Aromaattinen tyrni-pannacotta vie kielen mennessään

Havahduin siihen, etten ole aikoihin julkaissut menua, vaikka lauantai-iltaisin meillä on lähes poikkeuksetta tapana syödä alku-, pää- ja jälkiruoka. Jos oikein irrotellaan, alkuruokia ja/tai jälkiruokia saattaa olla kaksikin. Viimeisimmän lauantaisen aterian päätti tyrni-pannacotta, jonka ohjeen kirjoittelen tähän postaukseen. Ensin kuitenkin menu kokonaisuutena:

Syyskuun viimeisen lauantain menu

*

Kuhaceviche

Gnoccheja, paistettua ankanrintaa, tyrni-punaviinikastiketta ja metsäsienihöystöä

Tyrni-pannacotta

*

Aloitetaan menun purkaminen siis jälkiruuasta, joka valitettavan usein on meidän lauantai-illallisilla lapsipuolen asemassa. Harvoin riittää energiaa kokata kaikkia kolmea ruokalajia. Jälkiruoka tulee usein kuitattua suklaalla tai jäätelöllä. Syyskuun viimeisen lauantain kunniaksi päätimme panostaa oikein kunnolla. Valmistin meille jälkiruuaksi sesongin marjasta eli tyrnistä pannacottaa. Tyrni-pannacotta tarjoiltiin annosmaljoista, enkä edes suunnitellut pannacotan kumoamista lautaselle. Annoksesta tulikin kaunis. Tässä resepti:

*

Tyrni-pannacotta

150 g tyrnejä

1 dl vettä

1,5 dl sokeria

2 liivatelehteä

2 dl kermaa

1 dl maitoa

1/2 dl sokeria

1 tl vanilijasokeria

2 liivatelehteä

Jos haluat tyrni-kerroksen pohjalle, aloita sen valmistamisesta. 

Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. 

Mittaa muut ainekset kattilaan. Keitä muutama minuutti. Kun tyrnit ovat pehmenneet, siivilöi liemi ja painele tyrnit siivilää läpi, että saat kaiken mahdollisen maun irti.

Ota tilkka mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitetty vettä, ja sulata siihen kylmässä vedessä lionneet liivatelehdet, jotka on puristettu huolellisesti kuiviksi. Lisää sulatetut liivatelehdet tyrnimehuun.

Annostele tyrnimehu annosmaljojen pohjalla ja laita jääkaappiin hyytymään. Muutaman tunnin kuluttua kiisseli on sen verran hyytynyt, että päälle voi lisätä pannacotta-kerroksen.

Ryhdy valmistamaan pannacotta-kerrosta, kun muutama tunti on kulunut ja tyrni-kerros on hyytynyt annosmaljojen pohjalle. Laita pannacottaa varten varatut liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.

Mittaa kerma, maito ja sokerit kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoitellen.

Purista liivatelehdet ylimääräinen neste pois, ja sulata ne mikrossa tai vedenkeittimessä lämmitettyyn vesitilkkaan.

Lisää sulatettu liivate ohuena nauhana kuumaan pannacotta-massaan, sekoita hyvin ja kaada pannacotta hyytyneen tyrnikerroksen päälle annosmaljoihin. Nosta tyrni-pannacotat jääkaappiin hyytymään vähintään neljäksi tunniksi. 

Koristele ennen tarjoilua esimerkiksi jäisillä tyrneillä ja sitruunamelissan lehdillä.

*

Tyrni-pannacotan maku oli kohdillaan. Sokeriakin oli juuri sopivasti, eikä tyrni tuntunut lainkaan happamalta. Rakennetta kritisoin. Liivatetta oli minun makuuni aivan liikaa! En juurikaan pidä liivatteella hyydytetyistä jälkiruuista tai kakuista. Pyrin aina laittamaan mahdollisimman vähän liivatetta. Kun liivatetta on liikaa, rakenne muuttuu lähes kumimaiseksi. Luonnollisuus katoaa. Varsinkin näin annosmaljoista tarjottuna liivatteen määrän olisi varmasti voinut melkeinpä puolittaa. Jos pannacotan olisi halunnut kumota, silloin kannattaa nipistää liivatteen määrästä vaikka vain puoli lehteä. Tämä vinkiksi, vaikka näilläkin määrillä jälkiruuasta tulee ihan kelvollinen.

Lapset söivät jo aiemmin illalla, eivätkä kelpuuttaneet aikuisten menusta kuin tämän jälkiruuan. Tyrni-pannacotta sai kyllä kehuja lastenkin suusta. Apukokkien lauantain lempiruoka, ranskalaiset, lehtipihvi ja maustevoi, oli itse tehtyjä gnoccheja ja ankanrintaa mieluisampaa. Aikuisten pääruuasta ajattelin kirjoittaa toisella kerralla. Väänsin nimittäin gnoccheja ensimmäisen kerran. Helppoa kuin heinänteko! En ole ruuanlaitossa, tai muutenkaan pitkäjänteinen piipertäjä ja pikkutarkan työntekijä, gnocchit olivat kuitenkin varsin helppoja valmistaa. Ankanrintaa meillä syödään tämän tästä ja ankka-tunnisteen alta löytyykin joukko reseptejä ja menuita aikaisemmista ankka-aterioista.

Hassua on, että usein ankka-aterian jälkiruoka jalostuu tyrnistä. Esimerkiksi viime syksynä näihin aikoihin söimme ankan jälkiruokana tyrnibruleeta, joka oli varsin onnistunut tyrnijälkiruoka sekin.

Ceviche pääsee usein alkuruuaksi. Yhden kuhacevichen linkkasinkin jo menuun. Lisää ceviche-reseptejä voi hakea esimerkiksi reseptit-välilehden kautta tai sitten haulla. Olemme valmistaneet cevicheä lohesta, siiasta ja kuhasta hieman eri resepteillä. Välillä kala kypsennetään pelkällä limen mehulla, mutta usein käytän, sekä limeä, että sitruunaa. Aiemmin maustoin cevichen aina lehtipersiljalla, koska en pitänyt korianterin mausta. Olen kuitenkin oppinut pitämään korianterista, joten nykyisellään käytän usein sitäkin.

Osallistuin viime viikolla webinaariin asiantuntijabloggauksesta. Vaikka Viikonloppukokki ei asiantuntijablogi olekaan, olen pyrkinyt torstaina saamiani oppeja pitämään mielessä tässä postauksessa. Paljon hyviä vinkkejä, joita ruokabloggaajakin voi soveltaa käytäntöön.