Kanttarellirisotto arkiversio

Kanttarellirisotto on vähän liian hienoa tiistairuuaksi

Arki-iltojen ruuat ovat lähtökohtaisesti helppoja. Mielellään tarjoan jotain edellispäivien ruokaa lämmitettynä tai nopeaa pastaa. Toisinaan syödään munakas, johon voi myös hyödyntää jääkaapin sisältöä. Jos oikein on yritystä saatetaan keittää perunoita ja tehdä kastiketta, mutta se on jo paljon se. Hyvä vaihtoehto on myös salaattia ja kylkeen jotain proteiinia esimerkiksi paistettua broilerinleikettä  tai savukalaa. 

Koronakevät toi tullessaan etätyöt. Etätöissä on se etu, että siinä vaiheessa kun työpäivä päättyy on jo kotona. Hellan ääreen pääsee nopeasti. Eilen tiistaina minulla oli etäpäivä ja jääkaapissa maanantai-illan harrastuksen sato kolmisen litraa kanttarelleja. Päätin tehdä risottoa, vaikka sillä meillä on statusarvon juhlaruokana.

Kanttarellirisotosta tuli arkiversio. Juuri tähän risottoon olisi ollut sieniä, vaikka kuinka ja paljon, mutta nyt oli pulaa viinistä ja juustosta. Hätä keksi keinot ja viinin sijasta lorautin risottoon omenamehua ja omenaviinietikkaa. Kyllä se kelpasi, vaikka jäinkin kaipaamaan sitä ihanaa tuoksua, joka risottokasarista nousee kun sinne kaataa valkoviinin. Viinintuoksu toimii loistavana aperatiivina. Teho on niin hyvä, että tuoksu on melkein parempi kuin valmis risotto. 

Yleensä aina minulla on jääkaapissa parmesanjuustoa tai vastaavaa. Nytpä ei ollut. Onneksi oli 50 g palanen lauantailta jäänyttä hyvin kypsää goudaa. Sen vaan sanon, että kyllä goudakin risotossa paremman puutteessa toimii - ainakin tiistaiversiossa. Yksi asia, jossa risoton teossa ei kannata oikaista on oikeanlainen riisi. Kaapista löytyykin melkein aina risottoriisiä.

Kanttarellirisoton arkiversio

1 l kanttarelleja

2 rkl oliiviöljyä

pieni keltasipuli

2,5 dl risottoriisiä

1,5 dl omenatuoremehua

2 rkl omenaviinietikkaa

8-12 salvianlehteä

50 g kypsää goudaa

1-2 rkl voita

1,2 l kasvislientä

Puhdista ja pilko kanttarellit pienemmäksi. Laita kanttarellit kuivalle pannulle ja paista kunnes enin neste on haihtunut. Lisää pannulle oliiviöljy, sipulit ja riisi. Kuullottele puuhaarukalla sekoitellen kunnes risottoriisi on muuttunut läpikuultavaksi.

Lisää pannulle omenamehu ja -viinietikka. Kun neste on miltei imeytynyt riisiin, aloita lämpimän kasvisliemen lisääminen risoton joukkoon. Lisää kasvislientä aina, kun edellinen on melkein kokonaan imeytynyt. Jatka nesteen lisäilemistä pienissä erissä, kunnes riisi on miltei kypsää. Riisi kypsyy noin 15-25 minuuttia vähän riisilajikkeesta riippuen.

Sekoita sitten risoton joukkoon pieneksi pilkotut salvian lehdet ja raastettu juusto. Sekoittele vielä ja lisää mahdollisesti nestettä, että saat mieleisesi koostumuksen. Kannattaa myös tarkistaa makua. Esimerkiksi onko ruuassa riittävästi hapokkuutta ja suolaa makuusi. Aivan lopuksi laita risottoon vielä nokare voita, joka paitsi kiillottaa ruuan tuo siihen myös vähän täyteläisyyttä.

Tarjoile heti. Risotto ei odota ruokailijaa.

*

Kanttarelli ja salvia on hyvä makupari

Olen näköjään jo aiemminkin tehnyt kanttarellirisottoa salvialla maustettuna. Ja mikä ettei kanttarelli on salvialle oikein hyvä makupari! Toinen makupari, jonka olen salvialle löytänyt on omena. Tässä tiistairisotossa oli nyt sitten molempia salvian kavereita.

Minulle salvia on jotenkin haastava yrtti. Joka kevät sen istutan, ja sitten tuskailen, ettei sitä ole juuri tullut käytettyä. Tiedän salvian olevan hyvä mauste rasvaiselle lihalle ja tiedän, että salviabroileri on maukas klassikko, mutta entäs sitten? Toistaiseksi olen edellämainittujen lisäksi friteerannut lehtiä, maustanut kesäkurpitsakeittoa, omenahilloa ja tosiaan käyttänyt kanttarellin kanssa. Tuskailin asiaa jo instagramissa ja siellä sainkin monta hyvää vinkkiä salvian käyttöön. Paras kaikista taisi olla se, että salvian lehdet voi myös pakastaa. Ainakin se helpotti tarvetta syödä salviaa joka aterialla. Jatkossa kotona on mahdollista saada talvikaudellakin gnoccheja, ruskistettua voita ja salviaa. Näillä eväillä lähdetään suunnittelemaan ensimäistä syksyviikonloppua.