Lammaspataa rosmariinilla

Viikonlopun maku on ehdottomasti ollut rosmariini. Kaikki lähti siitä, kun päätin tehdä rosmariini-pannacottaa lauantain jälkiruuaksi. Sitä varten piti hommata tuoretta rosmariinia. Tähän aikaan vuodesta tuoreet yrtit ovat sen verran arvokkaita, että aloin heti miettiä, miten muuten voisin yrttiä hyödyntää. (Se nuukuus) Onhan yrtti tietysti kaunis ikkunalaudallakin, mutta siinä se ei oikein näillä viherpeukalon taidoilla meinaa menestyä.

Rosmariini ikkunalaudalla ja karitsaa pakastimessa, siitähän se sitten lähti.

*

Karitsapata

2 niskakiekkoa, palanen etuselkää (noin kg)

vehnäjauhoja
voita
öljyä
varsiselleriä
porkkanaa

sipuli
kaksi salottisipulia

valkosipulia

suolaa

mustapippuria
2 laakerinlehteä

timjamia
tuore rosmariininoksa
vettä
punaviiniä

Kuori ja pilko kasvikset. Kuullota kasvikset voi-öljy seoksessa. Pyörittele lihan palaset venhäjauhossa ja ruskista voi-öljy seoksessa ja lisää pataan kasvisten seuraksi. Lisää nesteet ja mausteet. Anna hautua kypsäksi 150 asteisessa uunissa. Pata oli uunissa kolmisen tuntia. Ennen tarjoilua nosta lihanpalat leikkuulaudalle ja erottele lihat luista. Tarkista liemen maku ja tarvitseeko liemeä suurustaa. Tarjoile esimerkiksi rosmariiniperunoiden ja tuoreen salaatin kanssa.

*

Kyllä se vain niin on, että ensiluokkainen raaka-aine on kaiken a ja o. Karitsa on lähi- ja luomulihaa Tolvilan kartanosta. Tuoretta ja hyvää. Kaunista katseltavaa raakanakin. Tuntuu hyvältä laittaa ruokaa sellaisista raaka-aineista, joiden alkuperän tuntee ja tietää. Harkitusti kirjoitin, että karitsa on lähi- ja luomulihaa. Tuo ensin mainittu on minulle ehdottomasti tärkeämpi vaihtoehto. Ostan mielelläni lähellä tuotettua ruokaa ja luomu on vain lisä-arvo.

 Padasta tuli erinomaista. Ruoka oli todella maistuvaa sekä omaan, että apukokkien suuhun. No, rehellisyyden nimissä mainittakoon, että neiti 4-vee nirsoili, mutta uskoa täytyy, että kulinaristi löytyy vielä, kunhan muutama vuosi kuluu. Nimittäin 7-vuotias apukokki santsasi kahdesti! Kolmannen apukokin santsikertoja en laskenut, eikä omistanikaan puhuta.

Voisin sanoa tämän päiväisen suorituksen olleen melkein napakymppi. Eilisen rosmariini-pannacotan jäljiltä laitoin rosmariinia aika varovasti, ja nyt sitä olisi ehkä voinut olla enemmänkin, mutta ei ruoka paha ollut näinkään. Tässä yhteydessä on myös hyvä todeta, että tämä perhe ei selviäisi hengissä ilman valurautapataa.