Ruokajuttua Krakovasta

Etukäteen olin ajatellut, että sitten kun päästään aikuisten matkalle Krakovaan syödään, vähän kerrassaan ja usein, että saadaan maistella paljon kaikenlaista. Tämä oli yksi syy miksi varasin majoituksenkin Airbnb:stä. Ajattelin, että syödään sitten aamiainen ravintolassa, ja aina eri paikassa. Lopulta laitoimme kaikki aamiaiset itse pienessä, mutta varsin hyvin varustellussa keittiössä. Emme lopulta päätyneet syömäänkään niin usein kun olin haaveillut. Hyvin kylläkin söimme! Ja paljon!

Perinteisiä puolalaisia pierogeja, näissä täytteenä on ylikypsää nautaa, mutta variaatioita riittää

Miksi niitä ravintoloita ja ruokapaikkoja ei sitten tullut kahlattua läpi niin paljon kun olin etukäteen ajatellut? Siihen on monta syytä, ja kaikki vähän erilaisia. Esimerkiksi matkustuspäivänä oli niin kova nälkä, että tulimme syöneeksi sen verran ison lounaan, että vasta yöpala aikaan tuli hiuko. Toisekseen annoskoot ovat isoja! Ruokakulttuuri vaikuttaa pääruokapainotteiselta, ja vaikka kuinka yrittää tilata alkuruokia ja -jälkiruokia jaettavaksi, silti yhdellä aterialla tulee paljon ruokaa. Matkakertomuksen ensimmäisessä osassa kirjoittelinkin jo mitä kaikkea reissullamme teimme ja toisinaan retkien ja nähtävyyksien katselun lomassa sopivan tuntuista ruokapaikkaa ei löytynyt. Esimerkiksi koko päivän kestävän Auscwizin retken kanssa tämä kannattaa ottaa huomioon. Meidän retkeemme kuului eväsleipä ja se tuli tarpeeseen! Ravintolatarjonta Auscwitzissa ja Birkenausta on rajallista ja voisin kuvitella, että kuumimpana turistikautena, jonot muutamiin lähinnä snacksejä myyviin kojuihin ja kioskeihin ovat melkoisia. Kolmanneksi syytän olutta. Se vie nälän ainakin aina vähäksi aikaa.

Olut janoon ja Bistro Zazien alkuruoka, joka taittoi enimmän nälän.

Ylipäätään ajattelen, että Krakova on kulinaristille paratiisi. Ruoka on edullista ja tarjontaa riittää. Suosituimpiin ravintoloihin kannattaa harkita pöytävarausta. Ravintoloita löytyy moneen lähtöön on fiininpää, bistrotyylistä, etnistä ja katuruokaa. Me suosimme bistrotyylistä ja katuruokaa. Ihan valkoistenliinojen fine diningia ei testattu kertaakaan, mutta sitäkin tyyliä olisi ollut. Niissä paikoissa joissa  me söimme kasvissyöjä, vegaanista puhumattakaan olisi jäänyt nälkäiseksi. Ystävämme kuitenkin kertoivat, että sitäkin tarjontaa löytyi, kun vain osasi hakea. Tosin näiden paikkojen elämänkaari vaikuttaa aika lyhyeltä. Kuulemma monen melko tuoreen vinkin ravintola oli lopettanut tai sitten muuttanut, mutta sehän ei välttämättä tule turistin tietoon

Puolalaiset ovat lihansyöjiä (ainakin sisämaassa). Tässä kuitenkin Pimienton alkupala kalmari

Palvelu vaihteli paljon. Ylipäätään se oli ystävällistä, mutta syrjempänä katuruoka kojuissa kommunikaatio oli hankalaa, koska meillä ei ole puolan kielen taitoa, eikä myyjällä englannin. Toisessa paikassa nuori puolalaispoika häpesi englanninkielen taitoaan niin, että punasteli, kun ei muistanut mitä, jokin yksittäinen raaka-aine on englanniksi. Yhdessä paikassa onnistuimme vaihtamaan pöytää lähes täydessä ravintolassa. Emme halunneet sen kerran kun pääsimme kaksin ravintolaan syödä pikkulapsiperheen vieressä. Sellainen palvelu, joka jatkuu mutkattomana, ystävällisenä ja kohteliaana vielä jälkiruuan ja laskun maksamisen jälkeenkin miellyttää aina.

Bistro Zazie

ul Józefa 24, Kazimierz

Yritin ottaa yhteyttä ravintolaan ennakkoon sekä sähköpostitse, että facebookin kautta tehdäkseni pöytävarausta. Ajattelin, että tähtipaikkaan se on ihan välttämätön. Vaan enpä tiennyt, mikä määrä Krakovassa on tähtiravintoloita ja Michelin suosituksen saaneita paikkoja. Yhteydenottoyrityksiini en koskaan saanut mitään vastausta, mutta päätimme kuitenkin lähteä kolistelemaan Bistro Zazien ovia.

Tilavaan ravintolaan mahtui hyvin syömään. Me painelimme alakerran perimmäiseen nurkkaan ja ihan aluksi tilasimme oluet ihan vaan janoon. Ruokalistaa lukiessa alkoikin jo tehdä mieli viiniä ja ruualle tilattiinkin pieni karahvi talonviiniä.

Päädyimme syömään Zaziessa hieman liikaa, sillä etenkin minun annokseni olivat isoja. Alkuruuaksi tilattu souffle oli pieni pettymys. Se ei ollut sellainen pehmeä kohokas, jonka kuvittelin saavani. Vaan pikemminkin juustokakku. Makukin jäi vähän vaatimattomaksi, kun kuitenkin listalla luki, että kohokas olisi tehty niinkin voimakkaista juustoista kuin gryeristä ja emmentalista. Miehen alkuruuaksi valitsema ranskalainen sipulikeitto osui paremmin kohdilleen.

Pääruuaksi tilasin hanhea ja mies ankkaa. Taas voitin annoskoossa. Pääruoka-annosten lihat olivat molemmilla erinomaiset kypsyydeltään. Ankan rinta sopivan rosee ja hanhen jalka kypsennetty niin mureaksi, että se suorastaan suli jo haarukkaan. Lisukkeissa oli meillä molemmilla vähän sanomisen varaa. Erityisesti molemmat olisimme kaivanneet lisää suolaa annoksiin.

Annoskoot ovat isoja. Tämä kannattaa ainakin yrittää ottaa huomioon.

Arvaattekin varmaan, että oluen ja runsaiden annosten jälkeen tilaa ei kertakaikkiaan jäänyt jälkiruualle. Vaikka jäimme hieman kaipaamaan makuja ja suolaa erityisesti pääruokiin, oli Bistro Zazie oikein mukava startti Krakovalle. Lounaan hinnaksi tuli noin 170 zl eli hieman yli 40 euroa.

Pijarska 17 Bistro & Restaurant

ul. Pijarska 17, Stare Miasto

Bistro löytyi ihan sattumalta. Vaeltelimme vähän turtuneina, väsyneinä ja nälkäisinä Vanhaankaupunkiin Auscwitzin retken jälkeen. Sen kummempia tutkimatta tai ajattelematta istahdimme ravintolan terassille, kun siinä sattui olemaan tilaa. Pijarska 17 löytyi aivan Vanhankaupungin laidalta St. Glorianin portin vieressä. Siinä muurin suojassa oli hyvä istahtaa ja purkaa päivän kokemuksia.

Ja ruokakin oli mitä mainioin. Itse asiassa alkuruuaksi syöty tartar meni koskaan syötyjen tartarien kärkikastiin. Tartar oli tehty ihan vaan naudan lihasta. Kauniissa annoksessa oli makua. Yritin nauttia annoksesta mahdollisimman pitkään syömällä mahdollisimman pieniä suupaloja niin täydellinen se oli. 

Pääruuaksi otin puolalaisia pierogeja, joissa oli lihatäyte. Koska mies oli valinnut pääruuakseen kanaa, viinin kanssa pitikin vähän pähkäillä. Päädyimme kuitenkin juomaan kevyttä punaviiniä. Tartar olisi kestänyt voimakkaammankin viinin, mutta kevyt italialainen palveli hyvin sekä kanaruokaa, että dumplingeja.

Jälkiruualle ei tämänkään lihaisan ruuan jälkeen jäänyt tilaa, vaikka kukkaro olisi sen hyvin kestänyt. Laskua kertyi vain noin hieman päälle 200 zl eli noin 50 €. Jälkiruuasta kävi tietysti sekin kun seurasimme episodia naapuripöydässä. Jossa yksi ruotsalaisseurueen jäsen palautti tartarin takaisin keittiöön, koska ei tiennyt, että annoksen liha on raakaa. Asiakkaan käytös ei ollut kovin hyvää, mutta tarjoilija hoiti kyllä asian hienosti ja niin tyylikkäästi, kun se kovaäänisen asiakkaan kanssa oli mahdollista.

Nota Resto

Św. Krzyża 17, Stare Miasto

Nota restoon olin tehnyt varauksen jo hyvissä ajoin ennakkoon. Onneksi, sillä ravintola oli melko lailla täynnä. Ravintolan taakse, sisäpihalle, ei enää näin syksyllä oltu tehty kattauksia. Tiedä sitten mahtoiko ulkoterassi olla avoinna päivisin. Nota Restossa todella  onnistuimme vaihtamaan pöytää, koska vieressä oli seurue johon kuului pikkulapsiasiakkaita. Me emme nyt halunneet lapsiasiakkaita naapuripöytään.

Ilman pöytänaapureita tuo takaosa olisi varmasti ollut meille hiljaisille suomalaisille rauhallisempi paikka kuin pääsali, jossa oli melko kova meteli. Istuimme aivan baaritiskin vieressä, samoin pöytämme vierestä kuljettiin alakertaan. Trafiikkia riittii suuntaan ja toiseen. Alakertaan kulki asiakkaita wc-tiloihin. Myös keittiö oli alakerrassa, joten rappusia kulki myös henkilökunta sekä täysien, että tyhjien lautasten kanssa. Toisaalta olimme siis näköalapaikalla. 

Nota Resto oli ehdottomasti yksi tämän reissun suosikkipaikoistani. Kaikki oli minulle hyvin: ruoka, juoma, miljöö, kattaukset ja palvelukin. Jos jotain vähän miinusmerkkistä pitäisi sanoa, se olisi kuitenkin palvelussa. Palvelu oli kylläkin ystävällistä ja asiantuntevaa. Kerran tarjoilija vielä palasi esittelemään juoman, jonka oli kiireessä unohtanut esitellä. Ehkäpä juuri se kiire oli se, josta se miinus tulee. Alkuun ruuat ja juomat tulivat sellaisella vauhdilla pöytään, että yritimme oikein tahallaan vähän hidastella. Jälkiruuan jälkeen taas meidät unohdettiin pitkäksi aikaa pöytään, vaikka olisimme jo halunneet maksaa - tai hyvin myytyinä - tilanneet ehkä jonkin juoman.

Koska Nota resto oli jo ennakolta valittu reissumme The ruokapaikaksi päädyimme syömään pitkän kaavan mukaan. Valitsimme maistelumenuun ja sille juomapaketin. Onneksi älysin etsiä niitä menusta, sillä löysin pienellä printillä menun lopusta maininnan mahdollisuudesta. Maistelumenu sisälsi kuusi ruoka-annosta ja saman verran juoma-annoksia. 

Juomapaketissa pidin erityisesti siitä, että paketti sisälsi muitakin juomia kuin viiniä. Kun ravintola ei ole viiniravintola, se on mielestäni enemmän kuin paikallaan. Toisinaanhan ruualle voi olla helpompi valita juoma esimerkiksi oluiden kuin viinien joukosta. Enkä näe mitään estettä sillekään, etteikö jokin paketin juomista voisi olla alkoholiton. Nota Restossa juomista neljä oli viinejä, kaksi valkoista ja kaksi punaista. Valitettavasti en tullut kirjoittaneeksi viiniä tai rypäleitä ylös, joten niiden tarkempi analysointi ei enää onnistu. Lisäksi ennen jälkiruokaa tarjottiin päärynäinen, hunajainen, vahva alkoholijuoma. Enpä tullut tarkemmin selvittäneeksi mitä tuo konjakkilasissa tarjoiltu juoma oli. Paikalliseksi erikoisuudenksi sitä kutsuttiin. Minusta se maistui melkein samalta kuin Xante. Ensimmäinen tartarin kanssa tarjoiltu juoma oli jääkylmä puolalainen vodka.

Ensimmäisenä ruokalajina tarjoiltu naudanlihasta valmistettu tartar ei ollut läheskään yhtä kaunis, tai hyvänmakuinen kuin Pijarska 17 syömäni. Menu oli kokonaisuudessaan hyvin lihapainotteinen, sillä lähimmäksi kala-annosta päässyt alkuruoka keitetystä taimenesta, grillatuista katkaravuista, pavuista ja kirsikkatomaateista koottu annos sisälsi aika palan chorizoa. Sinänsä en valita, olen kyllä lihan syöjä, mutta ehkä viidestä annoksesta, joku olisi voinut olla kokonaan kasvis- tai edes kala-annos. Surf and turf-annos startterina oli aikamoista makujen ilotulitusta ja minusta se oli vähän ravintolan tunnusmerkki. Kaikissa annoksissa oli yllättävia makuja ja rakenteita. Välillä pohdin olisko vähemmän ollut enemmän tai olisinko kaivannut vähän harmoniaa ilotulituksen sijaan.

Taimenta, tomaattia, rapua ja papua Nota restossa.

Keitto oli tämän aterian yksi parhaimmista annoksista. Savustetun porsaan kyljen ympärille rakennettu keitto oli mauiltaan varmasti hyvin puolalainen. Keitto tarjoiltiin kauniisti niin, että lautasen pohjalle oli koottu lihaa kylkipaloja, pekonia, smetanaa, ja valkosipulia ja pöydässä lautaselle kaadettiin aivan jumalaisen makuinen lihaliemi. Melkein pelkkä liemi olisi riittänyt, niin hyvää se oli. Hyvin puolalaisia makuja oli myös pierogeissa, jotka tarjottiin neljäntenä annoksena. Ylikypsällä possulla ja ankalla täytetyt pierogit saivat purutuntumaa täytteen hasselpähkinöistä ja kevätsipulista, joka raikkaan vihreänä myös raikasti ja koristi annosta. Suolaisen makea tahmainen kastike oli keitetty luumusta. Sanoisinkin, että liemet ja kastikkeet ovat Nota Restossa kympin arvoisesti hallussa.

Näin kauniista aseteltu annos peittyi liemen alle. Ensin meinasi harmittaa, mutta kun maistoin liemen olin taivaassa.

Pääruokana tarjoiltu naudan poski oli jälleen ihanasti ylikypsää ja niin mureaa, että sen syömiseen ei olisi hampaita tarvittu. Usein menuissa käy niin, että pääruoka jää vähän tylsäksi ja mitään sanomattomaksi. En tiedä onko kysymys siitä, että alkaa olla jo kylläinen vai mistä. 

Ja jälkiruoka, se oli maultaan taivaallinen ja aika yllättäväkin. Paitsi makunsa myös kokonsa puolesta! Jälkiruuassa oli mascarponevaahtoa niin paljon, että siitä olisi riittänyt ainakin kahteen ellei kolmeenkin annokseen. Vähän tiramisun tapaan siinä oli savoiardkeksi tuomassa rakennetta. Yllättävin ainesosa oli kuitenkin karamellisoitu varsiselleri. Todella herkullista! Eipä ole tullut mieleen, mutta ajattelin, että jotain tämän tyylistä jälkiruokaa voisi kokeilla kotonakin. Tosin maltillisemmalla annoskoolla. Täytyy sanoa, että näin täyteläisen ja täyttävän aterian jälkeen kahvi maistui hyvältä. Sekin muuten oli osa maistelumenuta.

Hinta-laatusuhde oli Nota Restossakin kohdillaan. Kahden hengen maistelumenu juomapaketteineen maksoi noin 560 zl eli 140 euroa.

Pimiento

Stolarska, 13 Stare Miasto

Sunnuntai-iltapäivänä meninasi ruveta kylmäämäämään. Miehellä oli mielessä pihvipaikka, jonne ei sitten enää mahtunutkaan, kun aloimme tekemään pöytävarausta. Pari muutakin paikkaa, josta olimme kiinnostuneita olivat täynnä. Niinpä päädyimme vähän vahingossa varaamaan pöytää argentiinalaisesta pihviravintolasta. Yksi kriteeri ravintolan valinnalle oli se, että sen oli oltava melko lähellä lomakotia, koska seuraavana aamuna oli edessä kotimatka. Jos Nota Resto oli minun suosikkini, miehen suosikki taisi olla Pimiento.

Vasta alku proseccoja siemaillessamme pöytään tuotiin keittiöntervedys. Pikkuinen empanada oli täytetty täydellisellä jauhelihakastikkeella, joka oli sopivasti tulista.  Pimientossa söimme alkuruuaksi mereneläviä. Vähän kyllä mietitään mahtaako pihvipaikassa saada ylikypsennettyä merenelävää, mutta sekä mustekala tomaattikastikkeessa, että grillattu kalamari olivat juuri oikein kypsennettyjä. Ja mikä mukavaa vaihtelua varsin lihaiseen ruokavalioon. Alkudrinkiksi tilatusta proseccosta riitti juomaksi vielä alkupaloille, mutta pääruuaksi tilasimme pullollisen punaviiniä.

Keittiöntervehdyksenä empanada ihanalla jauhelihakastikkeella.

Pihvipaikassa pääruuaksi ei kai voi ottaa muuta kuin pihviä. Saatavilla olisi ollut kaikkea Kobesta wagyuun. Me päädyimme ihan vain ulkofilepihviin, jonka minä pyysin mediumina ja mies medium miinuksena. En nyt kyllä ihan osaa sanoa oliko tuo miinuksena tilattu vähemmän kypsä kuin omani, joka oli onnistunut medium. Ravintolassa lisäkkeet ja kastikkeet tilattiin erikseen. Vedimme varman päälle ja tilasimme pöytään sekä kaksi kastiketta viherpippuri- ja punaviinikastikkeet. Sekä kastikkeet ja lisäkkeet tarjoiltiin erikseen, joten kaikkia molempia pääsi maistamaan. Lisäkkeeksi otimme vähän tylsästi ranskalaiset, joiden mainostettiin olevan itse tehtyjä. Tästä kyllä rohkenen olla eri mieltä! Liha ja kastikkeet olivat kuitenkin täydellisiä.

Vaikka en jaksanutkaan syödä 200 g pihviä kokonaisuudessaan. Teki silti mieli jotain makeaa. Päädyimme tilaamaan jälkiruokalistalta suklaakakkua ja jäätelöä. Onneksi - onneksi olimme niin fiksuja, että älysimme ottaa annoksen puoliksi. Kyllä olisi noutaja tullut, jos kakkupalasesta olisi joutunut selviytymaan yksikseen.

Juomalista Pimientossa vaikutti varsin kattavalta. Monipuolisen viinilistan lisäksi viskilista oli vaikuttava. Sitä tyydyimme vain ihastelemaan. Pois lähtiessä ravintola tarjosi yllätykseksi makeaa ja kylmää kirsikkalikööriä, joka jääkylmänäkin lämmitti mukavasti sisuskaluja.  Mieheni jatkoi vielä tarjoilijan kanssa visikikeskusteluaan ja pääsi tuoksuttelemaankin paikan hienointa erikoisuutta japanilaista viskiä. Jos aamun kotiinlähtö ei olisi kummitellut mielessä, en tiedä oltaisiinko vielä maisteltukin viskiä. Illallinen Pimientossa oli kokonaisuutena suurin piirtein saman hintainen kuin Nota Reston illallinen noin 140 euroa. 

Matkakertomus siitä mitä teimme on jo kirjoitettu ja muutamasta kahvilasta, kuppilasta ja baarista olen kirjoittanut myös. Mutta mitäs sanotte tästä kulinaristisesta kertomuksesta? Krakova on herkuttelijoiden paratiisi!