Paahdettu kukkakaali ja seessamikastike - siedätyshoitoa korianterikammoisille

Tähän aikaan vuodesta on kasvisten kanssa runsauden pula. Torilla täytyy oikein tsempata, ettei tule kerättyä liiaksi kasviksia koriin. Sillä parhaimmillaanhan kasvikset ovat silloin, kun ne pääsevät mahdollisimman suoraan maasta pöytään, eivätkä pitkän jääkaapisäilytyksen jälkeen. Kun on runsaasti kasviksia tarjolla, tarvitaan myös runsaasti reseptejä. Olen monesti todennut, että paras keittokirjani on ipad, vaikka ihan painettuja kirjojakin tulee lueskeltua aika paljon. Paahdetun kukkakaalin ja seessamikastikkeen resepti pomppasi silmilleni vasta Hämmentäjä-blogista, vaikka olen ihan taatusti lukenut sen myös Glorian ruoka ja viini -lehdestä.

*

Paahdettu kukkakaali ja seessamikastike

kukkakaali

sipuli

hieman öljyä

2 tl korianterijauhetta

1 rkl seessaminsiementä

1/2 dl maustamatonta jugurttia

3 rkl mirinkastiketta

3 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl seessamiöljyä

1 rkl soijaa

koristeluun tuoretta korianteria 

Kastikkeen voit valmistaa, vaikka jo ennakkoon, sillä se säilyy hyvin jääkaapissakin. Paahda seessaminsiemenet kuivalla pannulla. Pyöräytä pannulla myös korianterijauhetta. Kumoa mausteet mortteliin ja jauha. Sekoita kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella kastikkeeksi.

Pilko kukkakaali pieniksi nupuiksi ja viipaloi sipuli. Laita paistinpannulle öljy, kukkakaali ja sipuli. Paahda kunnes kukkakaali on kypsää.

Sekoita vähitellen mieleisesi määrä kastiketta kukkakaalien joukkoon. Maistele välillä, että saat salaatistasi mieleisesi vahvuisen.

Koristele korianterilla ja tarjoa lämpimänä tai kylmänä lisäkkeenä kesäisellä aterialla. Myös valmis salaatti säilyy muutaman päivän jääkaapissa.

*

Taas tuli kaalinrakastajalle yksi uusi herkkuruoka listalle. Hämmentäjä-blogin reseptistä poiketen käytin ruokaan korianteria jauheena. Kaapissani ei ollut siemeniä. Tähän asti olen sitä paitsi julistanut, että en pidä korianterista. Olin ylen tyytyväinen, kun näin jossain artikkelin, jossa luki, että riippuu geeneistä, pitääkö korianterista vai ei. Se oli loistava selitys, jonka vuoksi olisin voinut luovuttaa ja lopettaa itseni siedättämisen korianterilla. Nyt sanon, että pah! Korianterinkin makuun voi oppia. Tai sitten on tapahtunut geenimutaatio. Vielä pitäisi siedättyä kuminalle, siis sille, jota limppuihin ja leipiin laitetaan. Juustokuminasta eli jeerasta pidän valtavasti. Tai jospa kumina-inho selitys löytyy geeneistä. Vanhempi apukokkikaan ei pidä kuminasta.

Tämän postauksen myötä Viikonloppukokki voi iloisena ilmoittaa: vuosiloma alkaa tänään. Saas nähdä miten käy: onko lomalla enemmän aikaa blogata ja kokata kuin arkena. Lomasuunnitelmat ovat hyvinkin simppelit. Päivän, parin reissuja kotimaassa ja tunnin parin retkiä kotikonnuilla. Hyvä ruokaa ja aikataulutonta elämää. Sitä on loma!

Uusiaperunoita, paistettua kuhaa, pinaattikastiketta ja paahdettua kukkakaalia seessamikastikkeella

Loman kunniaksi laitan muutaman kukkakuvan. Karpaattienkellot kukkivat parhaillaan todella näyttävästi. Kellokukat ovat mielikukkiani. Pakkastalvi tappoi pihasta kaikki kultatyrakit, jotka ovat myös olleet mieleisiä. Lähinnä siksi, että ne ovat koko kesän kauniita. Talvi oli kova myös pikkutalviolle, ja alppiruusun kukkimattomuudenkin laitan kovan pakkastalven piikkiin. Jasmininkukkasia ja niiden tuoksua kaipaan kovasti. Jasiminin kukkimattomuus on omaa syytä. Viime kesäinen pensaan raju leikkaaminen teki tehtävänsä. Ei kuki ei! Onneksi ruukkuun istutetut daaliat paikkaavat vähä kukkaista puutarhaa.