Omena-fenkolikeitto savulohella

Omenoistahan se lähti, vaikka ne eivät tässä reseptissä lopulta pääroolissa olekaan. Syksyn omenoita on syöty sellaisenaan, säilötty soseena, ja niistä on tehty erilaisia makeita herkkuja. Jäin miettimään, että kai omppuja voisi käyttää ruokaankin. Sitten alkoi jo tehdä mieli aromaattista fenkolia. Ja siitähän se ajatus sitten lähti laukalle (taas!). Mielessä kirkastui kuva keitosta, johon päätin lisätä hieman lämminsavulohta. Fenkoli kun passaa mahdottoman hyvin kalalle.

*

Omena-fenkolikeitto savulohella

4-6 annosta

keltasipuli

3 salottisipulia

pullea fenkoli

hyvän kokoinen omena

rypsiöljyä

1 rkl fenkolinsiemeniä

suolaa

mustapippuria

laakerinlehti

7 dl kasvislientä

2 tl timjamia

savulohta

Hienonna sipulit. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullottele sipuleita noin 10 minuuttia.

Sipulin kypsyessä leikkaa ihan kaikkein kantaosa pois ja kuutio fenkolin valkoinen osa. Kuori ja pilko omena. Murskaa fenkolinsiemenet huhmaressa.

Lisää fenkoli, omena, fenkolinsiemenet ja mausteet kattilaan. Kuullottele hetkinen. Lisää kasvisliemi ja kiehauta.

Anna kiehua hiljalleen ilman kantta puolisen tuntia.

Poimi keitosta pois laakerinlehti ja soseuta keitto. Annostele lautasen pohjalle suupalan kokoisia savukalan palasia. Nosta kuumaa keittoa kalan päälle ja nauti!

*

Somessa on menneinä viikkoina vilahdellut toinen toistaan herkullisempia hyvin vähillä raaka-aineilla toteutettuja ruokia. Ihan neljään raaka-aineeseen tässä keitossa ei ylletä, vaan aineksia on kolminkertaisesti verrattuna vaikkapa kesäkurpitsa-halloumpihveihin, joista on nähty myös vohveliraudalla paistettu versio. Mutta ei tusina raaka-ainetta mukaanlukien mausteet ole kovin paljon, kun kysymys on ruuanlaitosta.

Fenkoli jakaa mielipiteitä. Minä ja Aihisen Kape pidämme sen mausta. Jaa mistäkö tiedän mistä Kape pitää? No siitä, että Kape on sanonut niin, sekä Kaappaus keittiössä, että Atlantin yli tv-sarjoissa. Mä olen koittanut miettiä, mikä se fenkolin juttu kohdallani on. Tuoksuhan siinä on aivan ihana. Aniksentuoksu on voimakkaimmillaan sillä hetkellä kun ensimmäisen kerran leikkaa fenkolin halki. Anista on mielestäni enemmän tuoksussa kuin maussa. Suutuntumassa on jotain samaa kuin purjossa tai sipulissa ylipäätään. Mutta sipulin kaltaista hapokkuutta siinä ei ole. Fenkoli on maultaan aromaattinen ja makeahko, ehkä se siksi miellyttää.

Fenkolin parhaita puolia on sen monikäyttöisyys. Kasvista voi käyttää sekä kypsänä, että raakana. Se on ehdottomasti parhaimmillaan kalan ja äyriäisten kaverina, mutta se sopii yllätten myös lihan kainaloon. Kotimaisen fenkolin sesonki alkaa vedellä jo viimeisiään. Seuraava sesonki on tulossa keväällä. Ensin fenkolia tuodaan Euroopasta. Kotimaistakin on sitten saatavilla kun kevät vaihtuu kesään. Fenkoleita valikoidessa yleensä harmistun. Ne ovat kaupassa usein luokattoman huonolaatuisia. Ainakin markettitarjonta. En tiedä kertooko se pienestä menekistä vai mistä. Pulleita, heleitä, vaaleita ja puhtaita on vaikea löytää. Fenkoli ei ole kasvisten halvin, ja siksikin harmittaa, jos puolet kasviksesta joutuu heittää pois. Kaikkiin ruokiinhan ei voi käyttää fenkolin kovaa keskiosaa.

Tässä nyt harhaannuin kirjoittelemaan fenkolista, vaikka tietenkin tarkoitus oli kehua juuri omena-fenkolikeittoa savulohella. Ylisanoja olisi keitolle helppo keksiä. Se on salonkikelpoinen keitto, joka kelpaa yhtä hyvin mille tahansa illalliselle alkukeitoksi, mutta se ei ole liian fiini nautittavaksi ihan vaikka tavallisena maanantaina. Omena-fenkolikeitto kestää hyvin lämmityksen. Ja kuten keitot yleensäkin, se on toiseen kertaan lämmitettynä jopa paremman ja syvemmän makuista kuin ensimmäisellä kerralla. Sopii testata vaikka tulevana lauantaina ja lämmittää loput sitten ensi maanantaina. Mukavaa viikonloppua!