Grand Hotel Tammer on nimensä veroinen

Radisson Blue Grand Hotel Tammer seisoo ylväänä maamerkkinä kulttuurihistoriallisesesti merkitävässä maisemassa keskellä Tamperetta. Keskeinen sijainti onkin yksi niistä kriteereistä, jotka painavat paljon kun valitsen majoitusta lomalle. Viimeisen virkistävän minilomasen käytännön järjestelyistä huolehti Marika, kun hän kutsui Annan, Janican, Marinan ja minut bloggareiden kevätmiittiin Tampereelle. Tampereen keikka osui toukokuun loppupuolelle ensimmäiseen kesäiseen viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi ollut ulkomailla!

Edellisestä visiitistäni Tammerissa oli kulunut aikaa jo muutamia vuosia, ja sen jälkeen hotelli olikin kokenut hyvällä maulla toteutetun muodonmuutoksen. Tyyliltään Pohjoismaista klassisimia edustavan hotelli on remontoitu vanhaa kunnioittaen. Remontin myötä hotelliin on tuotu tyylikkäästi myös ripaus nykyaikaista pohjoismaista klassista tyyliä. Majoittujalle tämä näkyy erityisesti talvipuutarhassa. Hotellirakennus itsessään on museoviraston suojelukohde, joten sen ulkoasun muuttaminen on onneksi mahdotonta.

Toinen tärkeä seikka majoitusta valitessani on hyvät ja rauhalliset yöunet. Heti omaan 7. kerroksen pienehköön huoneeseen päästyäni tajusin, että tämäkin kriteeri täyttyy Tammerissa täyttyy. Onnekseni sain huoneen vielä käytävän päästä. Edes hissin äänet eivät kuuluneet huoneeseen. Ihanat laadukkaat ja pehmeät vuodevaatteet ja korkealuokkainen sänky mahdollistivat pitkät unet. Huone sinänsä oli pieni, mutta siellä oli kaikki tarpeellinen mitä yhden yön yöpymisellä kaupunkilomasella kaipaa. Bonuksena maisema Koskipuistoon ja kohti parhaillaan remontissa olevaa Hämeensiltaa.

A room with a view

Majoituksen lisäksi Marika oli järjestänyt meille illallisen Trattoria Tammerin puistoon. Kauniina kesäiltana Tammerin puiston terassi oli täynnä. Meillä bloggareille oli järjestetty rauhallinen ikkunapöytä. Italialaistyyppisen ravintolan konsepti tarjota seurueelle jaettavaksi niin alku-, pää-, kuin jälkiruokakin toimii mainiosti. Kukin seurueesta saa valita mieleisiään vaihtoehtoja, panostaa alkuruokaan tai vaikka sitten siihen jälkiruokaan, jos siltä tuntuu. Kaikki mitä La Tavola Italiana -kokonaisuudesta piti sisällään, löytyy myös trattorian a la carte -listalta, josta annokset voi valita ihan tavanomaiseenkin tapaan. 

Alkuruokana oli melko perinteisiä, mutta erittäin maukkaita ja hyvälaatuisia antipastoja. Alkuruokalaudalta löytyi ilmakuivattua kinkkua, salamia, kasviksia tahnoina, marinoituina ja salaatteina sekä tietysti juustoa. Aivan kuten Annallakin myös minulla jäi erityisesti mieleen ihana paahdettu leipä ja munakoisopesto. Aika usein näissä antipasto alkupaloissa käy niin, että ne jäävät mieleen ateriakokonaisuuden parhaana osana. Tällä kerralla pääruoka ei jäänyt alkuruuan varjoon. Joimme läpi menun tarjoilijan suosittelemaa Alkon tilausvalikoimastakin löytyvää Tenuta Ulisse Pecorino valkoviiniä, joka ryhdikkään aromikkaana ja raikkaana toimi oikein hyvin, vaikka tarjolla oli vähän kaikenlaista syötävää juustoista äyriäisiin ja lihasta kasviksiin.

Trattorian leipä on aivan jumalaista.

Tenuta Ulisse Pecorino toimi läpi aterian

Pääruoka oli yhtä ilotulitusta! Laudalta löytyi nautaa, kanaa ja jättikatkaravunpyrstöjä. Täydellisesti kypsennetystä naudan sisäpaistista taisin saada ihan parhaimman palan.  Ihanasti keskelta punaisen leikkeen. Myös valkosipulivoissa kypsennetyt jättikatkaravun pyrstöt olivat mieleisiä. Järki sanoi, että kananpojanrinta kannattaa jättää välistä, jos mielii jaksaa vielä jälkiruokaakin. Naudan ja rapujen kanssa tarjolle tuotiin risottoa, paahdettuja perunoita ja kauden kasviksia ja salaattia. Muuten täydellinen pääruoka koki notkahduksen kastikkeiden kohdalla. Erityisesti viherpippurikastike oli hienoinen pettymys. Raskas ja rasvainen mascarpone oli melkein ainoa mitä kastikkeesta pystyi mausta pystyi erottamaan, eikä juusto ollut edes sulanut kunnolla, vaan kastikkeessa oli valkoisia palasia. Myös marsalakastikkeeseen olisin kaivannut vähän enemmän makua.

Pääruoka lisukkeineen. Koko seurueelle löytyi mielesitä syötävää

Kun jälkiruoka kannettiin pöytään, melkein kiljuin riemusta. Lisää juustoa! Näyttävä jälkiruokalauta oli kuitenkin aterian heikoin lenkki. Minulle, joka en ole niin makean ystävä, riittivät mainiosti juustot, hedelmät ja viikunahillo. Vertaansa vailla olivat myös pienen pienet rapeat mantelikeksit. Makean ystävä olisi saattanut kaivata hieman enemmän, varsinkin kun tiramisu oli hienoinen pettymys. Siihen olisin kaivannut enemmän amareton ja espresson makua. Tiramisussa oli vähän sama ongelma kuin viherpippurikastikkeessa, se maistui lähinnä mascarponelta, joka ei siis maistu juuri miltään. Antamatta näiden kahden yksityiskohdan, tiramisun ja kastikkeiden, häiritä sanoisin, että illallinen oli mitä mainioin.

Juustonrakastajan taivas!

Herkullisen rapea mantelikeksit jäivät jälkiruuasta erityisesti mieleeni.

Aterian päätteeksi piipahdimme vielä kaupungilla ihastelemassa kesäistä Tamperetta. Vetäydyin huoneeseeni jo hyvissä ajoin, vaikka unta en kyllä saanut pitkään aikaan. En tiedä vaivasiko koti-ikävä vai kävinkö vain ylikierroksilla pitkän päivän jälkeen. Olinhan aloittanut ruokapainotteisen minilomani heti aamusta ja päivän ohjelmaan oli kuulunut vierailu olutravintola Plevnassa oluttastingissa ja pistäytyminen Keskustorin Suuret oluet pienet panimot -tapahtumassa.

Vaikka illalla ei meinannut tulla uni millään, heräsin aikaisin aamulla virkeänä. En muista olenko koskaan aiemmin ollut aamiaishuoneen ovella odottamassa, että se avataan. Tammerissa olin. Tammerin aamainen tarjoillaan hotellin näyttävässä juhlasalissa. Runsas valikoima suolaisia ja makeita, kylmiä ja lämpimiä herkkuja oli aseteltu tarjolle noutopöytiin. Kahvi tai tee tarjoiltiin pöytiin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun aamiastarjoilija tuli kysymään tahdonko kahvini tumma vai vaaleapaahtoisena ymmärsin, että Radisson Blue Grand hotel Tammer täyttää kolmannenkin minulle tärkeän kriteerin hotellimajoitusta valittaessa.

Kun on tuoreita croisantteja ja marmeladia niin paljon muuta ei tarvitakaan

Leikkelepöydästä löytyi sopivan pieniä annospaloja kalaa, lihaa ja juustoja

Smoothieta ei tarvinnutkaan juoda muovipillillä, vaan pillit on valmistettu biohajoavasta maissista

Aamiainen juhlavassa ja rauhallisessa salissa oli lähes täydellistä. Edellisen päivän herkut kostautuivat tässä vaiheessa reissua, vielä ei nälättänyt. Normaalisti olisin varmasti syönyt aamiaistani pitempään ja hartaammin. Nautin kuitenkin täysin siemauksin tunnelmasta ja miljööstä. En muista kovin monta kertaa aiemmin kaataneeni maitoa aamukahviin hopeisesta kermanekasta. Tammerissa tämä onnistuu, sillä vanhat pöytähopeat on otettu käyttöön. Hienoa, että esineet ovat yhä siinä käytössä kuin mihin ne on aikanaan tarkoitettu. Ne tuovat jatkumoa ja kertovat tarinaa menneestä meille ja tuleville sukupolville.

Vanhat pöytähopeat on otettu Grand Hotel Tammerissa käyttöön.

Yhteistyö: Radisson Blue Grand Hotel Tammer tarjosi illallisen ja yöpymisen.