Mesiangervolla maustettu créme brûlée

Crème brûlée oli yksi syötävä, joka oli kirjoitettuna perheen kesäruokien summer bucket -listalle. Kesä vetelee viimeisiä, mutta listassa on vielä monta syömätöntä ruokaa. Viimeisimmäksi listasta viivattiin yli crème brûlée, jota tuunasin vähän mesiangervolla. Ihan kodin takana kasvaa mesiangervoa, ja sen kokeileminen ruuanlaittoon on houkuttanut jo; hmmm...kauanko me olemme nykyisessä kodissa asuneet, 8 kesää. Oh my, miten aika rientää!?!

*

Crème brûlée mesiangervolla

4 annosta

2 dl kuohukermaa

1 dl maitoa

2 rkl kuivattuja mesiangervon kukkia

1/2 dl sokeria

3 keltuaista

nokare voita vuokien voiteluun

pinnalle:

tummaa ruokosokeria

maitohorsman kukkia

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Voitele nokareella voita neljä annoskokoista uunivuokaa. Etsi valmiiksi uunivuoka, johon annosvuuat mahtuvat. Voit myös laittaa isoon vuokaan valmiiksi kuumaa vettä. Crème brûlée kypsennetään vesihauteessa. Veden pitäisi yltää puoleen väliin annosvuokia.

Mittaa kattilaan kerma, maito ja kuivattu mesiangervo. Kuumenna kiehuvaksi. Laita toiseen kulhoon keltuaiset ja sokeri ja vatkaa ne kevyesti sekaisin. 

Kaada kuuma kerma-maito seos siivilän läpi keltuais-sokeriseokseen ja sekoita hyvin, mutta ei niin voimakkaasti, että pinnalle muodostuu vaahtoa. Kaada valmis massa annosvuokiin.

Laita crème brûléet vesihauteessa 150 asteiseen uuniin. Kypsennä puolisen tuntia. Tarkkaile uunia kypsymisen aikana. Jälkiruuan rakenteen kuuluu uunista pois otettettaessa olla kunnolla hyytynyttä, mutta ei kuitenkaan vielä kovaa. 

Laita brûléet jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi jäähtymään. Tarjoiltaessa jälkiruuan kuuluu olla kunnolla kylmää. Jähtyessään rakenne kiinteytyy vielä hieman.

Valmista jälkiruoka loppuun juuri ennen tarjoilua. Ripottele pinnalle kerros sokeria ja paahda pinta karamellimaiseksi ja rapeaksi kaasupolttimella. Koristele maitohorsman kukkasilla.

*

Créme brulee on yksi suosikki jälkiruuistani. Yleensä tämän klassikon valmistaminen on meillä miehen heiniä. Hän valmistaa créme bruleen hyvin perinteisesti vanilijalla maustaen. Kun minä lähdin klassikkoa muokkaamaan, jätin perinteisen vaniljan pois, ja maustoin crème brûlée kuivatulla mesiangervolla. Arvelin, että mesiangervon maku peittyy vaniljan alle.

Vaniljaa crème brûléeni ei kaivannut ja  mesiangervon makuakin olin onnistunut jälkiruokaan saamaan. Maku oli melko mieto, mutta kyllä se sieltä kuitenkin löytyi. Villiyrttiä olisi voinut käyttää maustamiseen hieman enemmänkin, mutta ehkä varoitukset rohtoyrttinäkin käytetyn mesiangervon haittavaikutuksista kaikuivat takaraivossa. Kuivattua mesiangervoa löytyy vielä ainakin toiseenkin brûléeseen, ja silloin laitan mesiangervoa vähän rennommalla kädellä. Ehkä kukkaa ehtii kuivata vielä vähän lisääkin. Sen verran hyvässä tikissä mesiangervoviljelys näyttäisi olevan vielä.

Crème brûléeta paistellessani alkoi taas ärsyttämään uuni. Uuni sinänsä on melko tehokas, mutta se paistaa epätasaisesti. Niinpä käänsin bruleet paiston puolivälissä. Koska uunista ovat myös ylävastukset rikki, pitäisi varmaan alkaa harkita uutta uunia. Suosituksia?

Crème brûléeta valmistaessa kaasupoltin eli tohotin on ehdoton keittiöhärpäke. Jos sinulla ei ole tohotinta, voit yrittää karamellisoida sokerin esimerkiksi grillivastusten alla. Tärkeää kuitenkin olisi, että itse jälkiruoka ei lämpene prosessissa. Näin helposti käy, kun uunissa karamellisoi. Useinmiten käytän karamellisoinnissa ihan tavallista taloussokeria, mutta kesän mojitoja varten tuli hankittua tummaa ruokokidesokeria, ja täytyy kyllä sanoa, että se toimi tosi hyvin. Crème brûléet saivat rapsakan pinnan.

Joskus keväällä oli ajatuksissa kokkailla tänä kesänä enemmänkin villiyrteistä, mutta kesä ja parhain villiyrttisesonki alkaa olla ohi. Saldona on mesiangervolla maustetun crème brûlée lisäksi nokkosrisotto, nokkoslätyt ja muutamat kukkakokeilut (esimerkiksi puna-apila ja maitohorsma) koristeena ja salaateissa. No, jospa sitä ensi kautta varten hankkisi lisää tietoa.