Raikas lemon curd itsetehtynä

Olen kaivannut uusia ideoita kakun täytteeksi. Meillähän on juhlaviikot meneillään. Lupailin  jo postausta täydellisesti onnistuneesta täytekakusta, ja se onkin tulossa myöhemmin. Ajattelin leipoa vielä pari kakkua ja tehdä sitten koosteen. Nyt kerron ensimmäisen kakun ainutlaatuisesta täytteestä, itsetehdystä sitruunatahnasta eli lemon curdista. Tahna valmistuu kätevästi mikrossa! 

*

Lemon curd

(noin 3 dl valmista tahnaa)

1 1/2 dl sokeria

2 kananmunaa

1 1/2 dl sitruunamehua siivilöitynä (käytin 2,5 sitruunaa)

1 tl sitruunan kuorta

50 g voita sulatettuna

Valitse mikron kestävä kulho ja vispilä sitruunatahnan valmistukseen. 

Sulata voi ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Riko kananmunat kulhoon ja mittaa sekaan sokeri. Sekoita hyvin sekaisin. Lisää joukkoon vielä sitruunamehu ja sitruunan kuoriraaste. Itse käytän mielelläni luomusitruunaa, jos raastan ruokaan tai leivonnaiseen kuorta. Lisää lopuksi huoneenlämpöinen voisula ja vatkaa aineet hyvin sekaisin.

Kuumenna aineksia mikrossa täydellä teholla puoli minuuttia. Ota seos mikrosta ja vatkaa voimakkaasti. Laita seos uudelleen mikroon, ja kuumenna taas täydellä teholla puoli minuuttia. Nosta astia taas pois ja vatkaa voimakkaasti. Jatka kypsentämistä kunnes seos muuttuu kiisselimäiseksi. Mikron tehosta ja astian muodosta riippuen sitruunatahnan valmistuminen kestää 3-5 minuuttia. Siirrä lemon curd puhtaaseen (lasi)purkkiin ja laita purkki jääkaappiin. Lemon curd säilyy jääkaapissa noin pari viikkoa.

Käytä sitruunatahnaa kakkujen tai piirakoiden täytteenä. Lemon curd sopii hyvin myös paahtoleipien päälle tai croissantin kaveriksi.

*

Raikas sitruunainen täyte oli minulla mielessä, kun lähdin googlailemaan kakun kuvia ja täyte vaihtoehtoja internetin ihmeellisestä maailmasta. Pata porisee -blogista löysin mikrossa valmistettavan sitruunatahnan ohjeen. Ajattelin heti, että raikas sitruunainen täyte sopii kakkuun ja pääsiäiseen loistavasti. Tosin täytyy myöntää, että suhtauduin skeptisesti mikrovalmistukseen. En ole oppinut mikroa juuri käyttämään, ja se onkin meillä melkein tyhjän panttina. Epäluulo oli turhaa. Sitruunatahna valmistui helposti ja nopeasti. Jossain vaiheessa menin laskuissa sekaisin, ja minulle jäi epäselväksi montako 30 sekunnin kypsennystä tahna pyöri mikrossa. Tahnan valmistumisesta ei kuitenkaan ollut epäselvyyttä. Tahna muuttui kypsyessään keltaisemmaksi, kiinteämmäksi, kiisselimäiseksi ja kiiltäväksi. Valmiin tahnan kyllä tunnisti. Valtaosan tahnasta käytin täytekakkuun. Se mitä jäi yli, on jääkaapissa odottelemassa paahtoleivälle pääsyä.

Pääsiäinen 2016

Pääsiäinen alkaa olla ohi. Juhlaviikot sen sijaan ovat vasta alussa. Huhtikuussa syntyneiden apukokkien synttäreiden juhlinta aloitettiin jo hyvissä ajoin pääsiäisen aikaan. Vasta juhlat osa 1 ja 2 on juhlittu.  Aika monet pippalot on vielä edessä. Ihan hengästyttää. Ihan hengästyttää myös runsas määrä lukijoita täällä blogissa. Avauksia on pääsiäisviikolla ollut ennätysmäärä. On kiva kirjoittaa, kun on lukijoita. Olisipa kiva kuulla myös kommentteja siitä, miten onnistuivat pääsiäisruuat, joihin on saatu inspiraatiota tai otettu kokonainen resepti blogista. Viikonloppukokkia pystyy muuten seuraamaan myös facebookissa.

Oman perheen pääsiäinen on alkanut eksoottisesti jo monta vuotta kiirastorstain rapujuhlilla. Kysymyksessä eivät ole kauden ensimmäiset rapujuhlat, vaan viimeiset. Edellisen kesän rapusaaliista pakastetaan pieni erä ihan kiirastorstaita silmällä pitäen. Kun edellinen rapukausi on paketissa, onkin hyvä alkaa odottamaan jäiden sulamista, ja kalojen kutuaikaa. Rantaveteen heitetystä katiskasta on monena keväänä saatu hyvä särkisaalis. Särjet pakastetaan ja käytetään myöhemmin kesällä syötteinä rapumerroissa.

Pitkäperjantai oli lapsena todella pitkä päivä. Pohjamaalla kun trullit kiertävät vasta lankalauantaina. Pitkäperjantai oli pakollinen paha, kun odoteltiin, että pääsee trullittelemaan. Täällä Pirkanmaalla virpomiset on hoidettu alta pois jo palmusunnuntaina, joten lapsuuden kutkuttavaa ja odottavaa tunnelmaa ei pitkäperjantaihin enää sisälly. Tänä vuonna saimme pitkäperjantaina odotettuja vieraita juurikin Pohjanmaalta. Veljen perhe pyörähti visiitille. Melkoista menoa, kun on pari pientä lasta. Tarjoiluissa tämä porukka haastoikin -ton, -ton, -ton -ruokavalioisena ruuanlaittajan. Tai ruuanlaitto on munattomana, maidottomana ja soijattomana helppoa, mutta synttärikakkua pähkäilin pitkään. Onneksi olin aiemmin testannut vegaanista pavlovaa, ja siihen päädyin nytkin. Vieraille tarjottiin Pulled porkia, punasipulihilloketta ja coleslawta, jossa turkkilainen jugurtti oli korvattu Oatlyn  kaurasta valmistetulla creame fraichella, ja  munattomalle ruokailijalle majoneesi vain jätettiin pois. Jälkiruokana herkuttelimme Pavlovalla, jonka tein jälleen chocochilin ohjeella. Pavlova täytettiin Oatlyn vanilijakastikkeella ja vadelmilla. Täti oli tietysti kovasti mielissään siitä, että herrasmiestaitoja opettelevalle pikkuherralle maistui välipalaksi spelttimannasta valmistettu puolukkavispipuuro. Ennakkoluuloton maistelija tuo reilu 2-vuotias. Omien sanojensa mukaan pitää kaikesta muusta paitsi avokadosta. Mummu on lisäksi kertonut, että hapankaali ei maistunut. Pikkuveli joutui vielä tyytymään lähinnä perunamössöön.

Lauantain lounasaikaan saapuneille "etelänvieraille" tarjoiltiin juuressosekeittoa kera tuoreen pataleivän. Katoin pöytään myös kurpitsansiemeniä ja salamimakkaraa, joilla sai halutessaan höystää keittoa. Koska teemana oli taas syntymäpäivät myös lasten tädille miehineen tarjoiltiin jälkiruuaksi kakkua. Apukokeista isompi oli tiiviisti mukana kakun valmistuksessa. Täytekakun kanssa koin ahaa-elämyksiä, joten sen valmistaminen ansaitsee oman postauksen tuonnenpana. Taidanpa tehdä koosteen, kun saan vielä parit synttärikakut leivottua. Isompi lapsista oli mielissään, kun pääsi juttelemaan musiikista ja soittamisesta tätinsä kanssa. Kotona ei oikein kukaan asiasta osaa keskustella, saati sitten auttaa, jos nuotistolla on jotain epäselvyyksiä. Perheen wanna be -viulisti oli kyllä vähän hätää kärsimässä, kun ei oikein päässyt osalliseksi keskusteluun. Hevostyttö totesi pääsevänsä bändiin mukaan ensi talvena, kun syksyllä aloittaa viulunsoiton. Juuressosekeiton kaverina tarjoiltu pataleipä oli tosi onnistunut ja rapeakuorinen. Pääsiäisen aikaan tuli tehtyä useampikin pataleipä. Vapailla tämä onnistuu, sillä vaikka pataleipä on superhelppo leivottava, aikaa sen tekeminen ottaa. Perusohje on sellainen, jota on hyvä muokkailla sen mukaan mitä kaapista jauhoja kaapista löytyy, ja mitä makuja kaipaa leipäänsä kaipaa. Tuore, itseleivottu, leipä tekee arkisesta keitosta juhlavan.

*

Pataleipä

1 leipä

2 tl suolaa

1 tl kuivahiivaa

7 dl vehnäjauhoja

3 1/2 dl vettä

vähän oliiviöljyä 

noin 1,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva, suola ja jauhot sekaisin. Sekoita joukkoon nopeasti reilusti lämmin (+42 astetta) vesi. Älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja jätä taikina pöydän kulmalle 12-18 tunniksi kohoamaan.

Kun alat käsittelemään taikinaa 12 tunnin nostatuksen jälkeen, laita oliiviöljyllä voideltu kannellinen uunipata uuniin ja käännä lämpötila 225 asteeseen. Anna padan olla uunissa noin 30 minuuttia. 

Ripottele pöydälle hieman jauhoja ja kohoa yön yli levännyt taikina pöydälle. Puristele siitä ilma pois, mutta älä innostu vaivaamaan. Nostele taikina kulmista palloksi ja  laita taikinapallo jauhotetulla leivinliinalla peitettyyn leipäkoriin nousemaan, kunnes uuni ja pata ovat lämpimpiä. (Ripottele vähän jauhoja myös leivän pinnalle ja peitä toisella leivinliinalla.)

Ota pata pois uunista ja kippaa kohonnut leipä uunipataan. Varo polttamasta itseäsi. Laita kansi kiinni ja pata uuniin. Paista leipää kannen alla noin 30 minuuttia. Ota sitten kansi pois, ja jatka leivän paistamista vielä noin 15 minuuttia.

Nosta kypsä leipä jäähtymään ja tarjoile hieman haaleana.

*

Loput pääsiäispäivät onkin sitten vietetty omalla porukalla. Vaikka vieraita ei ole ollutkaan, ruokaan on panostettu. Tammikuussa hankitun karitsanruhon toinen viulu syötiin hiihtolomalla Lapissa, ja toinen nyt pääsiäisenä. Resepti on viulussa aina sama. Kerran kun on hyvän löytänyt, mitä sitä vaihtamaan. Toiseksi pääsiäisruuaksi söimme lampaan sisäfilettä, punaviinikastikkeella ja veneperunoilla. Lisukkeena nautittiin coleslawn ja punasipulihillokkeen loppuja. Blogista löytyy vinkkejä lampaanfileen valmistukseenkin. Tänä pääsiäisenä en tullut lammasruokia kuvanneeksi, enkä kirjoittaneeksi ylös reseptejä johtuen ehkä siitäkin, että olin totaalisesti apukokin asemassa, kun mies marinoi ja paistoi sisäfilettä.

Pääsiäinen alkaa ruokajuhlana olla meidän perheessä joulun veroinen. Ruokaperinteitä on, mutta ne eivät ole yhtä pyhiä kuin joulun. Olemme myös luoneet omia perinteitä, vai mitä sanotte noista kiirastorstain rapujuhlista? Lammasta tai karitsaa meillä syödään ympäri vuoden, mutta juuri tällä hetkellä on sellainen olo, että kun tämä päivä on ohi, menee vähän aikaa ennen kuin meillä lammasta kokkaillaan. Kiintiö on täynnä. Pääsiäisenä on aina se hetki, kun kevät "alkaa". Olkoonkin, että pääsiäisen ajankohta ja sää vaihtelevat aika tavalla. Tänä pääsiäisenä päiväkahvit terassilla, pihan harjaaminen hiekoitushiekasta ja muutamat joutsenten ylilennot merkitsivät minulle kevättä. Lapsille keväänmerkki taisi olla polkupyörien, potkulautojen, rullaluistinten ja rullalaudan esiin kaivaminen. Eilen ja tänään on ollut niin lämmintä, että luulenpa, että saattaisin löytää jo leskenlehtiäkin. Ainakin lumet ovat lähes kokonaan kadonneet ja kotijärven jää on muuttunut eri näköiseksi. Kevään merkkejä!

Enpä olisi arvannut miten hyvää on avokadotoast

Avokado on monipuolinen hedelmä. Se taipuu moneksi. Legendaarinen avokadopasta, joka minulta on muuten jäänyt kokeilematta, lienee Se ruoka, joka toi avokadon suomalaisten ruokapöytään. Avokadosta saa valmistettua herkkuja niin suolaiseen kuin makeannälkäänkin. Avokadon käyttäjänä olen vielä niin noviisi, että joka kerran laittaessani avokadoa, olen yllättynyt pelkästään positiivisesti. Avokado-semifreddo on aivan loistava jälkiruoka ja guacamole on kerrassaan herkullinen kastike. Nämä molemmat edellä mainitut ovat testauksen jälkeen jääneet repertuaariin. Viime aikoina olen lukenut ja kuullut pelkkää hehkutusta avokadotoastista, joten pitihän tämä alunperin kuulemma australialainen aamiainen testata. Minä valmistin toastit ruokaisaksi iltapalaksi, mutta toast taipuu varmasti myös välipalaksi tai jopa alkupalaksi aterialle.

*

Avokadotoast kylmäsavulohella ja uppomunalla

2 isoa annosta

2 pientä avokadoa

sitruunamehua

suolaa

mustapippuria

fetajuustoa

4 siivua paahtoleipää

250 g kylmäsavulohta

Uppomuna

1-2 kananmunaa per syöjä

2 l vettä

1 dl väkiviinaetikkaa

suolaa ja mustapippuria valmiin munan maustamiseen.

Aloita halkaisemalla avokadot ja poistamalla kivet. Muusaa avokadot haarukalla muusiksi ja mausta sitruunamehulla, suolalla ja mustapippurilla. Jätä avokadotahna makuuntumaan jääkaappiin ja siirry uppomunien valmistamiseen.

Kiehauta 2 l vettä kattilassa, ja lisää veteen etikka. Vesi kannattaa kiehauttaa, jolloin siitä poistuu liika happi. Valmiiseen uppomunaan tulee kauniinpi pinta, kun keitinvedessä ei ole liikaa happea. Suolaa veteen ei kannata lisätä, sillä suola rikkoo valkuaisen rakennetta, jonka uppomunassa on tarkoitus olla mahdollisimman tiivis ja ehjä.

Riko kananmunat annoskuppeihin esimerkiksi kahvikuppi on hyvä. Kun vesi poreilee hiljalleen, pyöräytä kauhalla voimakas pyörre kattilaan. Kumoa munat yksitellen pyörteeseen, jolloin valkuainen kietoutuu keltuaisen ympärille ja muna alkaa kypsyä. Kypsennä yksi, korkeintaan kaksi munaa, kerrallaan. Anna munien kypsyä 2-4 minuuttia vedessä riippuen siitä, millaisen kypsyyden uppomunallesi haluat. Kuvien munia on kypsennetty 3 minuuttia.

Nosta kypsynyt muna reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja kuivahtamaan.

Paahda leivät ja levitä päälle avokadotahnaa. Murustele avokadon päälle fetajuustoa. Kokoa leivistä ja kylmäsavulohesta kaunis annos, jonka voit viimeistellä asettelemalla päälle uppomuna. Kun annos on muuten valmis, vedä uppomunaan viilto, jolloin keltuainen valuu leipien päälle. Mausta vielä nopeasti suolalla ja pippurilla ja herkuttele hetimmiten.

*

Aivan mahdottoman hyvä ja herkullinen iltapala. Avokado yllätti minut taas! Sitä paitsi annos näyttää keväältä: vihreää, keltaista, mutta vähän valkoistakin. Tein meille tarkoituksella aika isot annokset, koska kiireisen päivän päivällinen oli korvattu kupillisella kahvia. Savukala sopi annokseen hyvin, mutta sen tilalle voisin ajatella myös parmankinkkua tai rapeaksi paistettua pekonia. Toisaalta pelkkä avokado, juusto ja muna yhdistelmäkin on täyttävä ja runsas, että leipä maistunee ilman sen kummempia lisukkeita.

Jos vielä on pääsiäsen ruokalistassa tilaa, tästäpä hyvä vinkki. Toast on nopea ja helppo valmistaa. Uppomunankaan kypsentämistä ei tarvitse pelätä. Siihen löytyy hyviä kuvallisia ohjeita esimerkiksi k-ruoka -sivustolta tai jos ihan videoita kaipaa niin tubettamaan vaan. Sitä paitsi juuri oikean kypsyisen avokadon löytäminen on vaikeampaa kuin uppomunan valmistaminen.

Mangohoukutus sopii pääsiäisen jälkiruuaksi

Pääsiäisen ajan jälkiruokiin kuuluvat ehdottomasti makuina sitrukset, (säilyke)aprikoosi, persikka ja mango sekä erilaiset juustot, rahkat ja muut hapatetut maitotuotteet.  Tämän mangohoukutuksen reseptin huomasin Aamulehden ruokatorstain (17.3.16) teemasta, ja päätin heti kokeilla.

*

Mangohoukutus

(4-6 annosta)

1 tlk (n. 400 g) säilykemangoa

250 g mascarponea

200 g kreikkalaista jugurttia

hieman jauhettua inkivääriä

limen mehu

1 dl sokeria

Valuta ja pilko mango pieniksi kuutioiksi.

Sekoita mascarpone ja jugurtti. Sekoita joukkoon myös inkivääri, limen mehu ja sokeri. 

Laita mangokuutiot tarjoiluastioiden pohjalle ja laita päälle juusto-jugurttiseos. Anna viilentyä ja makuuntua jääkaapissa ennen tarjoilua

*

Alkuperäistä reseptiä muutin vain sen verran, että vaihdoin sitruksen limeksi. Olisinpa vähentänyt myös sokerin määrää. Minun suuhuni jälkiruoka oli kovin makea, ja seuraavalla kerralla laitankin huomattavasti vähemmän sokeria. Kuten edellisestä lauseesta voi päätellä, pidin mangohoukutuksesta, ja aion tehdä sitä toisenkin kerran. Kreikkalainen jugurtti kevensi mukavasti rasvaista mascarponejuustoa ja usemman tunnin jääkaapissa viilentely ja makuunnuttaminen teki jälkiruusta yhtäaikaa makean täyteläisen ja raikkaan.

Tein annokset neljälle, mutta kuten alkuperäinen reseptikin kertoo, tästä määrästä olisi riittänyt hyvin kuudelle mielestäni jopa isommalle joukolle herkuttelijoita, niin täyteläistä jälkiruoka oli. Vinkiksi alkuperäinen resepti kertoi vielä, että annoksen pinnalle voisi polttaa sokeria creame bruleen tapaan. Sen kokeileminenkin jäi minulta toiseen kertaan. Koristeella, poltetulla sokerilla tai jollain muulla, jälkiruoka olisi ollut vielä viimeistellympi.

Perinteistä kotiruokaa palmusunnuntain kunniaksi - ruskea kastike ja lihapullat

Usein huomaan viikonlopun jälkeen, että ruoka ei ole välttämättä ollut lapsille kaikkein mieleisintä, vaikka apukokit syövät mielellään monenlaisia ruokia. Mitä nyt nuorempi joskus nirsoilee. Palmusunnuntain ruoka oli sunnuntairuuaksi hyvinkin lapsiystävällistä ja lasten mieleen. Tosin toive lihapullista ei tullut lasten suusta, vaan sen esitti mies. Minäkin oikein innostuin lihapullista ja päätin, että, jos mies tekee lihapullia, niin minä teen pitkästä, pitkästä, aikaa lihapullien kylkeen kunnon vanhanaikaisen ruskean kastikkeen. Lihapullat ja ruskea kastike on oikein hyvää sunnuntairuokaa. Ei arki-iltana töiden jälkeen ole aikaa alkaa pyörittelemään lihapullia ja käristelemään jauhoja kastikkeeksi.

*

Lihapullat ja ruskea kastike

700 g naudan jauhelihaa

200 g sika-nauta jauhelihaa 

2 dl vettä

1 dl korppujauhoja

1 sipuli 

nokare voita sipulin kuullottamiseen

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

2 rkl worcestershire-kastiketta

1 kananmuna 

1 keltuainen

Ruskea kastike

50 g voita

2-3 rkl vehnäjauhoja

5-7 dl vettä

suolaa

Aloita ruuan valmistaminen pilkkomalla lihapullataikinaan tuleva sipuli hyvin pieneksi silpuksi. Kuullota silppua pannulla voi nokareessa, kunnes se on kuultavaa ja kypsää. Nosta sipulisilppu sivuun jäähtymään. 

Jos aikomuksesi on paistaa lihapullat uunissa uunipannulla, on hyvä aika laittaa uuni lämpenemään 225 asteeseen.

Mittaa kulhoon pari desiä vettä ja lisää veden sekaan korppujauhot. Anna jauhojen turvota nesteessä noin 10 minuuttia. 

Sekoita jauhelihat, kuullotettu sipuli ja mausteet taikinaan ja sekoita hyvin. Lisää lopuksi kananmuna ja yksi keltuainen ja vaivaa taikina vielä tasaiseksi. Paista taikinasta pieni koepala paistinpannulla, jotta pystyt tarkistamaan, onko taikinassa riittävästi suolaa ja muita mausteita.

Kun taikina on mieleisesi makuista, pyörittele taikinasta haluamasi kokoisia palloja. Laita pullat tiiviiksi riveiksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista kuumassa uunissa vajaa parikymmentä minuuttia riippuen lihapullien koosta. Toinen vaihtoehto on paistaa lihapullat paistinpannussa hellalla, jolloin lihapullat saavat vielä enemmän makua. Tosin tämä vaihtoehto vaatii vähän enemmän vaivaa, sillä kovin montaa pullaa ei yhdelle pannulle mahdu.

Ruskea kastike kannattaa laittaa alulle jo oikeastaan ennen kuin laittaa lihapullat uuniin. Laita kattilaan 50 g voita, kun voi alkaa sulaa, lisää kattilaan 2-3 rkl vehnäjauhoja. Pienennä levyn tehoja ja sekoittele voi-jauhoseosta rauhallisesti ja kärsivällisesti, kunnes se alkaa ruskistua. Varo kuitenkin polttamasta seosta. Kun olet saanut mieleisesi värin voi-jauhoseokseen lisää kattilaan kuumaa vettä pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Mausta kastike suolalla. Jätä kastike kiehumaan hiljalleen vähintään 10 minuutiksi, jotta jauhot kypsyvät kunnolla. Pidempikään aika ei tee kastikkeelle huonoa. Päinvastoin! Halutessasi voit maustaa kastiketta ketsupilla ja sinapilla, mutta huolella ruskistetut jauhot eivät mielestäni kaipaa muita mausteita suolan lisäksi.

Tarkista kastikkeesta maku, ja tarjoa kastike lihapullien ja vaikkapa keitettyjen perunoiden kera.

*

Kun ryhtyy tekemään lihapullia, kannattaa kerralla tehdä isompi taikina, ja pyöritellä pullat vaikka talkoilla. Lähes kilon verran taikinaa tuli pyöriteltyä suitsait lihapulliksi kun apukokki yhdessä isänsä kanssa kääri hihansa. Ylijääneet lihapullat säilyvät (jos eivät tule syödyksi) jääkaapissakin useita päiviä, tai sitten ne voi pakastaa pahan päivän varalle, vaikkapa jonkun kiireisen arki-illan ruuaksi.

Ruskea kastike on peruskastike, josta voi jalostaa moneksi. Maustamalla kastiketta sinapilla, ketsupilla tai vaikka kurkkusalaatilla se sopii loistavasti nakki- tai makkarakastikkeeksi. Lihapullat ovat ehkä perinteisintä ruskean kastikkeen kanssa tarjottavaa. Halutessasi voit pyöristää makua vielä kermatilkalla, mutta mielestäni tämä kastike ei suolan lisäksi muuta maustetta kaipaa. Kastikeen valmistuksessa on yksi kompastuskivi. Jauhot palaavat aika herkästi. Vähäinenkin palaminen maistuu lopputuloksessa heti. Jauhojen ruskistamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä. Huonosti ruskistetut jauhot vaikuttavat paitsi väriin myös kastikkeen makuun. Vippaskonsteina värin saavuttamiseksi voi käyttää maustekastikkeita tai esimerkiksi ketsuppia, mutta kyllä hyvin ruskistetut jauhot lopputuloksesta erottaa. Toinen kompastuskivi on nesteen lisääminen. Jos silloin, kun lisää nestettä, sekoittaa huonosti, lopputulos voi olla paakkuinen.

Ruskea kastike ja lihapullat on mauiltaan niin perinteisiä, että muutkin lisukkeet valittiin hyvin hyvin perinteisiksi. Vai mitäs sanotte keitetyistä perunoista, vihreästä salaatista ja sillistä? Ei mitään turhia kikkailuja. Palan painikkeena oli aikuisilla III-olutta. Jälkiruokana nautittiin kauden ensimmäinen mämmi.

Palmusunnuntai alkaa kääntyä iltapuolelle. Päivä on ollut tapahtumarikas ja monipuolinen. Aamu alkoi palmusunnuntain perhemessulla, jossa klarinetistimme esiintyi. Sen jälkeen apukokit meikattiin noita-akoiksi, ja he kävivät virpomassa naapurit. Lihapulla talkoiden, sunnuntaipäivällisen ja päiväunien jälkeen ehdimme vielä ulkoilla Kotijärven jäällä mahtavassa kevätsäässä. Pääsiäisen vietto 2016 on alkanut!

Tonnikalawrapit - E niin kuin eväs

Kevättalven hankikannot ovat mahtavaa retkeilyaikaa. Perheessä on havaittavissa pientä kevään ja kesän kaipuuta, ja ehkäpä siksi eväsretkikin suunnattiin venelaiturin tuntumaan. Alueella on myös kaupungin virkistysalue, jossa on tarjolla useampikin nuotiopaikka. Tällä kerralla emme ryhtyneet virittelemään nuotiota, sillä aikaa oli rajallisesti. Lapsilla oli tiedossa Risto Räppääjä -elokuva kavereiden kanssa. Ohjelmassa oli vain pieni kävelylenkki jäällä ja sen jälkeen termoskahvit nuotiopaikalla. Lasten mielestä retken kohteella ei niinkään ole väliä tärkeintä on eväät. Hyvillä eväillä korvaa ainakin välipalan, vähän paremmilla jopa lounaan.

*

Tonnikalawrapit

1 pkt (8kpl) tortillalettuja

200 g kylmäsavulohi tuorejuustoa

150 g creame fraichea

1 prk tonnikalaa öljyssä

1/2 vihreä paprika

pieni sipuli

mustapippuria myllystä

(suolaa)

salaatin lehtiä

Pilko paprika ja sipuli pieneksi. Valuta tonnikalasta öljy pois. Valmista täyte sekoittamalla aineet keskenään. Levitä tortillaletut pöydälle ja jaa täyte tasan tortillalettujen päälle. Laita väliiin myös salaattia. Minulla sattui tällä kerralla olla kaapissa Cosmopolitan-salaattia. Kääri tortilla rullalle.

Wrapit on hyvä valmistaa etukäteen mikäli mahdollista, sillä ne maistuvat vielä paremmilta, jos ehtivät levähtää ja makuuntua ennen syömistä jonkin aikaa.

*

Minulle retken kohokohdaksi muodostui mukava kohtaaminen jäällä. Talvikalastaja oli kokemassa madekoukkujaan. En ole aikaisemmin moista pyydystä nähnytkään, ja nyt pääsimme oikein aitiopaikalta seuraamaan koukulla kalastamista. Kala on kuulemma tänä talvena syönyt huonosti, tai sitten se oli kalastajan puhetta, sillä yhdessä koukussa oli saalistakin, ihan hyvän kokoinen matikka. Madetta ei voi kyllä hyvällä tahdollakaan sanoa kauniiksi kalaksi, mutta maukasta mateesta valmistettua keittoa olen syönyt. 

Uunijuureksia, paistettua ankanrintaa ja viikunakastiketta

Ankanrinta kuuluu meillä lauantai-illan vakioruokiin. Sitä syödään illalliseksi useita kertoja vuodessa, aina vähän eri lisukkeilla ja kastikkeilla. Ankanrinta ei ole kovin kallis herkku verrattuna esimerkiksi naudan sisäfilepihviin, mutta mielestäni ankka on ruokana sen verran spesiaalia, että se käy juhlaruuaksikin. Juhlaksihan riittää pelkkä lauantai-ilta! Ankanrinnan valmistaminen on helppoa ja nopeaa. Ankanrinta pelkästään ei tuo kovin suuria makuelämyksiä, joten lihan kanssa tarjottavien lisäkkeiden ja kastikkeeseen suunnitteluun ja valmistamiseen kannattaa panostaa. Mielestäni marjaisat, tummat hedelmäiset ja vähän makeat maut sopivat hyvin ankan lisukkeisiin, ja siksi ankan kanssa tuleekin usein tarjoiltua esimerkiksi uunijuureksia ja kastiketta, johon makeutta on haettu marjoista tai hedelmistä.

*

Uunijuureksia, paistettua ankanrintaa ja viikunakastiketta

2 annosta

ankan rintafile

suolaa

pippuria

Uunijuurekset:

porkkanaa

juuripersiljaa

lanttua

palsternakkaa

perunaa

oliiviöljyä

vaahterasiirappia

suolaa
timjamia

Viikunakastike:

2 salottisipulia

varsisellerin varsi

porkkana

valkosipulinkynsi

voita kasvisten kuullottamiseen

4 kuivattua viikunaa

1 dl punaviiniä

2 dl vettä

1 rkl punaviinietikkaa

suolaa 

mustapippuria

laakerinlehti

ruokokidesokeria

pieni nippu persiljaa

nokare voita kastikkeen kiillottamiseen

Nosta ensimmäisenä ankanrinta pois jääkaaapista huoneenlämpöön, mutta valmistele ensin aterian muut osat. Aloita uunijuureksista. Kuori ja pilko juurekset mieleisesi mallisiksi ja kokoisiksi. Pienet kypsyvät luonnollisesti nopeammin. Laita pilkotut uunijuurekset vuokaan, valele vähän oliiviöljyä ja vaahterasiirappia päälle sekä mausta suolalla ja timjamilla. Laita juurekset noin 200 asteiseen uuniin ja kypsennä noin 40 minuuttia tai kunnes juurekset ovat kypsiä. 

Laita sitten kastike tulille. Kuori ja pilko sipulit ja muut juurekset krouvin kokoisiksi paloiksi. Laita kattilaan nokare voita ja kuullota kasviksia voissa. Lisää kattilaan pieneksi pilkotut viikunat ja pyöräytä sekaisin. Lisää kattilaan viini ja kiehauta ylös. Lisää vielä vesi, etikka, mausteet ja persiljanippu, ja jätä hiljalleen poreilemaan noin kymmeneksi minuutiksi.

Siivilöi kastike, ja keitä sen jälkeen nestettä voimakkaasti kokoon, kunnes liemi on haluamasi paksuista kastiketta. Tarkista maku, ja jos se on kohdillaan kirkasta kastike vielä ennen tarjoilua nokareella voita!

Käy viimeiseksi ankanrinnan kimppuun. Jos haluat leikkaa reunoilta ylimääräistä rasvaa pois, ja tee ristiviillot nahkaan, mutta ei ihan lihaan asti. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Laita ankanrinta kylmälle pannulle nahkapuoli alaspäin. Kun pannun lämpötila nousee, ankanrinnasta irtoaa rasvaa. Paista ankanrintaa molemmilta noin 3 minuuttia ja siirrä se sitten 200 asteiseen uuniin. Kun liha on 51 asteista, kääri se vielä folioon vetäytymään, jolloin se kypsyy vielä asteen pari. Ankan medium kypsyys on 52-60 astetta. Anna lihan levähtää ennen leikkaamista muutama minuutti ja kokoa sitten annos juureksista, ankasta ja kastikkeesta.

*

Ankanrinta on usein niin iso, että yhdestä rintapalasta riittää hyvin syömistä kahdelle, kun tarjolla on lihan lisäksi myös lisukkeita, ja varsinkin, jos ateria koostuu useista ruokalajeista. Ankasta irtoava rasva kannattaisi ottaa talteen. Meillä oli tällä kerralla vain yksi file ja sekin poikkeuksellisen vähärasvainen. Rasvaa ei pannulle kovin paljoa kertynyt. Jos rasvaa kertyy, siinä on hyvä esimerkiksi paistaa perunoita tai käyttää kastikkeen pohjassa.

Uunijuureksissa oli mukana minulle uusi tuttavuus: juuripersilja. Se muistuttaa aika paljon palsternakkaa. Itse asiassa kaupassa ensin luulinkin, että käsissäni on palsternakka. Kovin vähän löytyi tietoa juuripersiljasta, mutta päätin kuitenkin kokeilla, miten se taipuu uunijuuresten sekaan. Mielestäni oikein hyvin. Juuripersilja on maultaan melko mieto. En oikein osaa sitä luonnehtia persiljaksi, mielestäni se maistuu enemmän juurekselta kuin yrtiltä, mutta joka tapauksessa uunijuureksiin se sopi oikein hyvin. 

Myös kastikkeella hain ruualle hedelmäistä pyöreyttä ja makeutta. Viikuna toimi kastikkeessa hyvin. Idea kastikkeeseen lähti oikeastaan Ripaus tryffelia-blogista, vaikka itse toteutuksesta tulikin toisenlainen. Kokonaisuutena viikunakastike, siirapilla maistetut juurekset ja ankanrinta toimivat hyvin. Aterian makuja täydensimme vielä Pinot noir-rypäleen punaviinillä.