Ruokavuosi 2017

Tutkailin viimevuoden tilastoja, ja totesin, että 2017 julkaistujen reseptien top 10 kertoo aika paljon paitsi omasta ruokavuodestani myös ajasta ja sen ilmiöistä. Vuoden 2017 suosituimpien reseptien kautta selviää myös, jotain siitä miten suhtaudun asioihin ympärilläni, ja mikä on minulle tärkeää.

Appelsiiniriisi oli Viikonloppukokin ensimmäinen somehitti. Viimeistään Satokausikalenterin jakama postaus facebookissa sai minut ymmärtämään, miten merkittävä kanava sosiaalinen media on. Appelsiiniriisissä on monta pientä juttua, jotka itse asiassa kuvastavat ruokafilosofiaani. Appelsiiniriisi on edullista satokauden mukaista ruokaa, vaikka se ei olekaan lähiruokaa, sen voi valmistaa itse ja lopputuloksena on kohtuullisen terveellinen tai ainakin lisäaineeton ruoka.

Suppilovahverolevite syntyi itse kerätyistä sienistä. Onneksi metsä on niin lähellä, että sinne voi mennä pieneksikin aikaa ja hyvin nopeasti purkamaan stressiä ja nauttimaan luonnosta. Toisinaan on tarve lähteä ihan yksin, mutta sinne metsään on kiva lähteä myös perheen, puolison tai ystävien kanssa. Ystävät ovat <3

Suppilovahverosuola on erinomainen ruokalahja. Tänä syksynä moni on saanut meiltä lahjaksi suppilovahverosuolaa. Aivan mahtavan umaminen mauste sopii mielestäni erinomaisesti maustamaan kananmunaa. Sopii suppissuola toki moneen muuhunkin, sillä sienen maku on lopulta mieto. Umamisuus on se, joka mausteesta päällimmäisenä jää kielenpäälle.

Passionkakku on ensimmäinen resepti, johon hain inspiraatiota pintrestistä. Vieläkin olen aika onneton pintrestin käyttäjä, mutta aina satunnaisesti huomaan selailevani kuvia ja hakevani inspiraatiota. Passion tuo mehukkaaseen kakkuun mukavan trooppisen säväyksen. Makua ei osaa aavistaa, sillä kakkuhan muistuttaa ihan tavallista suomalaista kuivakakkua. Passionkakku on yksi sellainen elämän pieni yllätys. Positiivinen onneksi!

Tyrni-pannacotta puolestaan on se, joka tuo pintrestin kautta eniten kävijöitä blogiin. Onnistuntut jälkiruoka on kunnianosoitus kotimaisuudelle. Marjat ovat meille suomalaisille ylpeyden aihe. Pehmeä ja kermainen pannacotta tasapainottaa hapokasta tyrniä. Vitamiineja (ja väriä) pullollaan oleva jälkiruuan kauneus korostuu, kun sen tarjoilee kotimaisesta design-lasista.

Mangosalaatti ja serranonkinkkuun kääritty lohi on alkuvuoden ruokaa. Monestakin syystä. Ensinnäkin siksi, että mangon satokausi ajoittuu alkuvuoteen. Toisekseen siksi, että minulla kuten monella muullakin on tapana kiinnittää erityistä huomiota ruuan keveyteen ja terveellisyyteen alkuvuodesta. Mangosalaatti ja serranonkinkkuun kääritty lohi on maukas ateria. Niin maukas, ettei heti ajattelekaan syövänsä kevyesti. Aivan tätä kyseistä mangosalaattia varten opettelin leikkaamaan mangon siten, että hedelmästä saa mahdollisimman paljon irti ja kiven ympärille jää vain vähän hävikkiä. Jotta tämä onnistuu, mangon on oltava riittävän kypsä. Mangosalaatti makuineen vie kevyesti kohti Aasiaa.

Mimosakakku on sattuma löydös. Luen paljon ruokablogeja ja aika useinkin tulee kokeiltua bloggaajakollegoiden reseptejä. Mimosakakkuun en ollut törmännyt koskaan aiemmin, mutta veikkaan, että kakku ei ollut viimeistä kertaa meidän kahvipöydässä. Tämä ensimmäinen Mimosakakku leivottiin apukokkien syntymäpäiville. Apukokit ovat kasvaneet ja aika on ajanut ohi prinsessakakun, mutta juhlat toki järjestetään. Aina on sen verran juhlan aihetta!

Kesäkurpitsa-broilervuoka on oivallinen esimerkki arkiruuasta, jota Viikonloppukokki kokkailee enemmän kuin juhla-aterioita, jälkiruokia tai leivonnaisia. Uunissa valmistuu vaivatta isompikin satsi ruokaa, jota voi sitten hyödyntää kiireisinä arki-iltoina. Ne ruuhkavuodet, ne ruuhkavuodet. Vaikka et eläisikään ruuhkavuosia kesäkurpitsa-broilerivuoka on silti kokeilemisen arvoinen. Syksyisin kesäkurpitsa on melkein ilmaista.

Palsternakkalepuskat ovat ehkä nuukuuden huipentuma. Vaikka sukujuuret ovat vahvasti Etelä-Pohjanmaalla, eivät tiettävästi kuitenkaan Laihialla, kuten nuukuudesta voisi päätellä. Valmistin lepuskat täydelliseltä illalliselta ylijääneestä palsternakkapyreestä. Ruuanlaitossa kannattaa käyttää kekseliäisyyttä ja mahdollinen hävikki kannattaa minimoida. Kun ajattelee omaa napaa pidemmälle ja pienentää minimoi hävikin, ympäristökin voi paremmin. Jos ympäristönasiat eivät motivoi tarpeeksi, voi miettiä ihan rahaa. Ruoka on kallista, ei sitä kannata heittää pois.

Itämainen slaw vie kaalinrakastajan itään. Sen jälkeen kun tutustuin Lähi-idän alueen ruokakulttuureihin ymmärsin miten hyvää kasvisruoka voi olla. Valitettavan usein kasvikset ovat silti omassa keittiössäni lisäkkeen roolissa, mutta pienin askelin tässäkin mennään eteenpäin. Keittiössäni on nyt monta uutta ruokaa, jotka ovat ravitsevia, täyttäviä ja hyvänmakuisia, vaikka niissä ei olekaan lihaa. 

Top 10 ei valitettavasti tuo esiin sitä, miten monipuolisesti harrastan ruuanlaittoa. Repertuaariin on tullut vuonna 2017 paljon uusia kasvisruokia. Olen kokkailut entistä enemmän satokausia kunnioittaen, mutta myös kokeillut rohkeasti uusia raaka-aineita esimekiksi mantelimaitoa ja chiansiemeniä sekä erilaisia valmistustapoja muun muassa confannut kananmunan keltuaisia ja karitsan etuselkää. Kosmisessa mittakaavassa pieniä juttuja, mutta uusia ja erilaisia juttuja rikkomaan omia rutiineja. Omassa maassa kasvatetuista yrteistä on valmistettu esimerkiksi herkullisia pestoja ja monet sienet ja villiyrtit on kerätty omin käsin. Jolloin olen saanut, olla minulle tärkeän luonnon keskellä.

Ensimmäinen kesä yrttitarhurina tuotti valtavan määrän persiljaa: persiljapesto

Siitä huolimatta, että kasvisruuat ovat selvästi olleet nousussa Viikonloppukokin keittiössä, proteiinia on saatu muualtakin kuin kasveista. Sirkat ovat proteiininlähteenä verraton, vaikka omassa ruokavaliossa ravitsemuksellisesti merkityksetön. Tosin ilman näin hienoa harrastusta kuin ruokabloggaaminen on, olisin tuskin tullut lähteneeksi tutustumaan sirkkaamoon. Jään mielenkiinnolla seuraamaan sirkkoihin liittyviä juttuja ja raavin proteiinia kasaan lähiseudulla tuotetusta luomukaritsasta, kotiseudun järvien kalasta, laadukkaasta naudan lihasta ja välillä possustakin. Arvokasta riistaa, poroa ja hirveä, tullaan jatkossakin nauttimaan harvinaisena herkkuna, vaikka juuri viime viikolla tullut porolähetys kyllä antaakin mahdollisuuksia moneen. Edullisella broilerilla voidaan sitten paikkailla riistan aiheuttamaa love kukkarossa ja ruokkia perhettä arkena nopeilla herkuilla. Toisinaan lähellä tuotettu ja kotimainen ei riitä, vaan välillä on laitettava ruokaa hummerista, sinisimpukoista tai jostain muusta kaukaa tuodusta.

Raparperista voi valmistaa ruokaakin: raparperibroileri.

Paitsi makumatkoille omassa keittiössä ruoka harrastuksena on vienyt minua niin kotimaassa ja Euroopassakin. Olen päässyt bloggarina tutustumaan Kauhajoen Ruokamessuille, pienpanimoihin Lohjan ympäristössä, Seafood-ravintolaan Tallinnassa ja maistelemaan mahtavia Smakuja Porvoossa. Kokemusta on karttunut myös menestymisestä Kekri-reseptikilpailussa. Eikä ruuastainnostunut pääse mihinkään siitäkään, että lomamatkoilla perheen tai puolison kanssa on myös päästävä toteuttamaan intohimojaan, vähintäänkin piipahtamaan paikallisessa ruokakaupassa tai -torilla. 

Perunakukkaset syötiin karitsan sisäfileen kanssa pääsiäisenä

Onneksi tämän harrastuksen kanssa ei tarvitse olla yksin! Uudet tuttavuudet esimerkiksi blogisisaret eri-ikäisten naisten verkosto on muodostunut tärkeäksi vertaistukiryhmäksi, vaikka kaikki eivät ruuasta bloggaakaan. Puhumattakaan kaikista muista kohtaamisista ruuan ja bloggaamisen ympärillä. 

Hehkuvan punainen Romesco-kastike

Oikein jännityksellä odotan mitä uusi vuosi tuo tullessaan! Minun ruokavuottani sinäkin pääset seuraamaan blogin välityksellä tai fb-sivun kautta. Pakastin on pullollaan poroa ja marjoja. Vähän hirveäkin löytyy. Aloitetaan seuraava ruokavuosi niillä! Sitä ennen kuitenkin nautitaan joulusta. Haluankin toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista joulua!