Myös minttukastikkeen tein valmiiksi jo aiemmin päivällä, että se ehti makuuntua. Ohje oli helppo ja nopea:

*

Minttukastike

2 dl turkkilaista jugurttia

reilu puntti tuoretta minttua

2 tl juoksevaa hunajaa

ripaus sormisuolaa

Hienonna minttu ja yhdistä kaikki aineet. Laita kastike jääkaappiin makuuntumaan ainakin pariksi tunniksi ennen tarjoilua.

*

Turkkilaisesta jugurtista on tullut uusi suosikkini. Sitä on jääkaapissa nykyään aina. Jugurtissa on päiväys pitkälle eteenpäin ja siitä on helppo valmistaa erilaisia kylmiä kastikkeita. Turkkilaisella jugurtilla voi vähän pyöristellä keittojen ja patojen makuja, ja ellei jääkaapissa ole tarjolla vähärasvaisempia vaihtoehtoja, siitä saa tosi täyteläisen aamiaisjugurtin.

Minttu löytyi tällä kertaa omalta pihalta. Lienee korkea aika hyödyntää keväällä istutettuja yrttejä. Varsinkin nuo kylmälle arimmat basilikat ym. eivät enää kauaa ulkona menesty.

Pääruuan lisäkkeeksi teki mieli kokeilla jotain uutta. Meillä illallisten lisäkkeenä on useimmiten peruna eri tavoin valmistettuna. Joskus lisäkkeenä on risottoa ja etenkin talvella usein myös juureksia. Pastaa syödään paljon arkena ja lasten kanssa, joten sitä en oikein ole mieltänyt illallisten lisäkkeeksi. Nämä ns. uudet lisäkkeet kuten bulgur, kvinoa ja kuskus ovat kotikeittiössämme olleet lähes kokeilematta. Gloria-lehden (5/2014) innoittamana päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla miten bulgur taipuu tabboulehiksi ja miten maut sopivat meikäläisten suuhun. Myös minttukastikkeen ohje löytyy samaisesta lehdestä.

*

Tabbouleh

3 pientä uutta punasipulia

1/2 kurkku

2 tomaattia

1/2 paprika

1 ruukku lehtipersiljaa

1 ruukku minttua

3 rkl + 0,5 dl oliiviöljyä

1 tl paprikajauhetta

2 tl juustokuminaa

1 tl kanelia

1 tl jauhettua korianteria

2 dl vettä
2 dl bulguria 

3 rkl sitruunamehua

Kuori ja hienonna sipuli. Kuutioi kurkku, tomaatit ja paprika. Hienonna yrtit. Mittaa 3 rkl öljyä kattilaan. Lisää juustokumina, kaneli ja jauhettu korianteri ja paahda mausteita pari minuuttia. Lisää bulgur ja vesi. Keitä pakkauksen ohjeen mukaan.

Lisää loppu öljy (0,5 dl), sitruunamehu ja kasvikset kypsän bulgurin joukkoon. Sekoita ja lisää yrtit.

*

Tabbouleh oli positiivinen yllätys. Veikkaan, että tätä tullaan valmistamaan meillä toistekin. Ainakin karitsan sisäfileen kylkeen mausteinen, mutta ei tulinen lisäke sopi kuin nenä päähän. Karitsaa oli marinoitu vain miedosti öljyssä, jossa mausteena oli valkosipulin lisäksi minttua ja timjamia. Fileet paistettiin parilalla mediumiksi.

Alkuperäisessä ohjeessa tabboulehiin oli lisätty vielä granaattiomenan siemeniä. Omassani niitä ei ollut siitä yksinkertaisesta syystä, että hedelmätiskin granaattiomenat olivat niin kertakaikkisen huonoja, ettei niitä viitsinyt ostaa.

Lisäke oli helppo ja nopea valmistaa. Suurin osa kokkaamiseen kuluvasta ajasta meni vihannesten ja yrttien pilkkomiseen. 

Mausteiden paahtamisessa kannattaa olla tarkkana. Mausteet palavat tosi herkästi, ja sitä palaneen makua ei sitten pysty peittämään millään. Aikaisemminkin olen kirjoittanut etäisestä suhteesta korianteriin. Kuivattuna jauheena korianteri on miedon makuinen ja tässäkin pidin siitä kyllä. Sen tuoreen kanssa on vielä vähän opettelemista. Persiljaa ja sitruuna ruoka olisi kestänyt vähän enemmänkin, ja seuraavan kerran tabboulehia valmistaessani taidan lisätä niiden määrää. Valkosipuliakin voisi laittaa ihan vähän. Tosin en ole varma kuuluuko se aitoon libanonilaiseen versioon. Pirkanmaalaiseen voisi kuuluakin. Se on ainakin varmaa, että aika runsasta maustamista nämä vehnästä valmistetut suurimot vaativat.

Jälkiruoka lienee oman bloggauksen arvoinen. Klassinen, pehmeä creme brulee vie kielen mennessään.  Näillä lauantai-iltojen herkkukattauksilla jaksaa taas arkista aherrusta!