Sivut

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Klassikkokokeilussa Pavlova

Kuten jo aikaisemmin kerroin, jälkiruokien klassikko Pavlova on ollut to do -listalla pitkään. Parasta mahdollista reseptiä etsiessäni ja muutenkin jälkkärin historiaan tutustuessani, sain huomata, että tämä jälkiruoka on tyypillinen joulun ajan jälkiruoka. Hassua, olen mieltänyt sen aina kesäiseksi herkuksi. Ehkä se johtuu siitä, että silloin on tarjolla tuoreita marjoja, joilla voi kakun koristaa. Kuvissa Pavlova on usein mansikoilla täytetty. No, ajoitukseni on pielessä siis vain noin kolme kuukautta.

Tarinan mukaan kakun on kehittänyt keittiömestari ihailemalleen venäläiselle balettitanssijalle Anna Pavlovalle tämän ollessa Australian ja Uuden-Seelannin kierroksella 1920-luvulla. Jälkiruuan kuohkeus ja keveys kuulemma kuvaavat balettitanssijan pukua ja haurasta olemusta. Tarinansa ansioista kokeilu sopii loistavasti naistenpäivän jälkeiselle sunnuntaille.

Taloudellisena (vai pitäisiköhän sanoa nuukana) ihmisenä pakastin, joitakin viikkoja sitten voi-tattarikakusta jääneet valkuaiset juurikin tätä kokeilua varten. Päätin koristella Pavlovani viinimarjoilla, joita vielä löytyy jonkin verran pakastimesta. Vaikka klassikon historiaan tutustumisen jälkeen, en olekaan aivan vakuuttunut siitä, sopivatko viinimarjat hapokkuutensa, kuorensa ja siementensä vuoksi kuvaamaan balettitanssijan pukua saati olemusta. 

Vaikka kakkua syötiin vasta sunnuntaina, valmisteluihin oli ryhdyttävä jo perjantaina. Reseptejä luettuani päätin, valita monista parhaat palat ja yhdistellä ne. En nimittäin ole aikaisemmin itse valmistanut marenkia. Perjantaina nostin valkuaiset pakastimesta jääkaappiin sulamaan. Tarkoituksena ryhtyä hommiin heti lauantaina aamusta.

*
Pavlova
(10 annosta)

pohja:
5 kananmunan valkuaista (joista yksi oli kyllä pieni)
2 1/2 dl sokeria
2 tl maissitärkkelystä
1 tl sitruunanmehua


täyte:
2,5 dl vispikermaa
musta- ja punaviinimarjoja
tomusokeria

Laita uuni lämpiämään 125 asteeseen. Piirrä leivinpaperin päälle haluamasi kokoinen ympyrä esimerkiksi kakkuvuoan avulla. Valmista vasta sitten marenki.

Erottele keltuaiset valkuaisista mieluiten teräksiseen pyöreä pohjaiseen kulhoon varmistaaksesi mahdollisimman hyvän vaahdon. Samasta syystä kannattaa käyttää huoneenlämpöisiä luomumunia. Muovikulhoon on pesusta huolimatta saattanut jäädä rasvaiseksi, joten siksi kannattaa käyttää teräksistä kulhoa. Vatkaa valkuaiset kevyeksi vaahdoksi. Lisää puolet sokerista vaahtoon voimakkaasti vatkaten. Sen jälkeen lisää tärkkelys loppuun sokeriin. Lisää seos pienissä erissä vaahtoon. Jatka vatkaamista kunnes seos on kovaa ja kiiltävän valkoista. Lisää lopuksi vielä sitruunamehu.


Vaahto kannattaa asetella ympyrän sisään siten että keskusta jää hieman matalammaksi. Marenkia kypsennetään uunin alatasolla noin 1,5 tuntia. Marenki on valmista, kun se on väriltään yhä valkoinen, mutta irtoaa hyvin leivinpaperista. Anna marengin rauhassa jäähtyä ja kovettua ennen täyttämistä. 

Täyttäminen kannattaa tehdä juuri ennen tarjoilua. Jos teet pohjan jo edellisenä päivänä, säilytä se huoneenlämmössä peittämättömänä.

*








Valkuaisvaahdon valmistaminen onnistui hienosti ja sain aikaan mielestäni aika helposti kovan vaahdon, vaikka käytössäni oli vain tavallinen sähkövatkain. Keittiön heikko valaistus vääristää valokuvan värejä. Valokuvassa ei näy vaahdon todellinen, kauniin kiiltävä, väri.

Marenki oli uunissa noin 1,5 tuntia ja uunin sammutin jo vähän aikaisemmin. Kun puolitoista tuntia oli täynnä, aukaisin uunin luukun ja jätin marengin uuniin jäähtymään ja kovettumaan uuniin. Mielestäni se nimittäin näytti vielä hieman raa ´alta. Arvatkaapa vain miten kävi. Marenki kypsyi yli. Arvelin, että uuni jäähtyy nopeammin,kun virta oli ollut jo ainakin vartin pois päältä ja luukkukin oli aivan apposen auki. Vielä luukkua avatessa, koko hässäkkä oli kauniin valkoinen, mutta kun lyhyen ulkoilun jälkeen otin marenkia pois jo aivan kylmästä uunista, marenki oli väriltään aivan kellertävä. Rakenne kuitenkin tuntui päällisin puolin ihan hyvältä ja päätin, että tämä täytetään. Tuli mitä tuli.







Täytin marengin kermavaahdolla sekä punaisilla ja mustilla viinimarjoilla, jotka itse asiassa makunsa puolesta sopivat loistavasti marenkiin. Marenki ja kermavaahto taittoivat mukavasti hapokkuutta ja toisaalta makea marenki sai marjoista vähän vastinparina.

Mutta se marenki. Päältä marenki oli lupaavan rapeaa, mutta sisältä se oli sitkeää kuin mikä. Kakkulapiosta ei ollut mitään apua, eikä sahalaitaisen veitsenkään kanssa meinannut pärjätä. Rapeaa marenkia oli murusina ympäri pöytää, kun vihdoin sain palasen irti. Maku sinänsä kuitenkin miellytti ja joku kerta taidan ottaa härkää sarvista ja tehdä uuden Pavlovan. Onneksi ei ollut vieraita syömässä. Omalle porukalle kehtaa tarjota näitä _ ei niin onnistuneita_ kokeiluja.







Vielä muutama päivä tämän epäonnistunnen kokeilun jälkeen huvittaa. Kodista löytyy yhä tahmeita paikkoja. Tahmeus on epäilemättä Pavlovan syytä. Reitti käsien pesulle on helppo jäljittää. Siitäkin huolimatta: saattaa olla, että tästä tulee joka keväinen juttu. Kevät nimittäin on alkanut. Sunnuntain yksi ehdoton kohokohta tapahtui juuri siinä ruokapöydän äärellä, kun katselin ulos. Suu täynnä makeaa ja sitkää marenkia  huomasin joutsenparin vaikuttavan ylilennon. Marenki, kevät ja joutsenet - aika hyvä yhdistelmä.

Edit 11.5.2017: Minipavlova on valmistettu onnistuneesti. Tarinan onnistuneesta pavlovasta voit lukea täältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti