Uunijuureksia, paistettua ankanrintaa ja viikunakastiketta

Ankanrinta kuuluu meillä lauantai-illan vakioruokiin. Sitä syödään illalliseksi useita kertoja vuodessa, aina vähän eri lisukkeilla ja kastikkeilla. Ankanrinta ei ole kovin kallis herkku verrattuna esimerkiksi naudan sisäfilepihviin, mutta mielestäni ankka on ruokana sen verran spesiaalia, että se käy juhlaruuaksikin. Juhlaksihan riittää pelkkä lauantai-ilta! Ankanrinnan valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Ankanrinta pelkästään ei tuo kovin suuria makuelämyksiä, joten lihan kanssa tarjottavien lisäkkeiden ja kastikkeeseen suunnitteluun ja valmistamiseen kannattaa panostaa. Mielestäni marjaisat, tummat hedelmäiset ja vähän makeat maut sopivat hyvin ankan lisukkeisiin, ja siksi ankan kanssa tuleekin usein tarjoiltua esimerkiksi uunijuureksia ja kastiketta, johon makeutta on haettu marjoista tai hedelmistä.

*

Uunijuureksia, paistettua ankanrintaa ja viikunakastiketta

2 annosta

ankan rintafile

suolaa

pippuria

Uunijuurekset:

porkkanaa

juuripersiljaa

lanttua

palsternakkaa

perunaa

oliiviöljyä

vaahterasiirappia

suolaa
timjamia

Viikunakastike:

2 salottisipulia

varsisellerin varsi

porkkana

valkosipulinkynsi

voita kasvisten kuullottamiseen

4 kuivattua viikunaa

1 dl punaviiniä

2 dl vettä

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa 

mustapippuria

laakerinlehti

ruokokidesokeria

pieni nippu persiljaa

nokare voita kastikkeen kiillottamiseen

Nosta ensimmäisenä ankanrinta pois jääkaaapista huoneenlämpöön, mutta valmistele ensin aterian muut osat. Aloita uunijuureksista. Kuori ja pilko juurekset mieleisesi mallisiksi ja kokoisiksi. Pienet kypsyvät luonnollisesti nopeammin. Laita pilkotut uunijuurekset vuokaan, valele vähän oliiviöljyä ja vaahterasiirappia päälle sekä mausta suolalla ja timjamilla. Laita juurekset noin 200 asteiseen uuniin ja kypsennä noin 40 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. 

Laita sitten kastike tulille. Kuori ja pilko sipulit ja muut juurekset krouvin kokoisiksi paloiksi. Laita kattilaan nokare voita ja kuullota kasviksia voissa. Lisää kattilaan pieneksi pilkotut viikunat ja pyöräytä sekaisin. Lisää kattilaan viini ja kiehauta ylös. Lisää vielä vesi, etikka, mausteet ja persiljanippu, ja jätä hiljalleen poreilemaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Siivilöi kastike, ja keitä sen jälkeen nestettä voimakkaasti kokoon, kunnes liemi on haluamasi paksuista kastiketta. Tarkista maku, ja jos se on kohdillaan kirkasta kastike vielä ennen tarjoilua nokareella voita!

Käy viimeiseksi ankanrinnan kimppuun. Jos haluat leikkaa reunoilta ylimääräistä rasvaa pois, ja tee ristiviillot nahkaan, mutta ei ihan lihaan asti. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Laita ankanrinta kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Kun pannun lämpötila nousee, ankanrinnasta irtoaa rasvaa. Paista ankanrintaa molemmilta noin 3 minuuttia ja siirrä se sitten 200 asteiseen uuniin. Kun liha on 51 asteista, kääri se vielä folioon vetäytymään, jolloin se kypsyy vielä asteen pari. Ankan medium kypsyys on 52-60 astetta. Anna lihan levähtää ennen leikkaamista muutama minuutti ja kokoa sitten annos juureksista, ankasta ja kastikkeesta.

*

Ankanrinta on usein niin iso, että yhdestä rintapalasta riittää hyvin syömistä kahdelle, kun tarjolla on lihan lisäksi myös lisukkeita, ja varsinkin, jos ateria koostuu useista ruokalajeista. Ankasta irtoava rasva kannattaisi ottaa talteen. Meillä oli tällä kerralla vain yksi file ja sekin poikkeuksellisen vähärasvainen. Rasvaa ei pannulle kovin paljoa kertynyt. Jos rasvaa kertyy, siinä on hyvä esimerkiksi paistaa perunoita tai käyttää kastikkeen pohjassa.

Uunijuureksissa oli mukana minulle uusi tuttavuus: juuripersilja. Se muistuttaa aika paljon palsternakkaa. Itse asiassa kaupassa ensin luulinkin, että käsissäni on palsternakka. Kovin vähän löytyi tietoa juuripersiljasta, mutta päätin kuitenkin kokeilla, miten se taipuu uunijuuresten sekaan. Mielestäni oikein hyvin. Juuripersilja on maultaan melko mieto. En oikein osaa sitä luonnehtia persiljaksi, mielestäni se maistuu enemmän juurekselta kuin yrtiltä, mutta joka tapauksessa uunijuureksiin se sopi oikein hyvin. 

Myös kastikkeella hain ruualle hedelmäistä pyöreyttä ja makeutta. Viikuna toimi kastikkeessa hyvin. Idea kastikkeeseen lähti oikeastaan Ripaus tryffelia-blogista, vaikka itse toteutuksesta tulikin toisenlainen. Kokonaisuutena viikunakastike, siirapilla maistetut juurekset ja ankanrinta toimivat hyvin. Aterian makuja täydensimme vielä Pinot noir-rypäleen punaviinillä.