Katkarapu-paprikapata taitaa olla aikamoista retroruokaa. Raaka-aineet ja maut viittaavat mielestäni kultaiselle 80-luvulle. Katkarapujen ja paprikan lisäksi pataan tulee herkkusieniä ja paljon currya. Katkarapu-paprikapata kuuluu meidän perheessä kevyet herkut -sarjaan, ja ruoka onkin vakiintunut tammikuiseksi lauantai-illalliseksi. Tulisena ruokana se sopii hyvin näihin paukkupakkasiin, vaikka, toisaalta, tulinen pata maistuu myös helteisen kesäpäivän päätteeksi. Hellepäivän illan ruokana olenkin tottunut syömään katkarapu-paprikapataa anoppilassa, josta resepti on meidän keittiöön kulkeutunut.
*
Katkarapu-paprikapata
voita ja öljyä paistamiseen
punainen, keltainen ja vihreä paprika
sipuli
tuoreita ja herkkusieniä
pala purjoa
2 tl jeeraa
1 tl chilijauhetta
1 rkl sokeria
tomaattipyrettä
1-2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
1 prk paseerattua tomaattia
1 tl samba oelekia
currya reilulla kädellä
450 g katkarapuja
Kuullota pilkottua purjoa ja tuoreita herkkusieniä öljy-voiseoksessa kasarissa. Siirrä vähäksi aikaa sivuun.
Pilko sipuli ja paprikat suikaleiksi. Laita kasariin tarvittaessa lisää öljyä ja voita. Kuullottele jeeraa ja chiliä vähän aikaa seoksessa. Lisää tomaattipyre ja sokeri. Kuullottele sekoitellen minuutti pari ja lisää kasarille pilkotut sipuli ja paprikasuikaleet ja kuullottele taas hetkinen.
Lisää paseerattu tomaatti ja loput mausteet kasariin. Sekoittele hyvin ja anna kiehua miedolla lämmöllä kunnes paprikat ovat lähes kypsiä. Lisää kerma ja kiehauta vielä kerran ylös. Kun pata on tulikuumaa, lisää pannulle hyvin valutetut katkaravut ja aiemmin kuullottamasi sienet ja purjo. Sekoita nopeasti, mutta varo enää keittämästä, että ravut eivät turhaan sitkisty.
Tarjoa hetimmiten keitetyn riisin tai tuoreen leivän kera.
*
Jälleen kerran on sellaista ruokaa, että suolan lisäämisen kanssa kannattaa olla aika tarkkana. Jos käyttämissäsi mausteseoksissa (chili, curry, samba oelek) on kaikissa suolaa, suolan määrä on äkkiä huikea. Reseptissä lukee curryn kohdalla "reilulla kädellä", ja sitä currya oikeasti todella laitetaan rennolla kädellä, ruokalusikallinen ehkä parikin. Ihan alkuperäinen anopilta saatu resepti on vuosien saatossa muokkautunut omaan suuhun sopivaksi. Esimerkiksi jeeraa ei alkuperäisessä reseptissä ole. Usein lisään pataan myös savupaprikajauhetta, joka sopii makumaailmaan erinomaisesti, mutta nyt se unohtui. Alkuperäisessä reseptissä on myös mainittu makea chilikastike, mutta itse olen korvannut sen laittamalla sokeria, muscovado-, ruoko-, tai ihan tavallista, mitä milloinkin sattuu olemaan mausteeksi ruokaan. Vielä yksi vinkki: pataan tulevat katkaravut kannattaa sulattaa ja valuttaa huolella, ettei ravuista tule liikaa nestettä ruokaan.
Pohdiskelin viime vuoden puolella myös meidän perheen kasvisten syötiä. Vaikka tämäkään ruoka ei ole kasvisruoka, on se lihaton ruoka. Ehkä tämäkin resepti pitäisi kaivaa useammin esiin. Kevyttä ruokaa ja paljon kasviksia, melkein huomaamatta.
Juuri parhaillaan lunta sataa niin paljon, että järven selälle ei enää taida helposti päästä luistimilla. Viime viikonloppuna luistelu onnistui hyvin, jos ei pelännyt pakkasta. Kylmää ja kaunista!
Pohdiskelin viime vuoden puolella myös meidän perheen kasvisten syötiä. Vaikka tämäkään ruoka ei ole kasvisruoka, on se lihaton ruoka. Ehkä tämäkin resepti pitäisi kaivaa useammin esiin. Kevyttä ruokaa ja paljon kasviksia, melkein huomaamatta.
Juuri parhaillaan lunta sataa niin paljon, että järven selälle ei enää taida helposti päästä luistimilla. Viime viikonloppuna luistelu onnistui hyvin, jos ei pelännyt pakkasta. Kylmää ja kaunista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti