Sunnuntaipaisti - perinteisistä perinteisin

Sunnuntain päivällinen päättää viikonlopun ja vapaat. Kun ruokailu on siinä vaiheessa, että  viimeisiä jälkiruokalusikallisia syödään, tulevat väistämättä mieleen seuraavan viikon kuviot ja aikataulut. Vaikka meillä syödään arkenakin yhdessä lähes päivittäin, sunnuntain päivällinen on perheen hetki. Olen pitänyt tapanani laittaa sunnuntaisin vähän "parempaa" ruokaa. Myös kattaus on kaunis. Arkisin pöydässä on paistinpannuja ja kattiloita, mutta sunnuntaisin ruoka on tarjoiluastioissa, pöytään katetaan paremmat lautaset, aterimet ja lasit unohtamatta servettejä, kukkasia ja kynttilöitä. Sunnuntaipäivällisestä on tullut perheessä instituutio. Sunnuntaipäivälliseen liittyy erityisiä rutiineja, jotka tuntuvat olevan tärkeitä myös perheenjäsenille. Yksi tälläinen rutiiniksi muodostunut tapa on, että lapset keräävät pois pääruuan ja tarjoilevat jälkiruuan. "Saako Teille olla kahvia?"

Tuo parempi ruoka tarkoittaa meillä usein jotain hyvin perinteistä suomalaista ruokaa. Tarjolla saattaa olla uunikalaa, savustettua kalaa tai vaikkapa lohiperhosia. Jos on liharuuan vuoro, laitetaan jo heti aamusta karitsapata uuniin hautumaan, tai poronkäristys, palapaisti tai jonkin muu perinteinen lihapata. Tai sitten uunissa hautuu jotain hyvää broilerista. Paisti on perinteisistä perinteisin. Pitkästä aikaa meillä maisteltiin laadukkaasta naudan sisäpaistista punertavaksi paistettua sunnuntaipaistia.

*

Sunnuntaipaisti

1,2 kg naudan sisäpaistia

nokare voita

loraus öljyä

pari rosmariinin oksaa

suolaa

mustapippuria

(narua paistin sitomiseen)

Ota liha hyvissä ajoin pöydälle. Jääkaappi kylmää lihaa ei kannata laittaa uuniin. Sido paisti, jolloin saat paisti pysyy paiston jälkeenkin jämäkämpänä. Hiero paistin pintaan suolaa ja pippuria. Laita paistinpannuun nokare voita, tilkka öljyä ja pari rosmariinin oksaa tuomaan hieman makua. Paista lihasta kaikki pinnat kiinni. Siirrä paisti uunivuokaan ja laita 150 asteiseen uuniin. 

Paista, kunnes lihamittari näyttää 58-62 astetta. Silloin paisti on ihanasti punertavaa. Ota liha uunista ja kääräise folioon. Edes lihamittaria ei kannata heti nypätä irti. Lihan sisälämpötila nousee vielä useita asteita, vaikka se on jo otettu uunista pois. Anna lihan vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista ja tarjoilua. Paistinliemi kannattaa käyttää kastikkeen valmistamiseen. Tarjoa paisti esimerkiksi lohkoperunoiden ja höyrytettyjen kasvisten kera.

*

Olimme saaneet lihakaupasta todella hyvälaatuisen paistin. Paisti pysyi jämäkkänä, vaikka jouduin sen paistamaan ilman sitomista, koska paistinarua ei kotoa löytynyt. Liha oli uunissa , kunnes paistomittari näytti 58 astetta. Otin lihan uunista pois ja laitoin vetäytymään folioon. Mielenkiinnolla seurasin, miten paljon lämpötila vielä nousi. Mittari kävi jopa 61 asteessa. Siinä vaiheessa, kun sisälämpötila oli pudonnut takaisin 58 asteeseen, otin mittarin irti lihasta. Liha jatkoi vetäytymistä folion sisässä. Paisti taisi ehtiä olla paketissa toista tuntia, ennen kuin päivällinen oli valmis.

Paistin kanssa tarjosin hyvin perinteisiä lisäkkeitä. Veneperunat valmistuivat kätevästi uunissa, ja porkkanat, kukka- ja parsakaalin kypsensin höyryttämällä. Ekaluokkalainen apukokki sulatteli mikrossa vähän voita. Hän valeli kypsät kasvikset voisulalla. Sunnuntaiekstraa porkkanoillekin.

Kastikkeen valmistin nopeasti paistin liemestä, jota tällä kerralla irtosi paistista vain hyvin vähän. Minulla on pakastimessa erinäisiä aarteita eli liemi, joita olen ottanut talteen. Sieltä pakastimesta sulatin punaviinipohjaisen karitsapadanliemen, joka toimi maukkaana kastikepohjana. Valmistin kastikkeen yksinkertaisesti yhdistämällä liemet ja keittämällä niitä kokoon. Kokoon keitetyt liemet suurustin kermaan sekoitetuilla vehnäjauhoilla. Mausteita ei tarvinnut lisätä lainkaan. Herkullista ja helposti! 

Kaikki mahdolliset liemet kannattaa ilman muuta siivilöidä talteen. Jos liemelle ei ole käyttöä heti tai lähipäivinä, se kannattaa pakastaa. Minun Akilleen kantapääni on, että en useinkaan merkitse kovin tarkasti näitä liemirasioita. Tällä kerralla etiketti oli poikkeuksellisen informatiivinen. Pakastimesta kun löytyy niitäkin rasioita, joiden etikettissä lukee "liemi". Eikä ole ollenkaan kummallista, jos rasian kannessa ei lue mitään. Siinä onkin sitten arpomista onko rasiassa omenasosetta vai kanapadan liemi. Tällä kerralla onnisti!

Sunnuntaipäivällistä muistellessa tuleekin ihan apukokkeja ikävä. On syyslomaviikko ja lapset leirillä. Arki on tällä viikolla erilainen.